Koitetaan nyt vielä

Okei, nyt on taas sellanen aika, että on pakko alkaa terapioimaan itseään näin blogimuodossa. Säälittävää, eikö vain? Mutta tilanne on taas se, että alkaa olemaan pää täynnä kaikenlaista shittiä, ja kaiken helvetin hyvän lisäks sisuskaluissa virtaa Antabus, joten kaljalasille ei ole oikein mieltä terapioida just nyt. Siis aivan kusipäistä touhuahan tämä on; yleensä jos akka lähtee, niin mies tarttuu pulloon. Mutta ei, ei meikäläinen, meikkis hakee respan Antabusta ja alkaa höperehtimään selvinpäin.

No juu, pohjustan vähän:
Edellisen kerran kun kirjoittelin (pl. "Liian kiltti"), olin toipumassa naissuhteesta, joka oli elämäni rakkaus. Siihen asti. Ja nyt olen samassa tilanteessa. Mutta nyt on kuitenkin helpompi pohjustaa tuota raittiuttaan, kun on tosiaan noi ryynit. Ja kun ei mun tota douppiakaan tee juuri mieli muuten kuin juovuksissa. Mutta motiiveja pysytellä selvinpäin on kaksi:

1. Tässä mielentilassa jos alan pörheltämään ja kekkuloimaan juovuksissa, teen vaan pelkkää paskaa itselleni ja muille ja ryssin muutkin asiani kuin tuon naissuhteeni -taas kerran. Nainenhan oli -ja on vieläkin- maailman upein nainen. En ole ikinä tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tämän naisen (käytetään tästä eteenpäin vaikka koodinimeä Namu) kanssa. Mutta Namusta kerron lisää myöhemmin. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei edelleenkään Sinusta ole, Namu, joten älä ole huolissasi, ei tämä vittuiluksi mene.

2. Toinen syy on se, että kännipäissäni olen täysi dorka, ja saattaisin olla ilkeä varsinkin rakastamalleni Namulle. Vaikka varsinkaan häntä en missään tapauksessa halua enää loukata enempää kusipäisillä jutuillani.

Mutta taas ollaan tässä helvetin hienossa pisteessä, että MITÄ VITTUA MÄ NYT TEEN??? VINKKEJÄ OTETAAN VASTAAN, VITUN ONANISTIT! Pelaan himassa XBOXia tai kattelen nettipornoa ja runkkailen? Olinhan mä tossa pitkin kesää aika pitkiäkin aikoja selvinpäin, mutta sillon mulla oli laatuseuraa, eikä tehnyt edes mieli dokailla (no joo, bullshittiä, kai kaikilla alkoholisteilla on koko ajan joku pullonkiilto silmissä..?). Naiset ei nyt jaksa kiinostaa, sen verran "loppuunpalanut" olen vielä tästä edellisestä. Enkä mä jumalauta enää tähän ikään edes kuvittele, että mikään uusi korvaisi vanhaa, täydelliseksi havaittua. Se aika tulee sitten joskus, kunhan saa tän kuulansa ensin kondikseen.

Tosin, on aika vitun helppoa tän kuulansa kanssa selvinpäin, kun kaikista tovereistani noin 1% on sellaisia joita kestää selvinpäin. Tai jotka kestää mua selvinpäin. Tai jotain. Eli kokolailla vituillaan on tää sosiaalinen elämä. Mutta eipä se ole tällä hetkellä murheista suurimpia.

Keskiasteista vakavampaan mielisairauteen viittaa se, että mulla on ihan jumalaton ikävä maailman vittumaisinta, mutta silti upeinta ja hellintä ja rakastettavinta naista johon olen ikinä tutustunut.

Tänpäiväinen "mä en enää rakasta sua" riitti tajuamaan, että päivittäinen, viimeksi muutamaa tuntia aikaisemmin tapahtunut maailman ihanin läheisyys ei vaa riitä. Ja tällä tekstillä taidan varmistaa sen, että sitä läheisyyttäkään ei ole enää tiedossa... Tai no, eipä se minun käsissäni ole enää aikoihin ollut.

-Petja