Mulla on syntymäpäivä tänään, vituttaako?

Ja sitten lahjatoiveita tähän ikäänkuin ranskalaisittain:
Linkeistä voi ottaa esimerkkejä. Huom, siis vain esimerkkejä, toveruus Clark Kentin ym, kanssa ei ole välttämättömyys.

-Antautuvainen ja lisääntymiskykyinen naaras (x) jätän tähän aina tilaa perään, johon voin rastittaa kun toive täyttyy, niin saatte sitte seurata mitä pukki toi. Pukkihan tuo yleensä lahjat jouluna, mutta kyllä munkin nurkissani ravaa sellaisia pukkeja, että lahjat tulevat varmaan juuri siltä suunnalta.

-Kahvia ja tupakkaa ja viinaa (x) (x) (x) Perkele, päivä ei ole vielä edes puolessa, ja nämä on saanut jo rastittaa. Ensimmäisestä -jota tuli muuten lätkäkassillinen-, ja viimeisestä kohdasta kiitän tässä yhteydessä nimimerkkiä Satiainen. Ja tupakoista (6 askia, oli muuten samaa linkistä avautuvaa merkkiä) kiitän nimimerkkiä Äiti.

-Jääkiekkomaila ( ) Toistaiseksi ko. suoritukset ovatkin olleet ainoastaan paskasta mailasta kiinni.

-Jääkiekkoluistimet mallia uudempi ( )

-Rahaa, jolla ostan huumeita (x) ( ) Laitoin perään varmuuden vuoksi kaksi kohtaa "rastitettaviksi", jos satun saamaan paalua, mutta en jaksa lähteä kaakkikaupoille.

-Uimahousut ja uimahallilippuja ( ) ( )

Päivittelen tätä vielä tänään, nyt jatkan töitä.

Ja Terhi, sun tissit on jo näyhtykkin, mutta muistinvirkistys ei ole ikinä pahasta. Kiva kun luet.

-Petja

Projektia pukkaa

Niinkun todettua, projekti Tipaton Tammivuosi meni käsille heti alkuunsa. Mutta ei hätää, aloittelen tässä jo kahta uutta projektia. Ensimmäisen projektin työnimi voisi olla vaikka Kilo Pilveä. Ja toisen esimerkiksi Nussitaan Siwan Myyjää THC-pöllyssä.

Niin, siis ensiksikin ajattelin hommata haltuuni kilon pilveä. Elikkäs hashista tahi savuja, niinkuin jotkut sitä leikkisästi nimittävät. Sitten alan varteenotettavaksi huumekauppiaaksi, kokeilen, kuinka kauan kestää poistaa kilo näin pienessä kylässä. Ja kun kilo on myyty, lähden Thaimaahan. Vaikka toverini Hieno oli sitä mieltä, että taitaa olla Konnunsuo todennäköisempi vaihtoehto, jos tän kokoisessa pitäjässä meinaan kilojen kanssa alkaa leikkimään. No kuitenkin, ilmoittelen täällä sitten julkisesti, kun minulta voi tulla ostamaan huumeita.

Toiseen projektiin sain idean, kun kävin äskettäin Siwassa ostamassa saunakaljoja. Siellä oli töissä naisihminen, joka on aina niin iloinen ja juttelee ja kaikkea sen sellaista. Ajattelin, että miksi en ole aikaisemmin ajatellut, että tuuppaan sitä vielä joskus. Sitten kun minulla on se kilo pilveä, niin pyydän sen kylään ja poltellaan savut ja naidaan. Ja sitten lähdetään hirveissä THC-övereissä katsomaan Siwan kassakaappia. Että aika hyvä suunnitelma, mun mielestäni. Ja sitten mä heräsin.

Nyt saunaan, ja sen jälkeen saatan vaikka lähteä kylille. Jos näkis vaikka Hokkasen Heikin, se on sentään hieno mies.

-Petja

Tyvistä puihin noustaan

Voi ristus, minkälaisia ihmisiä tällätään töihin asiakaspalveluihin ym. puhelinvaihteisiin.

Tänään duunissa yritin lähettää sähköisiä vuosi-ilmoituksia verottajalle, käyttäen Tyvi-palvelua. No, salasana ei sitten natsannut, ja soitin asiakaspalveluun, että mikäs peijooni tässä mättää. Hetken aikaa jutusteltuani salasana korjattiin, ja kirjauduin sisään. Huomasinkin sitten, että perskeles, olenkin sitten -vahingossa tosin, ja Tyvi-asiakaspalvelun suosiollisella avustuksella- onnistunut pääsemään sisään "pikkasen" toisen kokoluokan firman tietoihin... Siis totesin, että pääsen tutkimaan ko. puljun kaikkia verottajalle sähköisesti lähettämiä tietoja, osingonjakoja ym. shittiä. MINKÄ EI TOSIAANKAAN KUULUISI OLLA ULKOPUOLISILLE TARKOITETTUA TIETOA. No juu, totesin, että olisin muun muassa voinut vaihtaa firman verkkolaskuihin oman tilinumeroni, ja salasananhan olin jo yhdessä avuliaan Tyvi-asiakaspalvelijan kanssa vaihtanutkin... No, pomoni ei kuitenkaan antanut minun käyttää hyväkseni oivaa tilaisuutta, vaan jouduin soittamaan asiakaspalveluun ja selvittämään tilanteen. Siellä ei kundi tainnut edes tajuta, minkä sortin munauksen oli tehnyt. "No, joudun varmaan ottamaan yhteyttä tähän toiseen yritykseen, ja kertomaan, että heidän salasanansa on muuttunut". Vittu, voin kuvitella sitä keskustelua:
- Tyvi-asiakaspalvelusta tässä hei. Tota noin, tossa yhden padasjokelaisen alkoholisoituneen tilitoimistotyöntekijän kanssa muutettiin teidän tyvi-salasananne. Sori.

Joo, ja tämä siis kävi ihan yhdellä puhelinsoitolla, kukaan ei missään välissä ollut kiinnostunut esim. meikäläisen henkilötiedoista, saatika niiden varmistamisesta... että näin.

No, toi kyseinen "hauska kommellus" piristi sentään hiukkasen muuten täysin vituilleen alkanutta päivää. Näin taas koko yön semmosia unia, että teki aamulla heti herättyä mieli hypätä ikkunasta. Tosin, mun tuurilla siinä olis vaan nilkka nyrjähtänyt, ja olisin rampana paleltunut sinne hankeen. En nyt sitten kuitenkaan hypännyt. Pitäis varmaan joka ehtoo ottaa yömyssyksi pitkä puikko tiukkaa viunaa, niin ei näkis niin kaihoisia unia...

Muutenkin, nää taitoluisteluskaba-ajat on viime vuosina ollut aika hankalia. Haikeeta on, sano mustilainen.
Ja vittu mitä lässynlässyä taas keskellä päivää.

-Petja

No niin, tässä se nyt sitten oli

Tipaton tammivuosi kesti sitten reilun viikon. MUTTA EI EDES HARMITA! Siis, minkä helvetin takia ihmisen pitäis olla selvinpäin väkisin, kun kännissä on välillä ihan saatanan paljon hauskempaa ja parempi fiilis? Kertokaa, rakkaat ihmiset, ja perustelkaa perkeleen hyvin.

Niin, siis perstaina menin ihan suosiolla duunin jälkeen oluselle, ja aloin pohjustamaan HK:n keikkaa varten. Oli muuten mainio setti, vaikka Donaria se tietysti jäi vajaaksi. Naisseuraa oli pilvin pimein (jos ei muuta keksi, niin sitten vongataan kavereitten siskoilta...) ja muutenkin onnistunut ilta siihen asti, kun poistettiin saluunasta jonkun mitättömän painimatsin seurauksena. Juuri sitä perjantaita enempää en sitten dokaillutkaan, vaan viihdytin itseäni ihan muilla tavoin. Tutustuin aivain mahtaviin uusiin ihmisiin, löysin vanhoista tutuista uusia piirteitä ja muutenkin oli helvetin kivaa. Maanantaina ostin vielä pojalleni helvetin halvalla kannettavan tietokoneen. Hieman tosin nolottaa, että käytin toisen punttarin ahdinkoa hyväkseni...VITUT.

Oli muuten taas kiva huomata, kuinka kiinnostuneita Hämptonin miliisit ovat minun alastomasta kropastani. Pysäyttivät auton, jossa olin kyydissä, ja veivät laitokselle syyniin. Kyllä niitä taas harmitti, kun mitään ei löytynyt, ja tikkaritestikin oli puhdas. Mitähän lie miettineet, kun autossa on neljä jannua, joista kolmella on huumeidenkäyttövälineistöä mukana, ja sillä yhdellä -elikkäs minulla- jolla ei ole, on ainoastaan rahaa... Saavat mun puolestani ressukat pitääkkin mua huumekauppiaana, saavat oikeat kaverit sitten toivottavasti touhuilla vähän vapaammin. Seurasivat meinaan meikäläistä koko maanantai-illan ja yön, missä liikuinkin... Hauskaa sakkia kaikin puolin.

OK, se siitä, hauskaa oli. Haluankin tässä yhteydessä esittää julkisen kiitoksen kaikille Hämptonin upeille mimmeille, hauskoille seuramiehille ja yksinkertaisille poliisivoimille. Ah, ilman teitä maailma olis aivan saatanan tylsä paikka.

Työntekokin on vaihteeks ihan kivaa.

Tänään uudestaan Hämeenlinnaan, Kerho-Pelicans.

Niin, ja taas on ilmestynyt uusi lukija, hienoa. Jatka lukemista vaan, nyt alkaa taas pienen paussin jälkeen tulemaan tekstiäkin. Mutta Mork, muista ne tissit.

-Petja

Naamakirja (Felchbook)

Ei jumalauta, voiko maailmassa olla upeampaa asiaa kuin internet, ja sen naamakirja??? Tottenhamin kielellä muistaakseni Felchbook.

Mielenkiintoisia huomioita:
- Kaikki tuttuni, jotka ovat rekisteröityneet Facebookiin, ovat kehuneet, kuinka hieno tapa se on pitää yhteyttä YSTÄVIINSÄ. Ei saatana! Eikö ystäviin pidetä yhteyttä ihan jotenkin muuten, kuin internetin välityksellä? Mä ainakin tekisin niin, jos mulla olis ystäviä. Mutta minulla ei kai sitten ole, kun en ole ns. sisäpiirissä.
- Olin tänään YSTÄVÄLLÄNI Nysällä, ihan livenä ja henkilökohtaisesti ja paikan päällä hänen kotonaan katsomassa televisiosta kiekkopeliä (Kerho-KalPa, 0-3, raittiutta koetellaan) ja puhumassa paskaa niinkuin ystävillä ja tovereilla ja kamuilla on tapana tehdä. Hänen vaimonsa oli kotona myös, ja keskusteli ystäviensä kanssa. Hänen ystävänsä tiesivät todennäköisesti reaaliajassa, että isot miehet taas jaksoivat kiukutella jostain jääkiekkopelistä. Vaikka hänen ystävänsä eivät jumankekka olleet edes paikalla!
- Maailmassa on hyviä ihmisiä ja huonoja ihmisiä. Ja jako hyviin ja huonoihin ihmisiin käy helposti: lasketaan vaan kuinka monta Facebook-kaveria kenelläkin on. Hyvillä on tietysti paljon ja huonoilla ei ole yhtään. Tässä asiassa naamakirja siis selvästi auttaa yhteiskuntaa, tietää heti kun avaa koneen, että kuka on hyvis ja kuka on pahis.
- Erittäin lähellä toteutumistaan oleva visio n. kolmen vuoden viiveellä: minä, Nysä, Naku, Joosef ja ehkä Tsärde (Tsärde, mä olen oikeesti huolissani Susta, pelottaakin vähän) istumme autotallissa juomassa keskiolutta. Meillä kaikilla on neljä ystävää. Kaikilla muilla maailman ihmisillä on yli kuusi miljardia. He ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa, pitävät hauskaa, naureskelevat, ehkäpä hieman leikkisästi tökkäävätkin toisiaan välillä. Me viisi jurotamme synkkinä, ja manaamme ystäviemme vähyyttä. Mutta meillä on ainakin hyvä syy juoda. Ja meillä on jopa aikaa käydä viinakaupassa, toisin kuin niillä muilla. Jotka ovat niin läheisiä ystäviä toistensa kanssa, etteivät edes pilsupuotiin ehdi siltä välittämisen ja ystävyyden ja rakkaudentäyttämältä kanssakäymiseltä.
- Kaikki nämä mielenkiintoiset huomiot selvensivät minulle, että Facebook on ehkä maailman hienoin asia. Mä olen aivan varma, että jos ei liity naamakirjaan, joutuu iäksi helvettiin ja kadotukseen.

Otan sen riskin, helvetti ei voi olla pahempi paikka kuin Facebook.

Mielenkiintoisena huomiona lisäisin vielä, että jos HPK:n päävalmentaja Jukka Rautakorvelle laittaisi Urho Kaleva Kekkosen kakkulat naamalle ja canal+ -mallia olevat haastattelukuulokkeet päähän, Jukka olisi ihan valmis lähtemään Ohranjyvään.

Pakko lopettaa, naama puutuu.

-Petja

Terveisiä pirikaupungista

Kävin Lahdessa, ihan oikealla asialla. Siis asia-asialla, joka jo aikaisemmin aiheutti stressiä, olisko ollut perjantai kun siitä mainitsin. No se stressikin nyt siirty sitten etiäppäin, enkä tällä kohtaa avaudu siitä sen enempää. Mutta tulevaisuudessa pidän siitä oikein luennon.
En ole silti vieläkään ajautunut päihteidenkäytön lavealle polulle. Joten ei hätiä mitiä. Oli vaan vieraita -tai siis tuttuja miehiä- kylässä, niin en ehtinyt kirjottelemaan tänään enempää. Sen verran kerron, että KIELTÄYDYIN tarjotuista päihdeaineista. Mutta paskanjauhannan puute on ollut taas sellanen, että kelpaa "huonompikin" seura.

Siis, jos joku teistä ihanista kahdesta (Mikko, sä voit passata sen tissinnäytön, mutta lukemista toki saat jatkaa) nussunassulukijastani epäilee, että projektini on mennyt vituilleen jo nyt, niin SE EI PIDÄ PAIKKAANSA!

Ostin tänään niitä verhoklipsuja. Löysin, piru.
Ja treffasin vanhan tuttuni (soitin ihan piruuttaan, että "mitäs lyyli, vieläkö muistat, lähetäänkö sumpille?") jolla on muuten all-time historian toiseksi kauneimmat tissit. Kiva mimmi, mutta...äh.

En jaksa jauhaa enempää, pakko niin sanotusti panna maata, että sais tolla työpuolellakin jotain aikaiseksi edes huomenna.

-Petja

Kai sä vedät, onhan tiistai?

Nonnih, viikko alkaa olemaan pulkassa, mutta perjantaina kovuus punnitaan...
Nimittäin, huomasin, että HeviKorolla heittää keikan perjantaina Hämptonin Rocktownissa. Ja kun tietää kundien keikkatahdin, niin eihän sitä jumalauta voi missata. No, soittelin tänään jo Hämeeseen ystävälleni Rokkitähdelle -joka on muuten harvoja kaupunkilaistovereitani, joka EI ole ihan täys veturi- ja ilmoitin, että "ole valmis, perjantaina mennään sitten selvinpäin baariin". "Oleksä tosissas?". "Olen.". "No, vittu, mennään! Olet sä Petja hullu mies!". No juu, ei se kyllä ihan suoralta kädeltä luvannut, mutta onhan tässä vielä näitä päiviä.

Okei, jos tätä lukee joku sellanen, joka ei tiedä mun baarikäyttäytymistäni, niin selvennetään: Mulla ja mun kamuilla ei tosiaan ole tapana käydä missään julkisessa tilaisuudessa selvinpäin. Alustavana suunnitelmana -okei, tämä on ihan mun oma suunnitelma- pelataan änäriä alkuilta ja juodaan kahvia, baariin mennään n. 4 sekuntia ennen kun bändi alkaa soittamaan, ja sitten katotaan kuinka käy. Itestäni tiedän sen verran ihan kokemuksesta, että jos on perjantai-iltana munaa mennä baariin selvinpäin, niin kyllä siellä pystyy olemaankin. Ja jumalauta olen niinä kahtena kertana kun olen näin toiminut, huomannut, että eihän sitä kukaan vittu edes tajua, että mä olen selvinpäin. Idiootit. Ja kun pääsee käyntiin, niin se jumalaton pinsenvonkaus onnistuu ihan selvinpäinkin. Paitsi, että selvinpäin ei edes tarvi vongata. Antennit kun toimii ilman viinaa sen verran paremmin, että huomaa heti keltä saa. Tai siis keltä saa vonkaamatta ja keltä sen kanssa. Yleensä saa kaks kertaa. Kysyä ja olla ilman.
Lähtiessä saa vielä pokelta takkinsa. Ja pihalla takkiinsa. Vittu, mikä sanaleikki. Juon kohta Kodin Putkimiestä.
No, ainakin saanti on siis varma.

HeviKorollahan muuten antoi musiikillisesti ja verbaalisesti lahjakkaimmalle (mm. Kai sä vedät onhan tiistai) jäsenelleen Chueylle kenkää, ja faktoja sen tarkemmin tietämättä en kommentoi tähän, että miksi. Liiallinen päihteidenkäyttö on ainakin helvetin huono tekosyy... Kun tietää kuinka skarpista jätkästä on kyse. Ja tähän saatanan iso hymiö.
Sain muuten, tuossa kun muutin nykyiseen kämppääni, Chueyltä helvetin tyylikkäät Ramones-verhot, thänks, toveri. En vaan ole saanut laitettua niitä vielä kiinni tohon makuunurkkani eteen, kun en saatana ole löytänyt mistään sopivia "klipsuja". Siis niitä semmosia härpäkkeitä, missä verhot on kiinni. Kun tossa on semmonen varmaan jonkun mielisairaan asentama kisko, perkele. No, en kyllä ole mitenkään ylen aktiivisesti etsinytään niitä klipsuja. "Sä et saa ikinä pinseä, jos sulla on sänkys edessä Ramones-verhot". Hei haloo, niistä se varmaan jääkin kiinni...

No joo, diipadaapa ja niinpäinpois.
Mutta hei, Rokkistarbu, jos ei mennä selvinpäin, niin vittu mä en mene ollenkaan. Siis enhän mä voi pettää kaikkia yhtä lukijaani (oli muuten hienoa huomata, että mulla on yksi lukija. Meilläpäin on sitten tapana, että uudet lukijat tulee kylään ja näyttää tissit. Osotteen vissiin tiedätkin) alkamalla pämistelemään.
No joo, jos on vähänkin epävarma olo itestäni, niin en edes yritä mitään niin hölmöä, kun mennä selvinpäin HeviKorollan keikalle. Koska ennenkaikkea, itseäni en aio pettää. Vielä... vittu kyllä tarvis olla patjalla pellit, että jaksais... Victorin "hauska" sanaleikki. Yritetään.

"On taas pakit perseestä". Kerhokin konttaa Tampereella.
Jatketaan taas joskus.

-Petja

Laamanen on vieläkin ihan sukka

Oli muuten eilen ihan helvetin hienoa nykästä pitkästä aikaa hokkarit jalkaan ja käydä neppailemassa kaukalolla kiekon kanssa. Ah, kiekko pysyy vieläkin lavassa kuin liimattuna, vittu mä oon hyvä. Parempi kuin muistinkaan. Ainoo miinus nyt vaan oli se, että oli lainamaila. Ei uskaltanu pahemmin lämiä, paskaks se olis menny kuitenkin. Kattokaas kun semmonen vaara piilee aina, kun on tota voimanpaskaa näin saatanasti...

Lauantaisesta pelistä sen verran, että ei se Lamppu mikään jumala ole, vaikka nyt sattuikin sen kolme häkkiä heittämään vahingossa. Sama saatanan lapanen se on edelleen omassa päässä, ja tasakentällisin miehellä ei ole mitään käyttöä. Näyttääkin ihan homolta. No joo, vitun hieno yv-pelaaja kuitenkin. Ja Hämeenlinnan hallissa hotsi kahella oli ihan yhtä hyvää kun aina ennenkin. Siihen kun olis vielä kyytipojaks imassut ison mukillisen keskimmäistä, niin vot. Mutta ei.

Niin, siis blogin aiheesta sen verran, että olen edelleen pysytellyt päihteistä täysin irti, fuck, kohta jo viikon. Alkaa hipomaan jonkinlaisia ennätyksiä viimevuosilta, siis siviilissä ollessa. No joo, tulihan sillon onnellisen ja toimivan avoliiton aikana oltua parikin viikkoa vissiin raittiina. Mutta nyt näin rajoittamattomana vapaana agenttina olen ihmeen hyvin viihtynyt itseni kanssa selvin päin. Mutta hei, jos tää sosiaalinen elämä on tosiaan tätä luokkaa, että on joka päivä aikaa kirjotella typeryyksiä internettiin, niin tässähän on pakko alkaa oikein tosissaan toivomaan, että nettirunkkauksesta tulis joskus olympialaji. Vois vuoden päästä alkaa olemaan jo toinen jalka kisakoneessa.

Oikeesti, miten vitussa löytää jotain sosiaalista elämää, jos ei käy baareissa, eikä hengaile samojen vosujen kanssa kun ennen? OK, siis lähinnä meinaan, että jos noi 4-5 ihmistä -joitten kanssa osaa hengailla selvinpäin- ei jossain välissä riitäkkään. Kuten esim. vaikka nyt heti.
Lähdin niin helevetin toiveikkaana tänään opiskelemaankin, että jospa siellä olis jotain kiinnostavia uusia tuttavuuksia. No joo-o... Varmaan ihan OK tyyppejä, keski-ikä tosin suunnilleen 55 (niin, ja siihen on laskettu meikäläinen mukaan), mutta jotenkin noi jutut ei tunnu liikkuvan oikein samoissa sfääreissä. Kaikki saatana kattovat kuin muikut vasusta, kun kerroin niille, ettei mun tartte osallistua sille tunnille ollenkaan, mikä käsittelee "laskujen karhuamista ja perintälakeja". -Meidän firmassa riittää, että on kattonut Kummisetä-trilogian. Vittu, että tuntee ittensä typeräks, kun yrittää "keventää hieman tunnelmaa", ja sitten joutuu hetken hiljaisuuden jälkeen sanomaan ääneen, että "hei, se oli niinkun vitsi". Vittu mitä sakkia.
No, istu siinä mun takana semmonen snadisti mua vanhempi, hiukan milffahtava lyyli. Sormukset sillä näky olevan nimettömässä, mutta eiköhän se ens kerralla jätä ne jo kotiin. Johtuen joko a)siitä, että yrittää elätellä jotain toiveita pääsemisestä punkkaan tällasen komistuksen kanssa, tai b)ehkä mä vaan sittenkin näytän siltä, ettei mun seurassa kannata paljon kanniskella arvotavaroita peesissä...
No, mietitään nyt porukalla sitten sitä vaikka, vittu.

Tekemisen puutteesta sen verran, että eilinen kyllä jotenkin huipentui, kun tajusin, että yritän kuumeisesti saada XBOX:in NHL09:iin Sabresin maalilauluks Lappareitten Lipputangon nuppia...

Onnistuin, muuten.

-Petja

No voi ristus, mitä juttuja

Ei varmaan kannattais kirjotella mitään yöllä, kun on jutellut entisen heilansa kanssa ja omassa sairaassa päässään saanut mielestään negatiivista palautetta.

Siis:
Älkää nyt sentään ihan kaikki imekö perseitänne, vaikkakin vain siksi, että olis vaan aika saatanan rivon näköstä. Ja kyllä mä olen ihan yhtä kiva kun aina ennenkin, vaikka ottaakkin aika vitun koville tehdä päätöksiä, joista kiinni pitäminen tällä kuulalla on kuin runkkaamista ilman käsiä. Hieno levy, by the way.

Ja G, "kaikki" on hyvin, viimeinen keskustelumme oli näissä olosuhteissa ehkä paras mahdollinen "tilannekatsaus" ja avautuminen.

Voisin oikeastaan tähän väliin avautua teille kaikille lukijoilleni, joita ei näköjään ole yhtään, ihan vaan motiiveistani, miksi lähdin tähän kusipäisyyteen.
OK. Tuossa syssyllä oli kamankäyttöni/viinanjuontini karannut taas kerran aika hienosti lapasesta. Eräs minulle erittäin rakas ihminen piti minuun kuitenkin yhteyttä puhelimitse, koska ilmeisesti onnistuin kusettamaan häntä, että en narkkaa, ja että elämäni on ihan hienosti hallinnassa. No eihän se vittu ollut, tietenkään, ei kai kellään seministeillä. No jep. Erään kerran kun tämä aarteeni minulle soitteli, olin kuitenkin niin vitun jumissa, että asiasta ei jäänyt epäselvyyttä. Kiistin tietysti, totta vitussa, "saatana soitat mulle ja haukut narkkariks!!!". Puhelun jälkeen tämä mimmi laittoi mulle tekstiviestin, jonka päällimmäinen sanoma oli, että MIKSI?. Siis, että miksi mä valehtelen ihmiselle, jota väitän rakastavani, ja jolle en ole enää aikoihin ollut tilivelvollinen. Niin, silloin kelasin ensimmäisen kerran oikein tosissani, että miksi. Ja se, miksi valehtelin, johtui pelkästään siitä, että en halunnut satuttaa häntä kertomalla totuutta. Koska TIEDÄN JA TIESIN SILLOINKIN, että kaikista meidän erimielisyyksistä huolimatta, tuo kyseinen ihminen välittää minusta niin paljon, että reagoisi asiaan lähes samalla lailla, kuin työntäisin piikkiä hänen nahkaansa.
Mutta silloin tosiaan aloin kelaamaan, että minkä helvetin takia mä valehtelen ihmiselle jota rakastan. Koska onhan se nyt jumalauta vähintään yhtä loukkaavaa kuin se, että painan kuset ja paskat sekaisin OMAAN taipeeseeni.
No joo, päätin silloin, että enää en ainakaan valehtele, oli totuus sitten mikä hyvänsä. Koska en halua loukata tuota ihmistä, enkä ketään muutakaan läheistäni valehtelemalla ja kusettamalla päihteidenkäytöstä. Mutta helvetti, jos kerran en valehtele, niin sittenhän on puhuttava totta. Ja jos se totuus on yhtä loukkaava läheisiäni kohtaan kuin valehtelu, niin jotainhan jumalauta asialle on tehtävä.
No ratkaisu on nyt sitten tämä. "Vuodessa ei kuittaa kymmenen vuoden perseilyä", mutta mun mielestäni on se ainakin hyvä alku. Ja olen aika varma, että jos pysyn projektissani, niin vuoden päästä totean, että tätä mä olen halunnutkin.
Niin. Ja se viimeinen niitti tälle päätökselle tuli loppiaisyönä. Olin aika "hyvissä", oikein reilusti sekakäytön seurauksena. Otin kirjahyllystä jotain -en nyt muista mitä sieltä haeskelin-, mutta hyllyllä oli purkki, jonka poikani Jimmy oli mulle tehnyt joskus isänpäivälahjaks. Katse sattui osumaan purkissa olevaan viestiin: "Olet paras, iskä". Siinä kohtaa ykskaks välähti, että "no jopas olen, nytkin ihan vitun sekasin". Tää nyt ei sitten hei ole mikään vitun nyyhkytarina, vaan ihan fuckin' realismia. Parhaat iskäthän ne lusii ensin ikänsä, ja sitten vetää nuppi sekasin överit ja kuolee jonkun luukun paskahuussiin, kun on ensin jo tartuttanut itseensä ja muihin kaikki mahdolliset nistitaudit...
Niin, siellä purkissa ei ollut Jeesus, eikä kukaan muukaan raamatun henkilö, vaan ihan vaan muistutus elämän oikeista asioista. Elikkä jos joku joskus tätä lukee, niin voi imeä nippaansa jos miettii jotain vitun valaistumisia. Just oikeeseen kohtaan vaan osui muistutus asioista, jotka olen tiennyt aina, mutta kusipäisyyttäni ja mukahauskuuttani unohtanut tai sivuuttanut. Siis niistä Elämän Oikeista Asioista.

Ja jos jotain läheistäni loukkaa se, että syön lihaa, kuuntelen junttimusiikkia, kuljen Chelsean toppatakki päällä ja tykkään panna pelkästään naisia, niin sitten vika on jo "kuulijan korvassa". Huonot tapani haluan/aion muuttaa, mutta itse en muutu.
Nih.

Jatketaan huomenna vaikkapa raportoimalla lauantaisesta kiekkopelistä, ja uudesta idolistani. Ja oikeestaan vois pohtia pikkasen semmosta asiaa, kun päihteettömyyden vaikutus sosiaaliseen elämään.

-Petja

Onko mulla sielu?

Sain tänään tekstiviestin, jossa kysyttiin, että onko mulla sielu?
Siis mitä vittua??? Mistä helvetistä minä sen tiedän, tällä järjenjuoksulla ei ole aavistustakaan edes siitä, että mikä on sielu. Mikä se muuten on? Pitäis varmaan ottaa vähän pirtelöä ja alkaa selvittämään.

Ja just äsken puhuin sellasen puhelun, joka sai mut täysin varmaksi siitä, että sielulla ei tee hevon vittua.

Pelkkä katkeruus riittää.

Vittu, haistakaa perseenne kaikki, pysyn silti projektissani. Mutta ikinä enää en ole kiva ketään kohtaan.

-Petja

Maailman ainoa interwebyhteys

Olenko mä jumalauta Päijät-Hämeen ainoa seministi, jolla on internetyhteys???

Eilen taas soiteltiin: "Viittitkö kattoo mulle netistä auton?", "Jos oot koneella, niin katokko paljon maksaa Telaketjut apteekissa?", "Voitko laittaa nettiin myyntiin pari juttua?".

Vittu hei, katotaan kundit sitten tilannetta uudestaan vuoden päästä, OK? Kyllähän asia nyt vaan on niin, että vaikka aina olen yrittänyt frendejäni jeesailla, niin en mä jumalauta jaksa EDES KUUNNELLA PUHELIMEN VÄLITYKSELLÄ mitään punttausjuttuja just nyt. Ja mielestäni sen aika selväks olen tehnytkin. Homot.

OK. On ollu aika saatanan ressaava päivä.
Vittu, että työkkärin kanssa saa tapella jostain päivänselvästä asiasta saatana viikkotolkulla. Siis väittävät, että meikäläisestä ei myönnetä työnantajalle palkkatukea. Syynä siihen on se, että olen "tarpeeksi ammattitaitoinen ilman oppisopimuskoulutustakin". Siis mitä vittua??? Enhän mä nyt jumalauta mitään opiskelua edes alottais, jos osaisin kaikki jo valmiiks. No, enpäs anna tämän lannistaa. Jos ei natsaa, niin tehdään sitten duunia vähän snadimmalla liksalla. Tän homman ajattelin nyt kuitenkin hoitaa, kun siihen aloin. Vittu.
Ja siitä kielteisestä palkkatukipäätöksestä vielä mielenkiintoinen huomio. Sen oli allekirjoittanut mies nimeltä Juha Kouvo. Mitään yhteystietoja ei ollut, mutta ilmeisesti se onanisti on Päijät-Hämeen työvoimatoimiston piällysmies.
No, ajattelin ottaa yhteyden sitten suoraan tähän Kouvoon, ja että pikaisella googletuksella varmaan löytyy noinkin "tärkeän" miehen yhteystiedot. Olipas mielenkiintoinen heti ensimmäinen hakutulos... Mistäköhän helvetistä muuten tollanen apina voi tietää mitään mun ammattitaidostani. Ja asian selvittäminen varmaan onnistuu sen miehen kanssa ihan vitun helposti.
Sylettää tollaset runkkarit (ei siinä, että runkkareissa itsessään olisi mitään vikaa, masturbointihan on hieno harrastus).

No joo, sen verran vielä, että tämä nyt ei ollut edes ressaavin tän päivän asioista, mutta ei nyt jumalauta ihan itkemiseks tätä postausta kuitenkaan vedetä, kun ollaan kuitenkin vieläkin pysytty projektissa. Itseasiassa ei ole edes tehnyt tiukkaa. Sain sen verran hyvät fibat yhdestä tekstiviestistä heti duunin jälkeen, että en ollut edes muistanutkaan koska olis viimeks sellasia saanut.

Jepjep. Ystäväni Joosefkin soitteli aika pian duunista tultuani, ja asianhan tiesi. Samalla asialla oli hiukkasen myöhemmin myös Naku. Kuinkahan pian jätkät uskoo, että mä olen tosissani. Sen mä kyllä tiedän (no, vahvasti uskon ainakin...), että siinä vaiheessa kun ne sen uskovat, niin ovat kyllä juonessa mukana. Uskoisin, että ovat sen verran joutuneet kattelemaan mun kohellustani erilaisten dopingien vaikutuksen alaisena.

Fysiikkapuolta tuli aloiteltua sen verran tänään, että ostin hanskat ja pipon, ja otin selvää missä mun luistimet on. Maila on vielä kaupassa, ja kiekot ammuttu jo vuosia sitten erinäisten kaukaloiden laitojen yli hävööksiin. Mutta ei ole paljosta kiinni. Nyt on sentään jäätäkin muualla kun meikäläisen GT-lasissa.

Oolrait, heti huomenna muuten Hämptoniin avaamaan kautta. Ja jos sattuis olemaan sen verran ylimääräistä fyrkkaa, että sais vihdoin ostettua Kerhon oranssin pelipaidan, tietysti nimellä ja numerolla...

Katsotaan, sanoi sutari.

-Petja

364 jäljellä, ei paha...

Hah.

Poikkesin tuossa alkuillasta kyläilemässä erään ystävättäreni luona (josta käytän tässä yhteydessä salanimeä Edith), ja sain senkin perkeleen yllytettyä mukaan projektiin "Tipaton tammivuosi". Funtsailtiin siinä sitten Edithin kanssa, että millä helvetillä korvataan se joutoaika, mikä jää kun ei käytä päihteitä. Eikä muuten keksitty ensimmäistäkään yhteistä harrastusta, paitsi Emmerdalen katselu ja ihmisten arvostelu. No, alku sekin. Mutta toisaalta, ei siitä ainakaan mitään vahinkoa ole, jos on yksi kamu vähemmän, joka ei jatkuvasti houkuttele baariin.

En ole muuten tänä talvena käynyt paikan päällä kyyläämässä ensimmäistäkään kiekko-ottelua. Nyt vois alkaa oikeestaan ravaamaan Rinkulalla sitten enemmänkin. Siinäkin on vaan pari aika snadia riskitekijää, jotka saattavat aiheuttaa projektin epäonnistumisen. Ensiksikin, kun meikkiksellä on tällainen vähintäänkin prototyyppinen "lätkäossin" ajatusmaailma, niin keskiolut ja jääkiekko kuuluvat aika selkeästi yhteen. Siis se erätauolla muovituopista juotu helvetin kallis lämmin kura (no, kaks siinä ehtii hyvin juomaan, jos ei käy kun kerran röökillä) kuuluu ilman muuta livekiekko-otteluun. Varsinkin, jos seurue jossa pelejä on ollut tapana käydä katsomassa koostuu veijareista, kuten Nysä, Naku ja Joosef (nimet muutettu).

Mutta mutta, tähankin asiaan saadaan ratkaisu sillä, että eräs läheinen sukulaiseni on hyvinkin innokas jääkiekon seuraaja ja "kerhonmies" henkeen ja vereen. Ja hän on monesti sanonut, että kävisi peleissä useamminkin, jos vaan saisi jonkun mukaan, ettei yksin tarvis mennä. Joo, ja syy, miksi meikäläinen ei ole välttämättä ollut kauhean miellyttävää seuraa, johtuu juurikin juomatavoistani lätkämatsessa. Kun tämä sukulaiseni on kuitenkin ollut täysin päihteetön jo kolmekymmentä vuotta...

Onko muuten noloa käydä kolmekymppisenä lätkäpeleissä mutsinsa kanssa..?

(tähän väliin huomautus, että Sailio on justiin paukuttanut Kepan 1-0 johtoon sarjajohtaja Jypiä vastaan. S/M-liigan liveseuranta netistähän löytyy täältä).
Sailio on muuten -asiaan vihkiytymättömille tiedoksi- sama jamppa, jota ystäväni Nysä pyrki paukuttamaan nekkariin Kerhon mestaruusjuhlissa keväällä 2006. Tietysti kovaäänisen "Kukas vittu sinä sitten luulet olevas??" uhoamisen säestyksellä. Onneksi allekirjoittanut ehti kuitenkin hätiin -"Hei ei sitä, se on just eilen ollu voittamassa meille mestaruutta...". No "Silli" oli sillon vielä aika tuntematon jannu, vaikka helvetin tärkeessä roolissa olikin kyseisellä kaudella.

No juu, kuitataan siis sitä joutoaikaa vaikka sukulaisten -siis ilman muuta poikani Jimmy on mukana- kanssa käymällä kiekkopeleissä.

Ja Edithille vitunmoinen iso peukku, jos pysyy juonessa mukana, ja jaksaa potkia meikäläistäkin perseelle. Ainakin yks perseellepotkija (vaikkakin ehkä tietämättään) mulla jo onkin, vaikkakin aika kaukana. Pusuja, olet mulle tärkeä.

Ja vittu, vois alkaa panostaan hiukan taas tohon fysiikkapuoleenkin, mutta jatketaan siitä joskus syssymmällä.

-Petja

Tipaton tammivuosi

On ilmeisesti jotenkin trendikästä ym. shittiä viettää jotain goddamn tipatonta tammikuuta. No joo, meikkiksen kohdalla se on jo myöhäistä johtuen ihan siitä, että on tullut ryypiskeltyä enemmän tahi vähemmän koko alkuvuosi. Syystä tai toisesta.

Ja itseasiassa -niinkuin kaikki allekirjoittaneen tuntevat tietävät- kaikki muutkin päihteet on aina ollut ihan vitun jees. Tai siis niinhän sitä kai jokainen tällainen seministi itselleen uskottelee. Tänään muuten taitaa olla vuoden ensimmäinen päivä, etten ole maistanutkaan mitään päihdyttäviä ainesosasia. Tai vittu, imeskelinhän mä tossa aamuyöstä kaksi (2) kappaletta kymppisiä pampuloita, ihan vaan paskaan olooni. Ja paska olohan johtui viinanjuonnista ym. porekitkuista, mutta vittuako siitä sen enempää.

Ja eikös tällainen bloggaaminenkin ole jotenkin saatanan trendikästä. Aloitin pitämään blogia ihan vaan vittuillakseni, ja lähinnä siksi, että kanssaihmiset saavat seurata täältä, miten edistyy meikäläisen juurikin tänään (no okei, lasketaan alkavaksi huomisesta, johtuen niistä kahdesta rouskutetusta Diapamista) aloittama projekti Tipaton tammivuosi - raittiiksi ilman Jeesusta.

Projektin nimi kertoo a) siitä, että tarkoituksenani on olla tästä eteenpäin vuoden päivät TÄYSIN raittiina, ja b) siitä, ettei siihen raitistumiseen mitään Jeesusta tarvita, vaan voin jatkaa väkivaltaa, kiroilua ja irtosuhteita ihan niinkuin ennenkin. Tosin, selvinpäin en varmaan noista osaa muuta kuin noitua niin maan perkeleesti.

OK. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pitää mitään kuivanarkkausklubia pystyssä, vaan antaa tutuille ja tuntemattomille realistinen kuva siitä, mitä on kun tosissaan pyrkii irtautumaan päihteistä. Niin ja täällä tulen tietysti avautumaan muutenkin elämästäni, mulle kun tuppaa sattumaan aika paljon kaikenlaista ihan selvinpäinkin. Ja jos pyrin edes suunnillen päivittäin tänne kirjoittelemaan, niin ehkä sekin motivoi ainakin snadisti onnistumaan projektissa.

OK. Tänään oli saikkupäivä, johtuen ihan siitä, että aamulla mennessäni Mopettiin aamusumpille, totesin, että tulee paskat housuun in a moment, ja painelin puolijuoksua himaan paskalle. Töihin olisin kyllä vielä mennyt, mutta pomoni ei päästänyt. Ihan hyvä näin, eipä siellä juuri olis hommia ollutkaan. Käski muuten pysymään himassa vielä huomennakin. No, kassotaan nyt, maltanko pysyä. Jaa niin, maanantaina on eka koulupäivä, vittu pitää varmaan nakittaa joku punttari näppäämään mulle kyniä ja kumeja ja penaali...

Näillä mennään, sano Virmanen kun suohon uppos...

-Petja