tiistai 3. helmikuuta 2009

Muistoja menneisyydestä

En sitten tiedä, johtuuko kaman vetämisestä vai vetämättömyydestä, mutta vähintäänkin outoja unia sitä ihminen näkee välillä. Niinkuin viime yönä.

Joskus teiniaikoina allekirjoittaneella oli lyhyt mutta kiihkeä suhde tällä kylällä olleeseen australialaiseen vaihto-oppilaaseen. No, likka lähti sitten muistaakseni joskus vuodenvaihteen 95-96 tienoilla takaisin ausseihin, ja muutamaa kännistä "fuck, I love you" puhelua lukuunottamatta ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä. Olen toki muutaman kerran koittanut googlettaa mimmin nimellä, mutta ei ole tärpännyt. Suunnilleen jotain NHL-kiekkoilijoita (linkistä avautuu muuten taitavimman Hämeenlinnassa ikinä pelanneen kiekkoilijan avausmaali änärissä, sori vaan Naku, mutta kyllä Ville on taitavampi kuin VV, ja vaikka pelasikin avausottelunsa Detroitissa samassa ketjussa herrojen Datsjuk-Hossa kanssa, ei näköjään edelleenkään syöttele huonommilleen...) oli hakutuloksina, eipä paljon auttanut. Kunnes sitten jokin aika sitten tärppäsi, kiitos tästä kaikkien maailman ihmisten parhaalle ystävälle.

Joo, siihen uneen. Unessa olin kotipaikassani Arrakoskella, ja jostain kumman syystä tämä vaihto-oppilas -codename Merry- oli siellä myöskin. Me emme puhuneet toisillemme sanaakaan koko aikana, vaikka uni tuntui kestävän koko yön. Sitten Merry lähti, ja huomasin, että hän oli lähdettyään jättänyt minulle viestin, eräänlaisen kirjeen. Kirjeen sisältö oli suunnilleen se, että kuinka paljon Merry minua vihaakaan, kun en silloin n.15 vuotta sitten tullut treffeille hänen viimeisenä iltanaan Padasjoella. (Olin muuten silloin muistaakseni "Huvilassa" vitunmoisessa jurrissa, ei sitä aina joka paikkaan ehdi.) Anteeksi, Merry.

No, aamulla oli ihan vitunmoinen morkkis SIIS YLI KYMMENEN VUOTTA VANHASTA JUTUSTA! Ajasta, jolloin oltiin vielä ihan täysiä kakaroita, eikä älytty silloinkaan mistään mitään. Ette vittu ikinä arvaa mitä tein! Rekkasin Facebookkiin heti aamulla seitsemältä, ja laitoin Merrylle viestin! Ok, sen verran puolustelen tekoani, että poistin "itseni" naamakirjasta jo paljon ennen puoltapäivää... No, ehdin siinä jo miettiä, että lähden Lontooseen, jossa Merry tällä tietoa nykyisin vaikuttaa, hiihdän (Tsärde tiesi kertoa, että siellä on vitusti lunta) kukkapuskan kanssa soittamaan ovikelloa, ja pyydän anteeksi, etten silloin aikoinaan tullut tapaamaan... Vittu, saattais siinä mimmi olla huuli pyöreenä.

Mutta mutta, meinasin pudota työtuoliltani, kun tsekkasin mailini kesken työpäivän. Merryltä oli tullut vastaus! Aah, säästynen hiihtämiseltä, ja voinen esittää anteeksipyyntöni sähköpostitse. Maailmassa on sittenkin oikeutta. Merry, pelastit päiväni, viikkoni, ehkäpä koko elämäni! Kiitos.

Ja vittu, siitä oikeuslaitoksesta en nyt avaudu vieläkään, tulevaisuudessa kyllä voidaan vertailla vaikka porukalla minkälaisia tuomioita saa pendoliinot, ja minkälaisia tuomioita saa minunlaiseni hyvät ihmiset, jotka vetelevät niitä joskus vähän korville.

-Petja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti