Voi elämän perse taas tätäkin touhua

Olipas taas erinomainen ja kaikinpuolin onnistunut viikonloppu -joka luonnollisesti alkoi jo torstaina.

No ei musta siis perjantaina ollut töihin menijäks, heräsin puol yheksältä ja totesin olevani vieläkin ihan helvetinmoisessa jurrissa. Menin sitten baariin. Mutta perjantai oli muuten ihan hyvä päivä, illan vietin vonkaillen erästä tyylikästä daamia -vanhaa tuttua- ja meillä oli mun mielestäni hyvinkin hauskaa. Ja kyseinen lyyli näytti itsestään aivan uusia puolia -ei tunnu mimmi ihan pikkuasioista säikähtävän. Ja ehkä ei kannatakkaan, jos meinaa mun kanssa enemmänkin hengailla. Ja nyt mä olen muuten aivan totaalisen rakastunut!
On muuten aika helevetin reteetä liikkua asioilla noinkin tyylikkäässä seurassa. Kun naisenkaan ulkonäössä ei ole mitään moitittavaa...

Lauantaina jatkettiin samoissa merkeissä ja samoilla silmillä. Tuli pikaisesti poikettua moikkaamassa yhtä vanhaa frendiäkin lauantaipäivänä, oli kiva nähdä, kun ei aikoihin olla paskaa jauhettukkaan samassa porukassa. (tähän väliin huomautan, että ystäväni Edith soitti juuri, ja houkutteli sunnuntaipilsuille, taidan mennä.) Lauantaiehtoona sitten huomasin, että tämä em. mese-misu on muuten aivan saatanan ärsyttävä liikaa juoneena. Pakko koukuttaa se piriin, että pysyis edes toisella meistä joku tolkku päässä (Satu, se oli vitsi...). Niin siis menin lauantaina saunan jälkeen tämän nuoren neidin luokse istumaan iltaa, ja lähdettiin siitä sitten baariin. Voi vittu! Tulihan käytyä tämän tulevan ex-vaimoni kanssa baarissa samantien oikein kaks kertaa -ensimmäisen ja viimeisen. Herrasmiehenä hoidin kuitenkin tytön turvallisesti kotiin. Likka pyysi jäämään vielä viereensä yöksikin, mutta totesin, että vietän yöni mielummin yksin omassa sängyssä, kuin naisseurassa vessan lattialla. Daamini nimittäin sammui vessan lattialle suunnilleen heti kotiin päästyään oksennettuaan ensi sisuskalunsa pihalle. Satu, olet aivan ihana ja herttainen lyyli kun olet selvinpäin. MUTTA ÄLÄ JUMALAUTA JUO VIINAA... Okei, kun likasta ei sitten oikein ollut seuraa, niin pohdiskelin, että jos lähtis vielä baariin takaisin. Lähtemistä suunnitellessani -kun sattui jostain ihme syystä tuota energiaa piisaamaan- aloin tiskaamaan... No eikös jumalauta samaan aikaan tämän tytön veli paukkaa ovesta sisään. Katsoi vuoronperään vessassa koisivaa systeriään, hullunkiilto silmissä tiskaavaa meikäläistä ja tiskikonetta. Niin, siis huomasin sen tiskikoneen olemassaolon vasta silloin... Kundi ei sanonut mitään, mutta ilmeestä tulkitsin, että päässä liikkui suunnilleen "Voi vittu, on teillä bileet!". Pummasin jätkältä sitten kyydin takaisin kapakkaan.

Loppuillan sitten vietin viihdyttäen kapakassa paikallisia nuoria neitokaisia, joita muuten olikin ihmeen paljon yhtä aikaa liikenteessä. Joku TOSI NÄTTI ja hiljainen panopuunverso muuten lupasi ottaa mun vaatteita korjattavaks joskus (niinkun tiedätte, vaatteisiin jää ikävä reikä, kun huonot ritsarit poistaa niistä hälyyttimet), en vaan saatana muista millään, että koska ko. tytsy lupasi ottaa yhteyttä asian tiimoilta. Ja sitä yhteydenottoa en ainakaan helpottanut sillä, että onnistuin viime yönä sähläämään puhelimeni kanssa niin, että se alkoi kyselemään PUK-koodia. Mitä ei tietenkään enää ole tallella, enkä saanut sitä asiakaspalvelustakaan, kun en ollut aikoinani rekisteröinyt liittymää... Että näin. Nyt on meikkiksellä siis uus numero, sitä voi tiedustella vaikka tätä kautta, jos en ole sitä kaikille "tärkeille" ihmisille ilmoittanut.

No sellaista sattuu. Huomasitteko muuten että maltoin olla selvinpäin taas melkein siihen huhtikuulle asti..?

-Petja