Tähän väliin...

Tähän väliin aloin kirjoittelemaan ihan pelkästään sen takia, että eilen postaamassani tekstissä on niin saatanan ruma fontti, että en kestä katsella sitä kun avaan blogini. Eikä varmaan kestä kukaan muukaan. Fontin ulkonäkö johtunee vanhalla kunnon copy/paste tsydeemillä lisäämistäni teksteistä (jotka kyllä olivat ihan omia tuotoksia, mutta wordilla kirjoitettuja), elikkäs siitä tutkintapyynnöstä ja kantelusta. Meni ihme puuroksi koko goddamn teksti, mutta toivottavasti tämä on jo parempi.

Väsyttää ihan vitusti.
Johtuu ehkä siitä, että voitin juuri vähän aikaa sitten Stanley Cupin, ja mestaruusjuhlat ovat olleet sen mukaiset. Play Offeissa paukutin vaatimattomat pojot 27+15=42, seitsemässätoissa ottelussa. Kirsikkana kakun päällä kolmannen konferenssifinaalin tehot Pittsburghia vastaan 3+4... Olivat muuten Crosby ja Malkin aikalailla oppipoikia, kun voimahyökkääjä Petja sai pelivaihteen päälle. Kauden päätösgaalassa palkintokaappiini tuli Stanley Cup -sormuksen lisäksi Hart-, Art Ross-, Conn Smythe-, Lester Pearson-, Calder- ja Maurice Richard-palkinnot. Myös joukkuetovereitani Sabresista palkittiin, Ryan Miller Vezinalla ja Jenningsillä, Jason Pominville Bill Masterton-trophyllä, Craig Rivet Norrisilla ja Maxim Afinogenov Selkellä. Kauden lopuksi sain sopimustarjoukset mm. Ottawalta ja Floridalta, taisi Bostonkin jonkinlaista lappua tyrkyttää. Jatkan kuitenkin Buffalossa vielä seuraavat kaksi vuotta.

Kiinnostaa varmaan kaikkia taas ihan vitusti. Väsyttää, niinkuin jo taisin todeta. No, selvisipä nyt ainakin lukijoilleni, että mitä helvettiä toi jätkä nyt roudaa kanikonttoriin. Siis jos joku näkee ja ihmettelee.

Hieno laji kuitenkin, tuo jääkiekko.

BTW, ajattelin taas himmailla tuota dokaamista, elikkäs vois koittaa olla vaikka ihan selvinpäin taas siihen asti, kun lähden matkalle 11.4.

-Petja