Kävin Lahdessa, ihan oikealla asialla. Siis asia-asialla, joka jo aikaisemmin aiheutti stressiä, olisko ollut perjantai kun siitä mainitsin. No se stressikin nyt siirty sitten etiäppäin, enkä tällä kohtaa avaudu siitä sen enempää. Mutta tulevaisuudessa pidän siitä oikein luennon.
En ole silti vieläkään ajautunut päihteidenkäytön lavealle polulle. Joten ei hätiä mitiä. Oli vaan vieraita -tai siis tuttuja miehiä- kylässä, niin en ehtinyt kirjottelemaan tänään enempää. Sen verran kerron, että KIELTÄYDYIN tarjotuista päihdeaineista. Mutta paskanjauhannan puute on ollut taas sellanen, että kelpaa "huonompikin" seura.
Siis, jos joku teistä ihanista kahdesta (Mikko, sä voit passata sen tissinnäytön, mutta lukemista toki saat jatkaa) nussunassulukijastani epäilee, että projektini on mennyt vituilleen jo nyt, niin SE EI PIDÄ PAIKKAANSA!
Ostin tänään niitä verhoklipsuja. Löysin, piru.
Ja treffasin vanhan tuttuni (soitin ihan piruuttaan, että "mitäs lyyli, vieläkö muistat, lähetäänkö sumpille?") jolla on muuten all-time historian toiseksi kauneimmat tissit. Kiva mimmi, mutta...äh.
En jaksa jauhaa enempää, pakko niin sanotusti panna maata, että sais tolla työpuolellakin jotain aikaiseksi edes huomenna.
-Petja
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
tiistai 13. tammikuuta 2009
Kai sä vedät, onhan tiistai?
Nonnih, viikko alkaa olemaan pulkassa, mutta perjantaina kovuus punnitaan...
Nimittäin, huomasin, että HeviKorolla heittää keikan perjantaina Hämptonin Rocktownissa. Ja kun tietää kundien keikkatahdin, niin eihän sitä jumalauta voi missata. No, soittelin tänään jo Hämeeseen ystävälleni Rokkitähdelle -joka on muuten harvoja kaupunkilaistovereitani, joka EI ole ihan täys veturi- ja ilmoitin, että "ole valmis, perjantaina mennään sitten selvinpäin baariin". "Oleksä tosissas?". "Olen.". "No, vittu, mennään! Olet sä Petja hullu mies!". No juu, ei se kyllä ihan suoralta kädeltä luvannut, mutta onhan tässä vielä näitä päiviä.
Okei, jos tätä lukee joku sellanen, joka ei tiedä mun baarikäyttäytymistäni, niin selvennetään: Mulla ja mun kamuilla ei tosiaan ole tapana käydä missään julkisessa tilaisuudessa selvinpäin. Alustavana suunnitelmana -okei, tämä on ihan mun oma suunnitelma- pelataan änäriä alkuilta ja juodaan kahvia, baariin mennään n. 4 sekuntia ennen kun bändi alkaa soittamaan, ja sitten katotaan kuinka käy. Itestäni tiedän sen verran ihan kokemuksesta, että jos on perjantai-iltana munaa mennä baariin selvinpäin, niin kyllä siellä pystyy olemaankin. Ja jumalauta olen niinä kahtena kertana kun olen näin toiminut, huomannut, että eihän sitä kukaan vittu edes tajua, että mä olen selvinpäin. Idiootit. Ja kun pääsee käyntiin, niin se jumalaton pinsenvonkaus onnistuu ihan selvinpäinkin. Paitsi, että selvinpäin ei edes tarvi vongata. Antennit kun toimii ilman viinaa sen verran paremmin, että huomaa heti keltä saa. Tai siis keltä saa vonkaamatta ja keltä sen kanssa. Yleensä saa kaks kertaa. Kysyä ja olla ilman.
Lähtiessä saa vielä pokelta takkinsa. Ja pihalla takkiinsa. Vittu, mikä sanaleikki. Juon kohta Kodin Putkimiestä.
No, ainakin saanti on siis varma.
HeviKorollahan muuten antoi musiikillisesti ja verbaalisesti lahjakkaimmalle (mm. Kai sä vedät onhan tiistai) jäsenelleen Chueylle kenkää, ja faktoja sen tarkemmin tietämättä en kommentoi tähän, että miksi. Liiallinen päihteidenkäyttö on ainakin helvetin huono tekosyy... Kun tietää kuinka skarpista jätkästä on kyse. Ja tähän saatanan iso hymiö.
Sain muuten, tuossa kun muutin nykyiseen kämppääni, Chueyltä helvetin tyylikkäät Ramones-verhot, thänks, toveri. En vaan ole saanut laitettua niitä vielä kiinni tohon makuunurkkani eteen, kun en saatana ole löytänyt mistään sopivia "klipsuja". Siis niitä semmosia härpäkkeitä, missä verhot on kiinni. Kun tossa on semmonen varmaan jonkun mielisairaan asentama kisko, perkele. No, en kyllä ole mitenkään ylen aktiivisesti etsinytään niitä klipsuja. "Sä et saa ikinä pinseä, jos sulla on sänkys edessä Ramones-verhot". Hei haloo, niistä se varmaan jääkin kiinni...
No joo, diipadaapa ja niinpäinpois.
Mutta hei, Rokkistarbu, jos ei mennä selvinpäin, niin vittu mä en mene ollenkaan. Siis enhän mä voi pettää kaikkia yhtä lukijaani (oli muuten hienoa huomata, että mulla on yksi lukija. Meilläpäin on sitten tapana, että uudet lukijat tulee kylään ja näyttää tissit. Osotteen vissiin tiedätkin) alkamalla pämistelemään.
No joo, jos on vähänkin epävarma olo itestäni, niin en edes yritä mitään niin hölmöä, kun mennä selvinpäin HeviKorollan keikalle. Koska ennenkaikkea, itseäni en aio pettää. Vielä... vittu kyllä tarvis olla patjalla pellit, että jaksais... Victorin "hauska" sanaleikki. Yritetään.
"On taas pakit perseestä". Kerhokin konttaa Tampereella.
Jatketaan taas joskus.
-Petja
Nimittäin, huomasin, että HeviKorolla heittää keikan perjantaina Hämptonin Rocktownissa. Ja kun tietää kundien keikkatahdin, niin eihän sitä jumalauta voi missata. No, soittelin tänään jo Hämeeseen ystävälleni Rokkitähdelle -joka on muuten harvoja kaupunkilaistovereitani, joka EI ole ihan täys veturi- ja ilmoitin, että "ole valmis, perjantaina mennään sitten selvinpäin baariin". "Oleksä tosissas?". "Olen.". "No, vittu, mennään! Olet sä Petja hullu mies!". No juu, ei se kyllä ihan suoralta kädeltä luvannut, mutta onhan tässä vielä näitä päiviä.
Okei, jos tätä lukee joku sellanen, joka ei tiedä mun baarikäyttäytymistäni, niin selvennetään: Mulla ja mun kamuilla ei tosiaan ole tapana käydä missään julkisessa tilaisuudessa selvinpäin. Alustavana suunnitelmana -okei, tämä on ihan mun oma suunnitelma- pelataan änäriä alkuilta ja juodaan kahvia, baariin mennään n. 4 sekuntia ennen kun bändi alkaa soittamaan, ja sitten katotaan kuinka käy. Itestäni tiedän sen verran ihan kokemuksesta, että jos on perjantai-iltana munaa mennä baariin selvinpäin, niin kyllä siellä pystyy olemaankin. Ja jumalauta olen niinä kahtena kertana kun olen näin toiminut, huomannut, että eihän sitä kukaan vittu edes tajua, että mä olen selvinpäin. Idiootit. Ja kun pääsee käyntiin, niin se jumalaton pinsenvonkaus onnistuu ihan selvinpäinkin. Paitsi, että selvinpäin ei edes tarvi vongata. Antennit kun toimii ilman viinaa sen verran paremmin, että huomaa heti keltä saa. Tai siis keltä saa vonkaamatta ja keltä sen kanssa. Yleensä saa kaks kertaa. Kysyä ja olla ilman.
Lähtiessä saa vielä pokelta takkinsa. Ja pihalla takkiinsa. Vittu, mikä sanaleikki. Juon kohta Kodin Putkimiestä.
No, ainakin saanti on siis varma.
HeviKorollahan muuten antoi musiikillisesti ja verbaalisesti lahjakkaimmalle (mm. Kai sä vedät onhan tiistai) jäsenelleen Chueylle kenkää, ja faktoja sen tarkemmin tietämättä en kommentoi tähän, että miksi. Liiallinen päihteidenkäyttö on ainakin helvetin huono tekosyy... Kun tietää kuinka skarpista jätkästä on kyse. Ja tähän saatanan iso hymiö.
Sain muuten, tuossa kun muutin nykyiseen kämppääni, Chueyltä helvetin tyylikkäät Ramones-verhot, thänks, toveri. En vaan ole saanut laitettua niitä vielä kiinni tohon makuunurkkani eteen, kun en saatana ole löytänyt mistään sopivia "klipsuja". Siis niitä semmosia härpäkkeitä, missä verhot on kiinni. Kun tossa on semmonen varmaan jonkun mielisairaan asentama kisko, perkele. No, en kyllä ole mitenkään ylen aktiivisesti etsinytään niitä klipsuja. "Sä et saa ikinä pinseä, jos sulla on sänkys edessä Ramones-verhot". Hei haloo, niistä se varmaan jääkin kiinni...
No joo, diipadaapa ja niinpäinpois.
Mutta hei, Rokkistarbu, jos ei mennä selvinpäin, niin vittu mä en mene ollenkaan. Siis enhän mä voi pettää kaikkia yhtä lukijaani (oli muuten hienoa huomata, että mulla on yksi lukija. Meilläpäin on sitten tapana, että uudet lukijat tulee kylään ja näyttää tissit. Osotteen vissiin tiedätkin) alkamalla pämistelemään.
No joo, jos on vähänkin epävarma olo itestäni, niin en edes yritä mitään niin hölmöä, kun mennä selvinpäin HeviKorollan keikalle. Koska ennenkaikkea, itseäni en aio pettää. Vielä... vittu kyllä tarvis olla patjalla pellit, että jaksais... Victorin "hauska" sanaleikki. Yritetään.
"On taas pakit perseestä". Kerhokin konttaa Tampereella.
Jatketaan taas joskus.
-Petja
maanantai 12. tammikuuta 2009
Laamanen on vieläkin ihan sukka
Oli muuten eilen ihan helvetin hienoa nykästä pitkästä aikaa hokkarit jalkaan ja käydä neppailemassa kaukalolla kiekon kanssa. Ah, kiekko pysyy vieläkin lavassa kuin liimattuna, vittu mä oon hyvä. Parempi kuin muistinkaan. Ainoo miinus nyt vaan oli se, että oli lainamaila. Ei uskaltanu pahemmin lämiä, paskaks se olis menny kuitenkin. Kattokaas kun semmonen vaara piilee aina, kun on tota voimanpaskaa näin saatanasti...
Lauantaisesta pelistä sen verran, että ei se Lamppu mikään jumala ole, vaikka nyt sattuikin sen kolme häkkiä heittämään vahingossa. Sama saatanan lapanen se on edelleen omassa päässä, ja tasakentällisin miehellä ei ole mitään käyttöä. Näyttääkin ihan homolta. No joo, vitun hieno yv-pelaaja kuitenkin. Ja Hämeenlinnan hallissa hotsi kahella oli ihan yhtä hyvää kun aina ennenkin. Siihen kun olis vielä kyytipojaks imassut ison mukillisen keskimmäistä, niin vot. Mutta ei.
Niin, siis blogin aiheesta sen verran, että olen edelleen pysytellyt päihteistä täysin irti, fuck, kohta jo viikon. Alkaa hipomaan jonkinlaisia ennätyksiä viimevuosilta, siis siviilissä ollessa. No joo, tulihan sillon onnellisen ja toimivan avoliiton aikana oltua parikin viikkoa vissiin raittiina. Mutta nyt näin rajoittamattomana vapaana agenttina olen ihmeen hyvin viihtynyt itseni kanssa selvin päin. Mutta hei, jos tää sosiaalinen elämä on tosiaan tätä luokkaa, että on joka päivä aikaa kirjotella typeryyksiä internettiin, niin tässähän on pakko alkaa oikein tosissaan toivomaan, että nettirunkkauksesta tulis joskus olympialaji. Vois vuoden päästä alkaa olemaan jo toinen jalka kisakoneessa.
Oikeesti, miten vitussa löytää jotain sosiaalista elämää, jos ei käy baareissa, eikä hengaile samojen vosujen kanssa kun ennen? OK, siis lähinnä meinaan, että jos noi 4-5 ihmistä -joitten kanssa osaa hengailla selvinpäin- ei jossain välissä riitäkkään. Kuten esim. vaikka nyt heti.
Lähdin niin helevetin toiveikkaana tänään opiskelemaankin, että jospa siellä olis jotain kiinnostavia uusia tuttavuuksia. No joo-o... Varmaan ihan OK tyyppejä, keski-ikä tosin suunnilleen 55 (niin, ja siihen on laskettu meikäläinen mukaan), mutta jotenkin noi jutut ei tunnu liikkuvan oikein samoissa sfääreissä. Kaikki saatana kattovat kuin muikut vasusta, kun kerroin niille, ettei mun tartte osallistua sille tunnille ollenkaan, mikä käsittelee "laskujen karhuamista ja perintälakeja". -Meidän firmassa riittää, että on kattonut Kummisetä-trilogian. Vittu, että tuntee ittensä typeräks, kun yrittää "keventää hieman tunnelmaa", ja sitten joutuu hetken hiljaisuuden jälkeen sanomaan ääneen, että "hei, se oli niinkun vitsi". Vittu mitä sakkia.
No, istu siinä mun takana semmonen snadisti mua vanhempi, hiukan milffahtava lyyli. Sormukset sillä näky olevan nimettömässä, mutta eiköhän se ens kerralla jätä ne jo kotiin. Johtuen joko a)siitä, että yrittää elätellä jotain toiveita pääsemisestä punkkaan tällasen komistuksen kanssa, tai b)ehkä mä vaan sittenkin näytän siltä, ettei mun seurassa kannata paljon kanniskella arvotavaroita peesissä...
No, mietitään nyt porukalla sitten sitä vaikka, vittu.
Tekemisen puutteesta sen verran, että eilinen kyllä jotenkin huipentui, kun tajusin, että yritän kuumeisesti saada XBOX:in NHL09:iin Sabresin maalilauluks Lappareitten Lipputangon nuppia...
Onnistuin, muuten.
-Petja
Lauantaisesta pelistä sen verran, että ei se Lamppu mikään jumala ole, vaikka nyt sattuikin sen kolme häkkiä heittämään vahingossa. Sama saatanan lapanen se on edelleen omassa päässä, ja tasakentällisin miehellä ei ole mitään käyttöä. Näyttääkin ihan homolta. No joo, vitun hieno yv-pelaaja kuitenkin. Ja Hämeenlinnan hallissa hotsi kahella oli ihan yhtä hyvää kun aina ennenkin. Siihen kun olis vielä kyytipojaks imassut ison mukillisen keskimmäistä, niin vot. Mutta ei.
Niin, siis blogin aiheesta sen verran, että olen edelleen pysytellyt päihteistä täysin irti, fuck, kohta jo viikon. Alkaa hipomaan jonkinlaisia ennätyksiä viimevuosilta, siis siviilissä ollessa. No joo, tulihan sillon onnellisen ja toimivan avoliiton aikana oltua parikin viikkoa vissiin raittiina. Mutta nyt näin rajoittamattomana vapaana agenttina olen ihmeen hyvin viihtynyt itseni kanssa selvin päin. Mutta hei, jos tää sosiaalinen elämä on tosiaan tätä luokkaa, että on joka päivä aikaa kirjotella typeryyksiä internettiin, niin tässähän on pakko alkaa oikein tosissaan toivomaan, että nettirunkkauksesta tulis joskus olympialaji. Vois vuoden päästä alkaa olemaan jo toinen jalka kisakoneessa.
Oikeesti, miten vitussa löytää jotain sosiaalista elämää, jos ei käy baareissa, eikä hengaile samojen vosujen kanssa kun ennen? OK, siis lähinnä meinaan, että jos noi 4-5 ihmistä -joitten kanssa osaa hengailla selvinpäin- ei jossain välissä riitäkkään. Kuten esim. vaikka nyt heti.
Lähdin niin helevetin toiveikkaana tänään opiskelemaankin, että jospa siellä olis jotain kiinnostavia uusia tuttavuuksia. No joo-o... Varmaan ihan OK tyyppejä, keski-ikä tosin suunnilleen 55 (niin, ja siihen on laskettu meikäläinen mukaan), mutta jotenkin noi jutut ei tunnu liikkuvan oikein samoissa sfääreissä. Kaikki saatana kattovat kuin muikut vasusta, kun kerroin niille, ettei mun tartte osallistua sille tunnille ollenkaan, mikä käsittelee "laskujen karhuamista ja perintälakeja". -Meidän firmassa riittää, että on kattonut Kummisetä-trilogian. Vittu, että tuntee ittensä typeräks, kun yrittää "keventää hieman tunnelmaa", ja sitten joutuu hetken hiljaisuuden jälkeen sanomaan ääneen, että "hei, se oli niinkun vitsi". Vittu mitä sakkia.
No, istu siinä mun takana semmonen snadisti mua vanhempi, hiukan milffahtava lyyli. Sormukset sillä näky olevan nimettömässä, mutta eiköhän se ens kerralla jätä ne jo kotiin. Johtuen joko a)siitä, että yrittää elätellä jotain toiveita pääsemisestä punkkaan tällasen komistuksen kanssa, tai b)ehkä mä vaan sittenkin näytän siltä, ettei mun seurassa kannata paljon kanniskella arvotavaroita peesissä...
No, mietitään nyt porukalla sitten sitä vaikka, vittu.
Tekemisen puutteesta sen verran, että eilinen kyllä jotenkin huipentui, kun tajusin, että yritän kuumeisesti saada XBOX:in NHL09:iin Sabresin maalilauluks Lappareitten Lipputangon nuppia...
Onnistuin, muuten.
-Petja
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
No voi ristus, mitä juttuja
Ei varmaan kannattais kirjotella mitään yöllä, kun on jutellut entisen heilansa kanssa ja omassa sairaassa päässään saanut mielestään negatiivista palautetta.
Siis:
Älkää nyt sentään ihan kaikki imekö perseitänne, vaikkakin vain siksi, että olis vaan aika saatanan rivon näköstä. Ja kyllä mä olen ihan yhtä kiva kun aina ennenkin, vaikka ottaakkin aika vitun koville tehdä päätöksiä, joista kiinni pitäminen tällä kuulalla on kuin runkkaamista ilman käsiä. Hieno levy, by the way.
Ja G, "kaikki" on hyvin, viimeinen keskustelumme oli näissä olosuhteissa ehkä paras mahdollinen "tilannekatsaus" ja avautuminen.
Voisin oikeastaan tähän väliin avautua teille kaikille lukijoilleni, joita ei näköjään ole yhtään, ihan vaan motiiveistani, miksi lähdin tähän kusipäisyyteen.
OK. Tuossa syssyllä oli kamankäyttöni/viinanjuontini karannut taas kerran aika hienosti lapasesta. Eräs minulle erittäin rakas ihminen piti minuun kuitenkin yhteyttä puhelimitse, koska ilmeisesti onnistuin kusettamaan häntä, että en narkkaa, ja että elämäni on ihan hienosti hallinnassa. No eihän se vittu ollut, tietenkään, ei kai kellään seministeillä. No jep. Erään kerran kun tämä aarteeni minulle soitteli, olin kuitenkin niin vitun jumissa, että asiasta ei jäänyt epäselvyyttä. Kiistin tietysti, totta vitussa, "saatana soitat mulle ja haukut narkkariks!!!". Puhelun jälkeen tämä mimmi laittoi mulle tekstiviestin, jonka päällimmäinen sanoma oli, että MIKSI?. Siis, että miksi mä valehtelen ihmiselle, jota väitän rakastavani, ja jolle en ole enää aikoihin ollut tilivelvollinen. Niin, silloin kelasin ensimmäisen kerran oikein tosissani, että miksi. Ja se, miksi valehtelin, johtui pelkästään siitä, että en halunnut satuttaa häntä kertomalla totuutta. Koska TIEDÄN JA TIESIN SILLOINKIN, että kaikista meidän erimielisyyksistä huolimatta, tuo kyseinen ihminen välittää minusta niin paljon, että reagoisi asiaan lähes samalla lailla, kuin työntäisin piikkiä hänen nahkaansa.
Mutta silloin tosiaan aloin kelaamaan, että minkä helvetin takia mä valehtelen ihmiselle jota rakastan. Koska onhan se nyt jumalauta vähintään yhtä loukkaavaa kuin se, että painan kuset ja paskat sekaisin OMAAN taipeeseeni.
No joo, päätin silloin, että enää en ainakaan valehtele, oli totuus sitten mikä hyvänsä. Koska en halua loukata tuota ihmistä, enkä ketään muutakaan läheistäni valehtelemalla ja kusettamalla päihteidenkäytöstä. Mutta helvetti, jos kerran en valehtele, niin sittenhän on puhuttava totta. Ja jos se totuus on yhtä loukkaava läheisiäni kohtaan kuin valehtelu, niin jotainhan jumalauta asialle on tehtävä.
No ratkaisu on nyt sitten tämä. "Vuodessa ei kuittaa kymmenen vuoden perseilyä", mutta mun mielestäni on se ainakin hyvä alku. Ja olen aika varma, että jos pysyn projektissani, niin vuoden päästä totean, että tätä mä olen halunnutkin.
Niin. Ja se viimeinen niitti tälle päätökselle tuli loppiaisyönä. Olin aika "hyvissä", oikein reilusti sekakäytön seurauksena. Otin kirjahyllystä jotain -en nyt muista mitä sieltä haeskelin-, mutta hyllyllä oli purkki, jonka poikani Jimmy oli mulle tehnyt joskus isänpäivälahjaks. Katse sattui osumaan purkissa olevaan viestiin: "Olet paras, iskä". Siinä kohtaa ykskaks välähti, että "no jopas olen, nytkin ihan vitun sekasin". Tää nyt ei sitten hei ole mikään vitun nyyhkytarina, vaan ihan fuckin' realismia. Parhaat iskäthän ne lusii ensin ikänsä, ja sitten vetää nuppi sekasin överit ja kuolee jonkun luukun paskahuussiin, kun on ensin jo tartuttanut itseensä ja muihin kaikki mahdolliset nistitaudit...
Niin, siellä purkissa ei ollut Jeesus, eikä kukaan muukaan raamatun henkilö, vaan ihan vaan muistutus elämän oikeista asioista. Elikkä jos joku joskus tätä lukee, niin voi imeä nippaansa jos miettii jotain vitun valaistumisia. Just oikeeseen kohtaan vaan osui muistutus asioista, jotka olen tiennyt aina, mutta kusipäisyyttäni ja mukahauskuuttani unohtanut tai sivuuttanut. Siis niistä Elämän Oikeista Asioista.
Ja jos jotain läheistäni loukkaa se, että syön lihaa, kuuntelen junttimusiikkia, kuljen Chelsean toppatakki päällä ja tykkään panna pelkästään naisia, niin sitten vika on jo "kuulijan korvassa". Huonot tapani haluan/aion muuttaa, mutta itse en muutu.
Nih.
Jatketaan huomenna vaikkapa raportoimalla lauantaisesta kiekkopelistä, ja uudesta idolistani. Ja oikeestaan vois pohtia pikkasen semmosta asiaa, kun päihteettömyyden vaikutus sosiaaliseen elämään.
-Petja
Siis:
Älkää nyt sentään ihan kaikki imekö perseitänne, vaikkakin vain siksi, että olis vaan aika saatanan rivon näköstä. Ja kyllä mä olen ihan yhtä kiva kun aina ennenkin, vaikka ottaakkin aika vitun koville tehdä päätöksiä, joista kiinni pitäminen tällä kuulalla on kuin runkkaamista ilman käsiä. Hieno levy, by the way.
Ja G, "kaikki" on hyvin, viimeinen keskustelumme oli näissä olosuhteissa ehkä paras mahdollinen "tilannekatsaus" ja avautuminen.
Voisin oikeastaan tähän väliin avautua teille kaikille lukijoilleni, joita ei näköjään ole yhtään, ihan vaan motiiveistani, miksi lähdin tähän kusipäisyyteen.
OK. Tuossa syssyllä oli kamankäyttöni/viinanjuontini karannut taas kerran aika hienosti lapasesta. Eräs minulle erittäin rakas ihminen piti minuun kuitenkin yhteyttä puhelimitse, koska ilmeisesti onnistuin kusettamaan häntä, että en narkkaa, ja että elämäni on ihan hienosti hallinnassa. No eihän se vittu ollut, tietenkään, ei kai kellään seministeillä. No jep. Erään kerran kun tämä aarteeni minulle soitteli, olin kuitenkin niin vitun jumissa, että asiasta ei jäänyt epäselvyyttä. Kiistin tietysti, totta vitussa, "saatana soitat mulle ja haukut narkkariks!!!". Puhelun jälkeen tämä mimmi laittoi mulle tekstiviestin, jonka päällimmäinen sanoma oli, että MIKSI?. Siis, että miksi mä valehtelen ihmiselle, jota väitän rakastavani, ja jolle en ole enää aikoihin ollut tilivelvollinen. Niin, silloin kelasin ensimmäisen kerran oikein tosissani, että miksi. Ja se, miksi valehtelin, johtui pelkästään siitä, että en halunnut satuttaa häntä kertomalla totuutta. Koska TIEDÄN JA TIESIN SILLOINKIN, että kaikista meidän erimielisyyksistä huolimatta, tuo kyseinen ihminen välittää minusta niin paljon, että reagoisi asiaan lähes samalla lailla, kuin työntäisin piikkiä hänen nahkaansa.
Mutta silloin tosiaan aloin kelaamaan, että minkä helvetin takia mä valehtelen ihmiselle jota rakastan. Koska onhan se nyt jumalauta vähintään yhtä loukkaavaa kuin se, että painan kuset ja paskat sekaisin OMAAN taipeeseeni.
No joo, päätin silloin, että enää en ainakaan valehtele, oli totuus sitten mikä hyvänsä. Koska en halua loukata tuota ihmistä, enkä ketään muutakaan läheistäni valehtelemalla ja kusettamalla päihteidenkäytöstä. Mutta helvetti, jos kerran en valehtele, niin sittenhän on puhuttava totta. Ja jos se totuus on yhtä loukkaava läheisiäni kohtaan kuin valehtelu, niin jotainhan jumalauta asialle on tehtävä.
No ratkaisu on nyt sitten tämä. "Vuodessa ei kuittaa kymmenen vuoden perseilyä", mutta mun mielestäni on se ainakin hyvä alku. Ja olen aika varma, että jos pysyn projektissani, niin vuoden päästä totean, että tätä mä olen halunnutkin.
Niin. Ja se viimeinen niitti tälle päätökselle tuli loppiaisyönä. Olin aika "hyvissä", oikein reilusti sekakäytön seurauksena. Otin kirjahyllystä jotain -en nyt muista mitä sieltä haeskelin-, mutta hyllyllä oli purkki, jonka poikani Jimmy oli mulle tehnyt joskus isänpäivälahjaks. Katse sattui osumaan purkissa olevaan viestiin: "Olet paras, iskä". Siinä kohtaa ykskaks välähti, että "no jopas olen, nytkin ihan vitun sekasin". Tää nyt ei sitten hei ole mikään vitun nyyhkytarina, vaan ihan fuckin' realismia. Parhaat iskäthän ne lusii ensin ikänsä, ja sitten vetää nuppi sekasin överit ja kuolee jonkun luukun paskahuussiin, kun on ensin jo tartuttanut itseensä ja muihin kaikki mahdolliset nistitaudit...
Niin, siellä purkissa ei ollut Jeesus, eikä kukaan muukaan raamatun henkilö, vaan ihan vaan muistutus elämän oikeista asioista. Elikkä jos joku joskus tätä lukee, niin voi imeä nippaansa jos miettii jotain vitun valaistumisia. Just oikeeseen kohtaan vaan osui muistutus asioista, jotka olen tiennyt aina, mutta kusipäisyyttäni ja mukahauskuuttani unohtanut tai sivuuttanut. Siis niistä Elämän Oikeista Asioista.
Ja jos jotain läheistäni loukkaa se, että syön lihaa, kuuntelen junttimusiikkia, kuljen Chelsean toppatakki päällä ja tykkään panna pelkästään naisia, niin sitten vika on jo "kuulijan korvassa". Huonot tapani haluan/aion muuttaa, mutta itse en muutu.
Nih.
Jatketaan huomenna vaikkapa raportoimalla lauantaisesta kiekkopelistä, ja uudesta idolistani. Ja oikeestaan vois pohtia pikkasen semmosta asiaa, kun päihteettömyyden vaikutus sosiaaliseen elämään.
-Petja
lauantai 10. tammikuuta 2009
Onko mulla sielu?
Sain tänään tekstiviestin, jossa kysyttiin, että onko mulla sielu?
Siis mitä vittua??? Mistä helvetistä minä sen tiedän, tällä järjenjuoksulla ei ole aavistustakaan edes siitä, että mikä on sielu. Mikä se muuten on? Pitäis varmaan ottaa vähän pirtelöä ja alkaa selvittämään.
Ja just äsken puhuin sellasen puhelun, joka sai mut täysin varmaksi siitä, että sielulla ei tee hevon vittua.
Pelkkä katkeruus riittää.
Vittu, haistakaa perseenne kaikki, pysyn silti projektissani. Mutta ikinä enää en ole kiva ketään kohtaan.
-Petja
Siis mitä vittua??? Mistä helvetistä minä sen tiedän, tällä järjenjuoksulla ei ole aavistustakaan edes siitä, että mikä on sielu. Mikä se muuten on? Pitäis varmaan ottaa vähän pirtelöä ja alkaa selvittämään.
Ja just äsken puhuin sellasen puhelun, joka sai mut täysin varmaksi siitä, että sielulla ei tee hevon vittua.
Pelkkä katkeruus riittää.
Vittu, haistakaa perseenne kaikki, pysyn silti projektissani. Mutta ikinä enää en ole kiva ketään kohtaan.
-Petja
perjantai 9. tammikuuta 2009
Maailman ainoa interwebyhteys
Olenko mä jumalauta Päijät-Hämeen ainoa seministi, jolla on internetyhteys???
Eilen taas soiteltiin: "Viittitkö kattoo mulle netistä auton?", "Jos oot koneella, niin katokko paljon maksaa Telaketjut apteekissa?", "Voitko laittaa nettiin myyntiin pari juttua?".
Vittu hei, katotaan kundit sitten tilannetta uudestaan vuoden päästä, OK? Kyllähän asia nyt vaan on niin, että vaikka aina olen yrittänyt frendejäni jeesailla, niin en mä jumalauta jaksa EDES KUUNNELLA PUHELIMEN VÄLITYKSELLÄ mitään punttausjuttuja just nyt. Ja mielestäni sen aika selväks olen tehnytkin. Homot.
OK. On ollu aika saatanan ressaava päivä.
Vittu, että työkkärin kanssa saa tapella jostain päivänselvästä asiasta saatana viikkotolkulla. Siis väittävät, että meikäläisestä ei myönnetä työnantajalle palkkatukea. Syynä siihen on se, että olen "tarpeeksi ammattitaitoinen ilman oppisopimuskoulutustakin". Siis mitä vittua??? Enhän mä nyt jumalauta mitään opiskelua edes alottais, jos osaisin kaikki jo valmiiks. No, enpäs anna tämän lannistaa. Jos ei natsaa, niin tehdään sitten duunia vähän snadimmalla liksalla. Tän homman ajattelin nyt kuitenkin hoitaa, kun siihen aloin. Vittu.
Ja siitä kielteisestä palkkatukipäätöksestä vielä mielenkiintoinen huomio. Sen oli allekirjoittanut mies nimeltä Juha Kouvo. Mitään yhteystietoja ei ollut, mutta ilmeisesti se onanisti on Päijät-Hämeen työvoimatoimiston piällysmies.
No, ajattelin ottaa yhteyden sitten suoraan tähän Kouvoon, ja että pikaisella googletuksella varmaan löytyy noinkin "tärkeän" miehen yhteystiedot. Olipas mielenkiintoinen heti ensimmäinen hakutulos... Mistäköhän helvetistä muuten tollanen apina voi tietää mitään mun ammattitaidostani. Ja asian selvittäminen varmaan onnistuu sen miehen kanssa ihan vitun helposti.
Sylettää tollaset runkkarit (ei siinä, että runkkareissa itsessään olisi mitään vikaa, masturbointihan on hieno harrastus).
No joo, sen verran vielä, että tämä nyt ei ollut edes ressaavin tän päivän asioista, mutta ei nyt jumalauta ihan itkemiseks tätä postausta kuitenkaan vedetä, kun ollaan kuitenkin vieläkin pysytty projektissa. Itseasiassa ei ole edes tehnyt tiukkaa. Sain sen verran hyvät fibat yhdestä tekstiviestistä heti duunin jälkeen, että en ollut edes muistanutkaan koska olis viimeks sellasia saanut.
Jepjep. Ystäväni Joosefkin soitteli aika pian duunista tultuani, ja asianhan tiesi. Samalla asialla oli hiukkasen myöhemmin myös Naku. Kuinkahan pian jätkät uskoo, että mä olen tosissani. Sen mä kyllä tiedän (no, vahvasti uskon ainakin...), että siinä vaiheessa kun ne sen uskovat, niin ovat kyllä juonessa mukana. Uskoisin, että ovat sen verran joutuneet kattelemaan mun kohellustani erilaisten dopingien vaikutuksen alaisena.
Fysiikkapuolta tuli aloiteltua sen verran tänään, että ostin hanskat ja pipon, ja otin selvää missä mun luistimet on. Maila on vielä kaupassa, ja kiekot ammuttu jo vuosia sitten erinäisten kaukaloiden laitojen yli hävööksiin. Mutta ei ole paljosta kiinni. Nyt on sentään jäätäkin muualla kun meikäläisen GT-lasissa.
Oolrait, heti huomenna muuten Hämptoniin avaamaan kautta. Ja jos sattuis olemaan sen verran ylimääräistä fyrkkaa, että sais vihdoin ostettua Kerhon oranssin pelipaidan, tietysti nimellä ja numerolla...
Katsotaan, sanoi sutari.
-Petja
Eilen taas soiteltiin: "Viittitkö kattoo mulle netistä auton?", "Jos oot koneella, niin katokko paljon maksaa Telaketjut apteekissa?", "Voitko laittaa nettiin myyntiin pari juttua?".
Vittu hei, katotaan kundit sitten tilannetta uudestaan vuoden päästä, OK? Kyllähän asia nyt vaan on niin, että vaikka aina olen yrittänyt frendejäni jeesailla, niin en mä jumalauta jaksa EDES KUUNNELLA PUHELIMEN VÄLITYKSELLÄ mitään punttausjuttuja just nyt. Ja mielestäni sen aika selväks olen tehnytkin. Homot.
OK. On ollu aika saatanan ressaava päivä.
Vittu, että työkkärin kanssa saa tapella jostain päivänselvästä asiasta saatana viikkotolkulla. Siis väittävät, että meikäläisestä ei myönnetä työnantajalle palkkatukea. Syynä siihen on se, että olen "tarpeeksi ammattitaitoinen ilman oppisopimuskoulutustakin". Siis mitä vittua??? Enhän mä nyt jumalauta mitään opiskelua edes alottais, jos osaisin kaikki jo valmiiks. No, enpäs anna tämän lannistaa. Jos ei natsaa, niin tehdään sitten duunia vähän snadimmalla liksalla. Tän homman ajattelin nyt kuitenkin hoitaa, kun siihen aloin. Vittu.
Ja siitä kielteisestä palkkatukipäätöksestä vielä mielenkiintoinen huomio. Sen oli allekirjoittanut mies nimeltä Juha Kouvo. Mitään yhteystietoja ei ollut, mutta ilmeisesti se onanisti on Päijät-Hämeen työvoimatoimiston piällysmies.
No, ajattelin ottaa yhteyden sitten suoraan tähän Kouvoon, ja että pikaisella googletuksella varmaan löytyy noinkin "tärkeän" miehen yhteystiedot. Olipas mielenkiintoinen heti ensimmäinen hakutulos... Mistäköhän helvetistä muuten tollanen apina voi tietää mitään mun ammattitaidostani. Ja asian selvittäminen varmaan onnistuu sen miehen kanssa ihan vitun helposti.
Sylettää tollaset runkkarit (ei siinä, että runkkareissa itsessään olisi mitään vikaa, masturbointihan on hieno harrastus).
No joo, sen verran vielä, että tämä nyt ei ollut edes ressaavin tän päivän asioista, mutta ei nyt jumalauta ihan itkemiseks tätä postausta kuitenkaan vedetä, kun ollaan kuitenkin vieläkin pysytty projektissa. Itseasiassa ei ole edes tehnyt tiukkaa. Sain sen verran hyvät fibat yhdestä tekstiviestistä heti duunin jälkeen, että en ollut edes muistanutkaan koska olis viimeks sellasia saanut.
Jepjep. Ystäväni Joosefkin soitteli aika pian duunista tultuani, ja asianhan tiesi. Samalla asialla oli hiukkasen myöhemmin myös Naku. Kuinkahan pian jätkät uskoo, että mä olen tosissani. Sen mä kyllä tiedän (no, vahvasti uskon ainakin...), että siinä vaiheessa kun ne sen uskovat, niin ovat kyllä juonessa mukana. Uskoisin, että ovat sen verran joutuneet kattelemaan mun kohellustani erilaisten dopingien vaikutuksen alaisena.
Fysiikkapuolta tuli aloiteltua sen verran tänään, että ostin hanskat ja pipon, ja otin selvää missä mun luistimet on. Maila on vielä kaupassa, ja kiekot ammuttu jo vuosia sitten erinäisten kaukaloiden laitojen yli hävööksiin. Mutta ei ole paljosta kiinni. Nyt on sentään jäätäkin muualla kun meikäläisen GT-lasissa.
Oolrait, heti huomenna muuten Hämptoniin avaamaan kautta. Ja jos sattuis olemaan sen verran ylimääräistä fyrkkaa, että sais vihdoin ostettua Kerhon oranssin pelipaidan, tietysti nimellä ja numerolla...
Katsotaan, sanoi sutari.
-Petja
torstai 8. tammikuuta 2009
364 jäljellä, ei paha...
Hah.
Poikkesin tuossa alkuillasta kyläilemässä erään ystävättäreni luona (josta käytän tässä yhteydessä salanimeä Edith), ja sain senkin perkeleen yllytettyä mukaan projektiin "Tipaton tammivuosi". Funtsailtiin siinä sitten Edithin kanssa, että millä helvetillä korvataan se joutoaika, mikä jää kun ei käytä päihteitä. Eikä muuten keksitty ensimmäistäkään yhteistä harrastusta, paitsi Emmerdalen katselu ja ihmisten arvostelu. No, alku sekin. Mutta toisaalta, ei siitä ainakaan mitään vahinkoa ole, jos on yksi kamu vähemmän, joka ei jatkuvasti houkuttele baariin.
En ole muuten tänä talvena käynyt paikan päällä kyyläämässä ensimmäistäkään kiekko-ottelua. Nyt vois alkaa oikeestaan ravaamaan Rinkulalla sitten enemmänkin. Siinäkin on vaan pari aika snadia riskitekijää, jotka saattavat aiheuttaa projektin epäonnistumisen. Ensiksikin, kun meikkiksellä on tällainen vähintäänkin prototyyppinen "lätkäossin" ajatusmaailma, niin keskiolut ja jääkiekko kuuluvat aika selkeästi yhteen. Siis se erätauolla muovituopista juotu helvetin kallis lämmin kura (no, kaks siinä ehtii hyvin juomaan, jos ei käy kun kerran röökillä) kuuluu ilman muuta livekiekko-otteluun. Varsinkin, jos seurue jossa pelejä on ollut tapana käydä katsomassa koostuu veijareista, kuten Nysä, Naku ja Joosef (nimet muutettu).
Mutta mutta, tähankin asiaan saadaan ratkaisu sillä, että eräs läheinen sukulaiseni on hyvinkin innokas jääkiekon seuraaja ja "kerhonmies" henkeen ja vereen. Ja hän on monesti sanonut, että kävisi peleissä useamminkin, jos vaan saisi jonkun mukaan, ettei yksin tarvis mennä. Joo, ja syy, miksi meikäläinen ei ole välttämättä ollut kauhean miellyttävää seuraa, johtuu juurikin juomatavoistani lätkämatsessa. Kun tämä sukulaiseni on kuitenkin ollut täysin päihteetön jo kolmekymmentä vuotta...
Onko muuten noloa käydä kolmekymppisenä lätkäpeleissä mutsinsa kanssa..?
(tähän väliin huomautus, että Sailio on justiin paukuttanut Kepan 1-0 johtoon sarjajohtaja Jypiä vastaan. S/M-liigan liveseuranta netistähän löytyy täältä).
Sailio on muuten -asiaan vihkiytymättömille tiedoksi- sama jamppa, jota ystäväni Nysä pyrki paukuttamaan nekkariin Kerhon mestaruusjuhlissa keväällä 2006. Tietysti kovaäänisen "Kukas vittu sinä sitten luulet olevas??" uhoamisen säestyksellä. Onneksi allekirjoittanut ehti kuitenkin hätiin -"Hei ei sitä, se on just eilen ollu voittamassa meille mestaruutta...". No "Silli" oli sillon vielä aika tuntematon jannu, vaikka helvetin tärkeessä roolissa olikin kyseisellä kaudella.
No juu, kuitataan siis sitä joutoaikaa vaikka sukulaisten -siis ilman muuta poikani Jimmy on mukana- kanssa käymällä kiekkopeleissä.
Ja Edithille vitunmoinen iso peukku, jos pysyy juonessa mukana, ja jaksaa potkia meikäläistäkin perseelle. Ainakin yks perseellepotkija (vaikkakin ehkä tietämättään) mulla jo onkin, vaikkakin aika kaukana. Pusuja, olet mulle tärkeä.
Ja vittu, vois alkaa panostaan hiukan taas tohon fysiikkapuoleenkin, mutta jatketaan siitä joskus syssymmällä.
-Petja
Poikkesin tuossa alkuillasta kyläilemässä erään ystävättäreni luona (josta käytän tässä yhteydessä salanimeä Edith), ja sain senkin perkeleen yllytettyä mukaan projektiin "Tipaton tammivuosi". Funtsailtiin siinä sitten Edithin kanssa, että millä helvetillä korvataan se joutoaika, mikä jää kun ei käytä päihteitä. Eikä muuten keksitty ensimmäistäkään yhteistä harrastusta, paitsi Emmerdalen katselu ja ihmisten arvostelu. No, alku sekin. Mutta toisaalta, ei siitä ainakaan mitään vahinkoa ole, jos on yksi kamu vähemmän, joka ei jatkuvasti houkuttele baariin.
En ole muuten tänä talvena käynyt paikan päällä kyyläämässä ensimmäistäkään kiekko-ottelua. Nyt vois alkaa oikeestaan ravaamaan Rinkulalla sitten enemmänkin. Siinäkin on vaan pari aika snadia riskitekijää, jotka saattavat aiheuttaa projektin epäonnistumisen. Ensiksikin, kun meikkiksellä on tällainen vähintäänkin prototyyppinen "lätkäossin" ajatusmaailma, niin keskiolut ja jääkiekko kuuluvat aika selkeästi yhteen. Siis se erätauolla muovituopista juotu helvetin kallis lämmin kura (no, kaks siinä ehtii hyvin juomaan, jos ei käy kun kerran röökillä) kuuluu ilman muuta livekiekko-otteluun. Varsinkin, jos seurue jossa pelejä on ollut tapana käydä katsomassa koostuu veijareista, kuten Nysä, Naku ja Joosef (nimet muutettu).
Mutta mutta, tähankin asiaan saadaan ratkaisu sillä, että eräs läheinen sukulaiseni on hyvinkin innokas jääkiekon seuraaja ja "kerhonmies" henkeen ja vereen. Ja hän on monesti sanonut, että kävisi peleissä useamminkin, jos vaan saisi jonkun mukaan, ettei yksin tarvis mennä. Joo, ja syy, miksi meikäläinen ei ole välttämättä ollut kauhean miellyttävää seuraa, johtuu juurikin juomatavoistani lätkämatsessa. Kun tämä sukulaiseni on kuitenkin ollut täysin päihteetön jo kolmekymmentä vuotta...
Onko muuten noloa käydä kolmekymppisenä lätkäpeleissä mutsinsa kanssa..?
(tähän väliin huomautus, että Sailio on justiin paukuttanut Kepan 1-0 johtoon sarjajohtaja Jypiä vastaan. S/M-liigan liveseuranta netistähän löytyy täältä).
Sailio on muuten -asiaan vihkiytymättömille tiedoksi- sama jamppa, jota ystäväni Nysä pyrki paukuttamaan nekkariin Kerhon mestaruusjuhlissa keväällä 2006. Tietysti kovaäänisen "Kukas vittu sinä sitten luulet olevas??" uhoamisen säestyksellä. Onneksi allekirjoittanut ehti kuitenkin hätiin -"Hei ei sitä, se on just eilen ollu voittamassa meille mestaruutta...". No "Silli" oli sillon vielä aika tuntematon jannu, vaikka helvetin tärkeessä roolissa olikin kyseisellä kaudella.
No juu, kuitataan siis sitä joutoaikaa vaikka sukulaisten -siis ilman muuta poikani Jimmy on mukana- kanssa käymällä kiekkopeleissä.
Ja Edithille vitunmoinen iso peukku, jos pysyy juonessa mukana, ja jaksaa potkia meikäläistäkin perseelle. Ainakin yks perseellepotkija (vaikkakin ehkä tietämättään) mulla jo onkin, vaikkakin aika kaukana. Pusuja, olet mulle tärkeä.
Ja vittu, vois alkaa panostaan hiukan taas tohon fysiikkapuoleenkin, mutta jatketaan siitä joskus syssymmällä.
-Petja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
