Tai vitut tässä vielä mikään joulu ole, mutta lauletaan nyt kumminkin. Hiphei, kohta neljä viikkoa täynnä ilman minkäänsortin päihdyttäviä ainehia. No joo, sillon ekalla viikolla tosin napsin pari Imovanea unettomuuteen, mutta ei sitä kai lasketa. Vaikka mulla onkin niin hieno nuppi, että imputkin menee päähän. Ja pari on tosiaan tällä kertaa oikeesti pari.
Tilanteet muuttuu, Eskoseni, ja tämä päihteettömyys on tehnyt mun kuulalle saatanan hyvää, on oikeesti ollut helvetin siistiä olla selvin päin. Ei tosiaan ole tullut aikuisiällä oltua koskaan siviilissä näin pitkää aikaa täysin streittinä, siis ei edes saunakaljaa. Mutta ei siitä enempää.
Rakkauselämä on parantunut HUOMATTAVASTI, ehkäpä Namukin on huomannut mikä herkku mä ole kun vaan pysyn kaikin puolin kaidalla polulla. Eikä siitäkään sen enempää.
Laulamisesta puheen ollen, tuli mieleeni taas kerran omasta mielestäni ihan hauska muistelo vuosien takaa. Oltiin toverini Hienon (sain muuten Hienolta joulukortin linnakkeesta, tänks) kanssa viihdytty vauhdin ihmeellisessä maailmassa taas kerran jo hyvä tovi, ja oloa oli tasoiteltu ryyppäämällä rajusti. Oli kaikinpuolin vittumainen olo, jääkaapissa ei mitään, perse totaalisen auki ja fyysinen olemus oli sitä luokkaa, ettei varkaisiinkaan ollut menemistä. Selailin siinä sitten Kaupunkiuutisia ideoiden toivossa, ja kappas perkele. Siellä oli jokun ilmoitus, että samana iltapäivänä olis joku hellumanhei tms. seurakunnan jumalanpalvelustyylinen kekkeri, josta jokainen sais lähtiessään mukaansa kassillisen ruokaa. Siis ihan ruokakassin, vissiin jotain köyhäinapua. No vittu sinne!
Jostain jemmoista löysin sen verran pillereitä -bentsoja vissiin- että sain houkuteltua Hienon peesiin, ja paineltiin sitten Kantolaan bileisiin. Voi jestas mitkä kemut. Siis oli kyllä niin totaalisen kipeetä porukkaa, että mä olin ihan varma niitten olevan jossain psykoosissa tai jotain. Ihmiset kävi vuoron perään siellä edessä kertomassa kuinka kukakin oli nähny Jeesuksen tai jonkun muun julkkiksen. Osa väitti heränneensä joskus kuolleistakin, hurjimmat oli herännyt parikin kertaa. Rajua sakkia kaikin puolin. Tunsi itensä ihan vitun tyhmäks siellä istuessaan, mutta ei oikein uskaltanu poiskaan lähteä ennen aikojaan, pelotti, että jää eväät saamatta. Siinä kun niitä kuunteli ja ryynit nous helttaan, niin alkohan se jumalauta väkisinkin hymyilyttämään. Sitten putos pommi. Se äijä joka siinä siinä oli toiminut ns. puheenjohtajana meni sinne eteen, ja kysyi kovalla äänellä: "Lauletaanko, vai haluaako joku vielä todistaa?"
Voi jessus, katottiin Hienon kanssa toisiamme ja molemmilla oli varmaankin samanlainen ilme naamalla, että nyt helvetin äkkiä pois, tuli safkaa tai ei. Painettiin ovesta pihalle -siinä ovenpielessä meille muuten lyötiin muovikassilliset safkaa peesiin- ja heti pihalla alko ihan jumalaton nauraminen. Ei vittu, siis eihän siinä jutussa ollut mitään hauskaa edes, mutta jotenkin se tilanne oli vaan ihan mieletön. Nytkin naurattaa äänen kun sitä muistelee. Olis hienoa, kun joskus rosiksessa tuomarikin kysyis noin. "Lauletaanko, vai haluaako joku vielä todistaa..?" Tiedän toki sen, että tämäkään ei ole hauska juttu muiden kun mun mielestä, mutta oli se vaan hauskaa olevinaan. Sillon ja nyt.
Siellä kassissa oli muuten mm. ryynimakkaraa, silakoita ja jugurttia, että kannatti mennä.
Tulin tiistaina Tallinnasta ja näin Ruben Stillerin laivalla. Sen kunniaksi:
Hyvää Puuta ja Pahaa Joulua kaikille! Rakastelkaa itsejänne.
-Petja
torstai 24. joulukuuta 2009
torstai 3. joulukuuta 2009
Koitetaan nyt vielä
Okei, nyt on taas sellanen aika, että on pakko alkaa terapioimaan itseään näin blogimuodossa. Säälittävää, eikö vain? Mutta tilanne on taas se, että alkaa olemaan pää täynnä kaikenlaista shittiä, ja kaiken helvetin hyvän lisäks sisuskaluissa virtaa Antabus, joten kaljalasille ei ole oikein mieltä terapioida just nyt. Siis aivan kusipäistä touhuahan tämä on; yleensä jos akka lähtee, niin mies tarttuu pulloon. Mutta ei, ei meikäläinen, meikkis hakee respan Antabusta ja alkaa höperehtimään selvinpäin.
No juu, pohjustan vähän:
Edellisen kerran kun kirjoittelin (pl. "Liian kiltti"), olin toipumassa naissuhteesta, joka oli elämäni rakkaus. Siihen asti. Ja nyt olen samassa tilanteessa. Mutta nyt on kuitenkin helpompi pohjustaa tuota raittiuttaan, kun on tosiaan noi ryynit. Ja kun ei mun tota douppiakaan tee juuri mieli muuten kuin juovuksissa. Mutta motiiveja pysytellä selvinpäin on kaksi:
1. Tässä mielentilassa jos alan pörheltämään ja kekkuloimaan juovuksissa, teen vaan pelkkää paskaa itselleni ja muille ja ryssin muutkin asiani kuin tuon naissuhteeni -taas kerran. Nainenhan oli -ja on vieläkin- maailman upein nainen. En ole ikinä tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tämän naisen (käytetään tästä eteenpäin vaikka koodinimeä Namu) kanssa. Mutta Namusta kerron lisää myöhemmin. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei edelleenkään Sinusta ole, Namu, joten älä ole huolissasi, ei tämä vittuiluksi mene.
2. Toinen syy on se, että kännipäissäni olen täysi dorka, ja saattaisin olla ilkeä varsinkin rakastamalleni Namulle. Vaikka varsinkaan häntä en missään tapauksessa halua enää loukata enempää kusipäisillä jutuillani.
Mutta taas ollaan tässä helvetin hienossa pisteessä, että MITÄ VITTUA MÄ NYT TEEN??? VINKKEJÄ OTETAAN VASTAAN, VITUN ONANISTIT! Pelaan himassa XBOXia tai kattelen nettipornoa ja runkkailen? Olinhan mä tossa pitkin kesää aika pitkiäkin aikoja selvinpäin, mutta sillon mulla oli laatuseuraa, eikä tehnyt edes mieli dokailla (no joo, bullshittiä, kai kaikilla alkoholisteilla on koko ajan joku pullonkiilto silmissä..?). Naiset ei nyt jaksa kiinostaa, sen verran "loppuunpalanut" olen vielä tästä edellisestä. Enkä mä jumalauta enää tähän ikään edes kuvittele, että mikään uusi korvaisi vanhaa, täydelliseksi havaittua. Se aika tulee sitten joskus, kunhan saa tän kuulansa ensin kondikseen.
Tosin, on aika vitun helppoa tän kuulansa kanssa selvinpäin, kun kaikista tovereistani noin 1% on sellaisia joita kestää selvinpäin. Tai jotka kestää mua selvinpäin. Tai jotain. Eli kokolailla vituillaan on tää sosiaalinen elämä. Mutta eipä se ole tällä hetkellä murheista suurimpia.
Keskiasteista vakavampaan mielisairauteen viittaa se, että mulla on ihan jumalaton ikävä maailman vittumaisinta, mutta silti upeinta ja hellintä ja rakastettavinta naista johon olen ikinä tutustunut.
Tänpäiväinen "mä en enää rakasta sua" riitti tajuamaan, että päivittäinen, viimeksi muutamaa tuntia aikaisemmin tapahtunut maailman ihanin läheisyys ei vaa riitä. Ja tällä tekstillä taidan varmistaa sen, että sitä läheisyyttäkään ei ole enää tiedossa... Tai no, eipä se minun käsissäni ole enää aikoihin ollut.
-Petja
No juu, pohjustan vähän:
Edellisen kerran kun kirjoittelin (pl. "Liian kiltti"), olin toipumassa naissuhteesta, joka oli elämäni rakkaus. Siihen asti. Ja nyt olen samassa tilanteessa. Mutta nyt on kuitenkin helpompi pohjustaa tuota raittiuttaan, kun on tosiaan noi ryynit. Ja kun ei mun tota douppiakaan tee juuri mieli muuten kuin juovuksissa. Mutta motiiveja pysytellä selvinpäin on kaksi:
1. Tässä mielentilassa jos alan pörheltämään ja kekkuloimaan juovuksissa, teen vaan pelkkää paskaa itselleni ja muille ja ryssin muutkin asiani kuin tuon naissuhteeni -taas kerran. Nainenhan oli -ja on vieläkin- maailman upein nainen. En ole ikinä tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tämän naisen (käytetään tästä eteenpäin vaikka koodinimeä Namu) kanssa. Mutta Namusta kerron lisää myöhemmin. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei edelleenkään Sinusta ole, Namu, joten älä ole huolissasi, ei tämä vittuiluksi mene.
2. Toinen syy on se, että kännipäissäni olen täysi dorka, ja saattaisin olla ilkeä varsinkin rakastamalleni Namulle. Vaikka varsinkaan häntä en missään tapauksessa halua enää loukata enempää kusipäisillä jutuillani.
Mutta taas ollaan tässä helvetin hienossa pisteessä, että MITÄ VITTUA MÄ NYT TEEN??? VINKKEJÄ OTETAAN VASTAAN, VITUN ONANISTIT! Pelaan himassa XBOXia tai kattelen nettipornoa ja runkkailen? Olinhan mä tossa pitkin kesää aika pitkiäkin aikoja selvinpäin, mutta sillon mulla oli laatuseuraa, eikä tehnyt edes mieli dokailla (no joo, bullshittiä, kai kaikilla alkoholisteilla on koko ajan joku pullonkiilto silmissä..?). Naiset ei nyt jaksa kiinostaa, sen verran "loppuunpalanut" olen vielä tästä edellisestä. Enkä mä jumalauta enää tähän ikään edes kuvittele, että mikään uusi korvaisi vanhaa, täydelliseksi havaittua. Se aika tulee sitten joskus, kunhan saa tän kuulansa ensin kondikseen.
Tosin, on aika vitun helppoa tän kuulansa kanssa selvinpäin, kun kaikista tovereistani noin 1% on sellaisia joita kestää selvinpäin. Tai jotka kestää mua selvinpäin. Tai jotain. Eli kokolailla vituillaan on tää sosiaalinen elämä. Mutta eipä se ole tällä hetkellä murheista suurimpia.
Keskiasteista vakavampaan mielisairauteen viittaa se, että mulla on ihan jumalaton ikävä maailman vittumaisinta, mutta silti upeinta ja hellintä ja rakastettavinta naista johon olen ikinä tutustunut.
Tänpäiväinen "mä en enää rakasta sua" riitti tajuamaan, että päivittäinen, viimeksi muutamaa tuntia aikaisemmin tapahtunut maailman ihanin läheisyys ei vaa riitä. Ja tällä tekstillä taidan varmistaa sen, että sitä läheisyyttäkään ei ole enää tiedossa... Tai no, eipä se minun käsissäni ole enää aikoihin ollut.
-Petja
torstai 30. heinäkuuta 2009
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Kevättä kiveksissä
Jos tätä joku apinanaama vielä lukee, niin päivitetäämpä välillä.
Syy tähän saatanan munattomuuteeni ja lyyriseen saamattomuuteeni on taas ihan saatanan selkeä: nuo kaksi, ah, niin ihanaa ja jännittävää toverusta, alkoholi ja huumeet. Lisäksi on taas se helvetin aika vuodesta, kun ei pysty nukkumaan. Siis nukkuminen on luokkaa 2-3 tuntia yössä. Olen sen joka jumalan vuosi huomannut, että suunnilleen tuosta kevätpäiväntasauksesta eteenpäin on muutama viikko yhtä vittua ton nukkumisen kanssa. Viime yö tuli tosin nukuttua pitkästä aikaa ihan kivasti, kyllähän se univelka joskus tulee kirveen kanssa ovelle, pakkohan sen on. Ja kun älysin niin hienon asian, että kunnon pilvisavut yömyssyksi auttaa kummasti. Hasiksessa on vaan se vittumainen puoli, että se toimii aikalailla miten sattuu (ainakin meikäläisen kuulaan), riippuen ihan fiiliksestä. Mutta nyt ainakin jumalaton väsymys yhdistettynä muuten aika kivaan fiilikseen toi toivotun lopputuloksen. Kiva fiilis johtuu siitä, että kivojakin asioita tapahtuu, vaikka muuten juna kulkisi kokolailla raiteen vieressä penkalla.
Kaikkihan luonnollisesti tietävät yhden laatuaviisin tavan arvostella kiekkopelien pelaajia malliin "Leijonat ja Lampaat". Eritellään nyt sitten tähän vaikka viikon tapahtumia samalla tylillä, elikkäs seuraavana vuorossa viikon "Huorat ja Varkaat". Toimittakoon Huorat nyt vaikka sitä viikon positiivisempaa osastoa.
KOLME HUORAA: Aivan mainiota seuraa, ja sen siitä syntyneet ainakin omaan päähäni legendoiksi muodostuneet "sisäpiirisutkautukset" esim. "Saanks' mä kuvata sun persereikäs?" tahi "Et sä nyt vielä lähde mihinkään, nyt katotaan Kyläkäräjät". Mistään ei muuten käy ilmi, että minkä takia se Tommy Tabermann sinne poliisilaitokselle oli viety...
KAKSI HUORAA: Erittäin motivoitunut päätökseni pysytellä raittihina seuraavat kolme viikkoa. Ja tähän ei sitten kuulu pätkääkään tosiaan unettomuuteen poltellut savut.
HUORA: Tsärde, olet sä veikeä mies, vittu sun kanssas on hauskaa. Ah, mä panisin sua joskus, jos olis edes pienenpieni toive, että saisin erektion kaltaisessasi seurassa.
Huoraosastolla annan vielä erityismaininnan toverini Victorin valokuvagallerialle. Kun 24/7 heiluu kamera kourassa, niin joskus tulee näemmä oikein osumiakin... Tuli hyvät fiilikset, thänks.
Ja varkaat:
KOLME VARASTA: Tämä vitun unettomuus. Sekään ei haittaa silloin, kun on jotain laadukasta tekemista öisin, niikuin "joskus on ollut", mutta pääpiirteissään aika vitunmoinen vaiva.
KAKSI VARASTA: No Kerho. Mitä tähän muuta sanois, aika hämmentävää. Suorastaan saatanan hämmentävää. Pienimuotoinen shokki. Tänä keväänä ainakin meikäläisellä oli vahva usko, että päätyyn asti mennään. Ja pääsen taas kolmen vuoden tauon jälkeen pujottamaan kultamitalin Loikkaan Juhiksen kaulaan. Ja uskon, että ainakin ystäväni Nysäkin oli jo henkisesti valmistautunut pikku painimatsiin Sailion Sillin kanssa. Huoh.
VARAS: Hämeenlinnan poliisit. Olette te vaan aika veijareita.
Varaspuolella annankin sitten erityismaininnan ihan itselleni. Suur-Hämeenlinnasta kantautuneen "positiivisen" uutisen johdosta sain todeta, että enpäs olekkaan onnistunut narkkaamaan itseäni täysin "toimintakyvyttömäksi".
Tällätään tähän vielä erinomainen musiikillinen pläjäys. Mun mielestäni orkesterimme näyttää huomattavasti paremmalta kuin kuulostaa, ainakin tossa kunnossa.
-Petja
Syy tähän saatanan munattomuuteeni ja lyyriseen saamattomuuteeni on taas ihan saatanan selkeä: nuo kaksi, ah, niin ihanaa ja jännittävää toverusta, alkoholi ja huumeet. Lisäksi on taas se helvetin aika vuodesta, kun ei pysty nukkumaan. Siis nukkuminen on luokkaa 2-3 tuntia yössä. Olen sen joka jumalan vuosi huomannut, että suunnilleen tuosta kevätpäiväntasauksesta eteenpäin on muutama viikko yhtä vittua ton nukkumisen kanssa. Viime yö tuli tosin nukuttua pitkästä aikaa ihan kivasti, kyllähän se univelka joskus tulee kirveen kanssa ovelle, pakkohan sen on. Ja kun älysin niin hienon asian, että kunnon pilvisavut yömyssyksi auttaa kummasti. Hasiksessa on vaan se vittumainen puoli, että se toimii aikalailla miten sattuu (ainakin meikäläisen kuulaan), riippuen ihan fiiliksestä. Mutta nyt ainakin jumalaton väsymys yhdistettynä muuten aika kivaan fiilikseen toi toivotun lopputuloksen. Kiva fiilis johtuu siitä, että kivojakin asioita tapahtuu, vaikka muuten juna kulkisi kokolailla raiteen vieressä penkalla.
Kaikkihan luonnollisesti tietävät yhden laatuaviisin tavan arvostella kiekkopelien pelaajia malliin "Leijonat ja Lampaat". Eritellään nyt sitten tähän vaikka viikon tapahtumia samalla tylillä, elikkäs seuraavana vuorossa viikon "Huorat ja Varkaat". Toimittakoon Huorat nyt vaikka sitä viikon positiivisempaa osastoa.
KOLME HUORAA: Aivan mainiota seuraa, ja sen siitä syntyneet ainakin omaan päähäni legendoiksi muodostuneet "sisäpiirisutkautukset" esim. "Saanks' mä kuvata sun persereikäs?" tahi "Et sä nyt vielä lähde mihinkään, nyt katotaan Kyläkäräjät". Mistään ei muuten käy ilmi, että minkä takia se Tommy Tabermann sinne poliisilaitokselle oli viety...
KAKSI HUORAA: Erittäin motivoitunut päätökseni pysytellä raittihina seuraavat kolme viikkoa. Ja tähän ei sitten kuulu pätkääkään tosiaan unettomuuteen poltellut savut.
HUORA: Tsärde, olet sä veikeä mies, vittu sun kanssas on hauskaa. Ah, mä panisin sua joskus, jos olis edes pienenpieni toive, että saisin erektion kaltaisessasi seurassa.
Huoraosastolla annan vielä erityismaininnan toverini Victorin valokuvagallerialle. Kun 24/7 heiluu kamera kourassa, niin joskus tulee näemmä oikein osumiakin... Tuli hyvät fiilikset, thänks.
Ja varkaat:
KOLME VARASTA: Tämä vitun unettomuus. Sekään ei haittaa silloin, kun on jotain laadukasta tekemista öisin, niikuin "joskus on ollut", mutta pääpiirteissään aika vitunmoinen vaiva.
KAKSI VARASTA: No Kerho. Mitä tähän muuta sanois, aika hämmentävää. Suorastaan saatanan hämmentävää. Pienimuotoinen shokki. Tänä keväänä ainakin meikäläisellä oli vahva usko, että päätyyn asti mennään. Ja pääsen taas kolmen vuoden tauon jälkeen pujottamaan kultamitalin Loikkaan Juhiksen kaulaan. Ja uskon, että ainakin ystäväni Nysäkin oli jo henkisesti valmistautunut pikku painimatsiin Sailion Sillin kanssa. Huoh.
VARAS: Hämeenlinnan poliisit. Olette te vaan aika veijareita.
Varaspuolella annankin sitten erityismaininnan ihan itselleni. Suur-Hämeenlinnasta kantautuneen "positiivisen" uutisen johdosta sain todeta, että enpäs olekkaan onnistunut narkkaamaan itseäni täysin "toimintakyvyttömäksi".
Tällätään tähän vielä erinomainen musiikillinen pläjäys. Mun mielestäni orkesterimme näyttää huomattavasti paremmalta kuin kuulostaa, ainakin tossa kunnossa.
-Petja
torstai 19. maaliskuuta 2009
Kylmä hiki
Kaikki varmaan tietää mikä on kylmä hiki. Siis ei mikään pikkupoikien kylmä hiki, vaan sellainen, mikä tulee kun viisi päivää juo viinaa, syö kaljaa ja nautiskelee vielä paria kolmea sorttia huumausaineita sekaisin. Ja sitten yrittää nukkua. Vittu se on hienoa, kun näkee muun muassa unia, että yrittää soittaa jonnekkin, mutta ainoa jonka saa puhelimella kiinni on Toivosen Hessu. Ja semmonen soija valuu koko ajan, että siihen todennäköisesti hukkuis, jos ei heräis vähän väliä omaan huutoonsa. Mietiskelin tuossa, että tollanen on ilmeisesti joku ihmiskehon reaktio päästä eroon myrkyiksi laskemistaan aineksista. Mutta helvetti, voikohan hiki imeytyä iholta takaisin verenkiertoon, jos vaikka ei herääkkään ajoissa vaihtamaan paitaansa. Jumalauta, se olis ahdistava kierre!
No joo, on meinannut tämä mun saatanan hienosti edistynyt raittiuteni karata käsistä taas ihan tosissaan. Tai siis, aina kun innostun pelehtimään päihdeaineiden kanssa, niin joka jumalan kerta vedän itteni kahta kauheemmin sekasin, enkä millään malttais alkaa selvittelemään. Elikkäs jospa palaan alkuperäiseen suunnitelmaani, siis nettihomostelemaan päivittäin, ja selvinpäin himassa.
Toisaalta, mitä enemmän mä perseilen doupin ja viinaksien kanssa, sitä enemmän tuntuu olevan naisseuraa. Ja osa ihan laadukastakin välillä. Tai saattaa nekin olla tietysti jotain hallusinaatiounia. On se kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää uneksia laadukkaista naisista, kuin puhelinkeskusteluista Modetin Herkon kanssa... Naisissakäynnissä on vaan se vittumainen piirre, että oli pykälässä lyyli kuin lyyli, niin väkisin suututtaa aina jonkun. Ja oli sen naissuhteen taso sitten ihan mikä tahansa -pussailusta ja tuhmien puhumisesta seksisuhteeseen.
Todennäköisemmin asiasta vittuuntuu:
1. Se nainen.
Ei ristus, mutta miten helvetissä voi aina saada jossain vaiheessa joka perkeleen naisihmisen vittuuntumaan, vaikka "kuinka hyvin käyttäytyisi". Enhän mä edes osaa käyttäytyä kuin hyvin.
2.Sen naisen mies.
Joskus käy vahingossa niin, että saakin kuulla sillä eukolla olevan jonkun ukon. Ja sen suuttumista ei tarvitse edes selitellä, koska jossain vaiheessa on kuitenkin suuttunut:
3. Joku muuten vaan kateellinen.
Jolle asia ei edes kuulu. Mutta nimenomaan KATEELLISUUS on asia, mikä saa hyvätkin jätkät käyttäytymään ihan päin persettä ja tekemään idioottimaisuuksia. Sillä jos sillä naisella ei sattumoisin olekkaan miestä just sillä hetkellä, niin on sillä ainakin:
4. Joku mimmin entinen mies.
Johon viimeistään kohdassa kolme mainittu ihminen ottaa sitten yhteyttä. Ja tällehän ei asia kuulu yhtään sen enempää kuin sanansaattajallekkaan.
Pitäisköhän lopettaa miettiminen. Eräs toverini ulkomailta on joskus todennut viisauden, jota on vaikea ylittää: "Autuaita ovat sokeat. He eivät näe, mutta miettivät vaan, että näin on".
Tolkunhiventäkään ei taas ole tässä postauksessa. Joten antaa olla. Keskityn kuuntelemaan neljättä puolivälierää KalPa-HPK.
Ja onneksi olkoon satu, kymppi täynnä. Jos olet joku tuttu -niinkuin oletan- niin tissinnäytöllä ei ole mikään kiire. Olen nimittäin nähnyt jo kaikkien tuntemieni satujen tissit. Muistaakseni.
-Petja
No joo, on meinannut tämä mun saatanan hienosti edistynyt raittiuteni karata käsistä taas ihan tosissaan. Tai siis, aina kun innostun pelehtimään päihdeaineiden kanssa, niin joka jumalan kerta vedän itteni kahta kauheemmin sekasin, enkä millään malttais alkaa selvittelemään. Elikkäs jospa palaan alkuperäiseen suunnitelmaani, siis nettihomostelemaan päivittäin, ja selvinpäin himassa.
Toisaalta, mitä enemmän mä perseilen doupin ja viinaksien kanssa, sitä enemmän tuntuu olevan naisseuraa. Ja osa ihan laadukastakin välillä. Tai saattaa nekin olla tietysti jotain hallusinaatiounia. On se kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää uneksia laadukkaista naisista, kuin puhelinkeskusteluista Modetin Herkon kanssa... Naisissakäynnissä on vaan se vittumainen piirre, että oli pykälässä lyyli kuin lyyli, niin väkisin suututtaa aina jonkun. Ja oli sen naissuhteen taso sitten ihan mikä tahansa -pussailusta ja tuhmien puhumisesta seksisuhteeseen.
Todennäköisemmin asiasta vittuuntuu:
1. Se nainen.
Ei ristus, mutta miten helvetissä voi aina saada jossain vaiheessa joka perkeleen naisihmisen vittuuntumaan, vaikka "kuinka hyvin käyttäytyisi". Enhän mä edes osaa käyttäytyä kuin hyvin.
2.Sen naisen mies.
Joskus käy vahingossa niin, että saakin kuulla sillä eukolla olevan jonkun ukon. Ja sen suuttumista ei tarvitse edes selitellä, koska jossain vaiheessa on kuitenkin suuttunut:
3. Joku muuten vaan kateellinen.
Jolle asia ei edes kuulu. Mutta nimenomaan KATEELLISUUS on asia, mikä saa hyvätkin jätkät käyttäytymään ihan päin persettä ja tekemään idioottimaisuuksia. Sillä jos sillä naisella ei sattumoisin olekkaan miestä just sillä hetkellä, niin on sillä ainakin:
4. Joku mimmin entinen mies.
Johon viimeistään kohdassa kolme mainittu ihminen ottaa sitten yhteyttä. Ja tällehän ei asia kuulu yhtään sen enempää kuin sanansaattajallekkaan.
Pitäisköhän lopettaa miettiminen. Eräs toverini ulkomailta on joskus todennut viisauden, jota on vaikea ylittää: "Autuaita ovat sokeat. He eivät näe, mutta miettivät vaan, että näin on".
Tolkunhiventäkään ei taas ole tässä postauksessa. Joten antaa olla. Keskityn kuuntelemaan neljättä puolivälierää KalPa-HPK.
Ja onneksi olkoon satu, kymppi täynnä. Jos olet joku tuttu -niinkuin oletan- niin tissinnäytöllä ei ole mikään kiire. Olen nimittäin nähnyt jo kaikkien tuntemieni satujen tissit. Muistaakseni.
-Petja
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Testing, testing...
Olen tässä ryypiskellyt keskiolutta.
Ja löysin takkini saumasta jotain kokeilemisen arvoista! Elikkäs: Meikäläinen, joka ei koskaan ole käyttänyt metadonia, kokeilee nyt sitä:
5mg Dolmed kielen alla sulamassa, alkaen just NYT.
Joko lähtee taju, tahi sitten alkaa juttu luistamaan kahta kauheemmin. Ja uteliaille konstaapeleille tiedoksi, että valitettavasi se oli ainoa nappi, saatte toki tulla etsimään lisää jos ilkeette, laihoin tuloksin. Ja siihenkin löytyy resepti. Homot.
Voi shit, mutta olen ollut taas viime aikoina lähellä saada pinsettiä. Esim. tänään. Jos mä olisin Jos, ja jos mun sukunimeni olis Verstappen, mä olisin Jos Verstappen. Nyt kun tuli puheeksi, onpa vittumaista paikallislehtien uutisointi. Eivät tiedä mistään mitään, mutta kirjoittavat silti. That's my way to work with monkeys. Eikun oikeesti, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Väkivallasta sen verran, että VOI VOI!
Alkaa joraamaan!
Laitoin Baker Streetin soimaan taustalle.
Huomatkaa: Tämä on all time historian ensimmäinen kirjoitus, jonka raavin oikein kunnolla sekasin. Eikö mulla vittu ole oikeesti muuta elämää, kun kirjottaa blogia?
Ei.
OK. Saatan ehkä olla pikkusen herkillä, johtuen ehkä siitä, että POff kiekko alkaa taas. Ja Kerho saattaa jopa voittaa vaihteeks, ilman värilaseja.
Tossa teille, hintit.
-Petja
Ja löysin takkini saumasta jotain kokeilemisen arvoista! Elikkäs: Meikäläinen, joka ei koskaan ole käyttänyt metadonia, kokeilee nyt sitä:
5mg Dolmed kielen alla sulamassa, alkaen just NYT.
Joko lähtee taju, tahi sitten alkaa juttu luistamaan kahta kauheemmin. Ja uteliaille konstaapeleille tiedoksi, että valitettavasi se oli ainoa nappi, saatte toki tulla etsimään lisää jos ilkeette, laihoin tuloksin. Ja siihenkin löytyy resepti. Homot.
Voi shit, mutta olen ollut taas viime aikoina lähellä saada pinsettiä. Esim. tänään. Jos mä olisin Jos, ja jos mun sukunimeni olis Verstappen, mä olisin Jos Verstappen. Nyt kun tuli puheeksi, onpa vittumaista paikallislehtien uutisointi. Eivät tiedä mistään mitään, mutta kirjoittavat silti. That's my way to work with monkeys. Eikun oikeesti, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Väkivallasta sen verran, että VOI VOI!
Alkaa joraamaan!
Laitoin Baker Streetin soimaan taustalle.
Huomatkaa: Tämä on all time historian ensimmäinen kirjoitus, jonka raavin oikein kunnolla sekasin. Eikö mulla vittu ole oikeesti muuta elämää, kun kirjottaa blogia?
Ei.
OK. Saatan ehkä olla pikkusen herkillä, johtuen ehkä siitä, että POff kiekko alkaa taas. Ja Kerho saattaa jopa voittaa vaihteeks, ilman värilaseja.
Tossa teille, hintit.
-Petja
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Väkivalta
Aina kun mä näen Salattujen elämien Panun, tulee aivan vitunmoinen tarve ja halu piestä joku kunnolla. Ei saatana! Siis miten joku voi näyttää niin helvetin onnettomalta. Siis sillä on suupielet niin alhaalla, että asiaa hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että kyseessä on väkisin joku kuvamanipulaatio. Eihän toi ole fyysisesti mahdollista, että täysikasvuisen "miehen" seistessä suorana on suupielet alempana kuin polvet.
Toisaalta pelottaa taas se, että huomaan katselevani Salkkareita. Se taitaa olla selvä merkki siitä, että olen taantumassa Ossi Puolakan ja co. tasolle. Taalasmaan Kari on sentään hieno mies. Se on todennäköisesti sarjan ainoa hahmo, joka ei ole fiktiivinen.
Oli taas helvetin "jännä" viikonloppu. Vittu, tuntuu, että mun viikonloput on ihan täyttä extremeä. Tilanteet muuttuu suunnilleen vartin välein. Perjantaipäivä ja -ilta oli yhtä helvetin kaaosta, yö hyvinkin miellyttävä ja rauhallinen, lauantai yhtä riekkumista taas koko päivä, ja kohokohtana taas yksi suunnaton typeryys kirsikkana kakun päällä. Sunnuntaina sitten ankaraa asioiden pohtimista (huom. ei muuten minkäänlaista krapulaa) ja armotonta väsymystä. Tulin siihen tulokseen, että jos on toiminut moraalisesti OMASTA MIELESTÄÄN oikein, ei aina tarvitse piitata lainoppineiden mielipiteistä, saatika yleisestä helvetin kukkahattuilusta. Väkivalta lopettaa vittuilun, mutta usein pieni muistutus väkivallasta estää isomman väkivallan tapahtumisen. Joo, saa siteerata.
Lyötiin mutsin kanssa snadi veto, kumpi pudottaa nopeammin kymmen kiloa painoa. No joo, ei isommin kiinnosta panostaa vetoon, ajattelin, että sitten kun äipältä on lähtenyt 7-8kg, niin alan sitten panostamaan asiaan. Hyvin siinä vielä ehtii, kun on hyvät konstit... Kymmenen kiloa on muuten ihan marginaalin sisällä, missä pystyy painoaan liikuttelemaan aika helpostikkin, riippuen elämäntilanteesta. Itse olen roikkunut 88-108kg:n välillä viimeiset n 7. vuotta, ilman mitään kuureja. Tai siis kuureja tietysti, mutta ei mitenkään laihdutustarkoituksessa. Ja mitähän helvettiä mä taas selitän??? Ilmeisesti taustalla äsken pyörinyt Salkkarit taas rouhaisi muutaman aivosolun, suunnilleen saman verran, kuin laatikollinen Kalamiehen Toveria, otaksun.
Aloin muuten viime viikolla yhtenä aamuna miettimään, että mitä jos Dr. Livingstone olisi kiistänyt.
Stanley: -Dr. Livingstone, I presume?
Livingstone: -Njet ponimaju...
Stanley: -Do you know doctor Livingstone, have you seen him?
Livingstone: -Njet ponimaju, tavaritsh.
Stanley: -Well, if you fuckin' ape see him, tell him, that I went back to Scotland and fuck his wife. Adios, asshole.
Livingstone: -Njet ponimaju.
Tai oikeestaan, olishan toi Elokiven Elmokin saattanut tosta saada tappelun aikaiseksi, aika pienestä se on usein kiinni.
-Petja
Toisaalta pelottaa taas se, että huomaan katselevani Salkkareita. Se taitaa olla selvä merkki siitä, että olen taantumassa Ossi Puolakan ja co. tasolle. Taalasmaan Kari on sentään hieno mies. Se on todennäköisesti sarjan ainoa hahmo, joka ei ole fiktiivinen.
Oli taas helvetin "jännä" viikonloppu. Vittu, tuntuu, että mun viikonloput on ihan täyttä extremeä. Tilanteet muuttuu suunnilleen vartin välein. Perjantaipäivä ja -ilta oli yhtä helvetin kaaosta, yö hyvinkin miellyttävä ja rauhallinen, lauantai yhtä riekkumista taas koko päivä, ja kohokohtana taas yksi suunnaton typeryys kirsikkana kakun päällä. Sunnuntaina sitten ankaraa asioiden pohtimista (huom. ei muuten minkäänlaista krapulaa) ja armotonta väsymystä. Tulin siihen tulokseen, että jos on toiminut moraalisesti OMASTA MIELESTÄÄN oikein, ei aina tarvitse piitata lainoppineiden mielipiteistä, saatika yleisestä helvetin kukkahattuilusta. Väkivalta lopettaa vittuilun, mutta usein pieni muistutus väkivallasta estää isomman väkivallan tapahtumisen. Joo, saa siteerata.
Lyötiin mutsin kanssa snadi veto, kumpi pudottaa nopeammin kymmen kiloa painoa. No joo, ei isommin kiinnosta panostaa vetoon, ajattelin, että sitten kun äipältä on lähtenyt 7-8kg, niin alan sitten panostamaan asiaan. Hyvin siinä vielä ehtii, kun on hyvät konstit... Kymmenen kiloa on muuten ihan marginaalin sisällä, missä pystyy painoaan liikuttelemaan aika helpostikkin, riippuen elämäntilanteesta. Itse olen roikkunut 88-108kg:n välillä viimeiset n 7. vuotta, ilman mitään kuureja. Tai siis kuureja tietysti, mutta ei mitenkään laihdutustarkoituksessa. Ja mitähän helvettiä mä taas selitän??? Ilmeisesti taustalla äsken pyörinyt Salkkarit taas rouhaisi muutaman aivosolun, suunnilleen saman verran, kuin laatikollinen Kalamiehen Toveria, otaksun.
Aloin muuten viime viikolla yhtenä aamuna miettimään, että mitä jos Dr. Livingstone olisi kiistänyt.
Stanley: -Dr. Livingstone, I presume?
Livingstone: -Njet ponimaju...
Stanley: -Do you know doctor Livingstone, have you seen him?
Livingstone: -Njet ponimaju, tavaritsh.
Stanley: -Well, if you fuckin' ape see him, tell him, that I went back to Scotland and fuck his wife. Adios, asshole.
Livingstone: -Njet ponimaju.
Tai oikeestaan, olishan toi Elokiven Elmokin saattanut tosta saada tappelun aikaiseksi, aika pienestä se on usein kiinni.
-Petja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
