No voi ristus, mitä juttuja

Ei varmaan kannattais kirjotella mitään yöllä, kun on jutellut entisen heilansa kanssa ja omassa sairaassa päässään saanut mielestään negatiivista palautetta.

Siis:
Älkää nyt sentään ihan kaikki imekö perseitänne, vaikkakin vain siksi, että olis vaan aika saatanan rivon näköstä. Ja kyllä mä olen ihan yhtä kiva kun aina ennenkin, vaikka ottaakkin aika vitun koville tehdä päätöksiä, joista kiinni pitäminen tällä kuulalla on kuin runkkaamista ilman käsiä. Hieno levy, by the way.

Ja G, "kaikki" on hyvin, viimeinen keskustelumme oli näissä olosuhteissa ehkä paras mahdollinen "tilannekatsaus" ja avautuminen.

Voisin oikeastaan tähän väliin avautua teille kaikille lukijoilleni, joita ei näköjään ole yhtään, ihan vaan motiiveistani, miksi lähdin tähän kusipäisyyteen.
OK. Tuossa syssyllä oli kamankäyttöni/viinanjuontini karannut taas kerran aika hienosti lapasesta. Eräs minulle erittäin rakas ihminen piti minuun kuitenkin yhteyttä puhelimitse, koska ilmeisesti onnistuin kusettamaan häntä, että en narkkaa, ja että elämäni on ihan hienosti hallinnassa. No eihän se vittu ollut, tietenkään, ei kai kellään seministeillä. No jep. Erään kerran kun tämä aarteeni minulle soitteli, olin kuitenkin niin vitun jumissa, että asiasta ei jäänyt epäselvyyttä. Kiistin tietysti, totta vitussa, "saatana soitat mulle ja haukut narkkariks!!!". Puhelun jälkeen tämä mimmi laittoi mulle tekstiviestin, jonka päällimmäinen sanoma oli, että MIKSI?. Siis, että miksi mä valehtelen ihmiselle, jota väitän rakastavani, ja jolle en ole enää aikoihin ollut tilivelvollinen. Niin, silloin kelasin ensimmäisen kerran oikein tosissani, että miksi. Ja se, miksi valehtelin, johtui pelkästään siitä, että en halunnut satuttaa häntä kertomalla totuutta. Koska TIEDÄN JA TIESIN SILLOINKIN, että kaikista meidän erimielisyyksistä huolimatta, tuo kyseinen ihminen välittää minusta niin paljon, että reagoisi asiaan lähes samalla lailla, kuin työntäisin piikkiä hänen nahkaansa.
Mutta silloin tosiaan aloin kelaamaan, että minkä helvetin takia mä valehtelen ihmiselle jota rakastan. Koska onhan se nyt jumalauta vähintään yhtä loukkaavaa kuin se, että painan kuset ja paskat sekaisin OMAAN taipeeseeni.
No joo, päätin silloin, että enää en ainakaan valehtele, oli totuus sitten mikä hyvänsä. Koska en halua loukata tuota ihmistä, enkä ketään muutakaan läheistäni valehtelemalla ja kusettamalla päihteidenkäytöstä. Mutta helvetti, jos kerran en valehtele, niin sittenhän on puhuttava totta. Ja jos se totuus on yhtä loukkaava läheisiäni kohtaan kuin valehtelu, niin jotainhan jumalauta asialle on tehtävä.
No ratkaisu on nyt sitten tämä. "Vuodessa ei kuittaa kymmenen vuoden perseilyä", mutta mun mielestäni on se ainakin hyvä alku. Ja olen aika varma, että jos pysyn projektissani, niin vuoden päästä totean, että tätä mä olen halunnutkin.
Niin. Ja se viimeinen niitti tälle päätökselle tuli loppiaisyönä. Olin aika "hyvissä", oikein reilusti sekakäytön seurauksena. Otin kirjahyllystä jotain -en nyt muista mitä sieltä haeskelin-, mutta hyllyllä oli purkki, jonka poikani Jimmy oli mulle tehnyt joskus isänpäivälahjaks. Katse sattui osumaan purkissa olevaan viestiin: "Olet paras, iskä". Siinä kohtaa ykskaks välähti, että "no jopas olen, nytkin ihan vitun sekasin". Tää nyt ei sitten hei ole mikään vitun nyyhkytarina, vaan ihan fuckin' realismia. Parhaat iskäthän ne lusii ensin ikänsä, ja sitten vetää nuppi sekasin överit ja kuolee jonkun luukun paskahuussiin, kun on ensin jo tartuttanut itseensä ja muihin kaikki mahdolliset nistitaudit...
Niin, siellä purkissa ei ollut Jeesus, eikä kukaan muukaan raamatun henkilö, vaan ihan vaan muistutus elämän oikeista asioista. Elikkä jos joku joskus tätä lukee, niin voi imeä nippaansa jos miettii jotain vitun valaistumisia. Just oikeeseen kohtaan vaan osui muistutus asioista, jotka olen tiennyt aina, mutta kusipäisyyttäni ja mukahauskuuttani unohtanut tai sivuuttanut. Siis niistä Elämän Oikeista Asioista.

Ja jos jotain läheistäni loukkaa se, että syön lihaa, kuuntelen junttimusiikkia, kuljen Chelsean toppatakki päällä ja tykkään panna pelkästään naisia, niin sitten vika on jo "kuulijan korvassa". Huonot tapani haluan/aion muuttaa, mutta itse en muutu.
Nih.

Jatketaan huomenna vaikkapa raportoimalla lauantaisesta kiekkopelistä, ja uudesta idolistani. Ja oikeestaan vois pohtia pikkasen semmosta asiaa, kun päihteettömyyden vaikutus sosiaaliseen elämään.

-Petja