"Onnitteluni, että olette päättäneet päivittää Passeli Professional -ohjelmanne uusimpaan versioonsa. Tervetuloa käyttämään Passeli+ -ohjelmistoa. Mukana seuraavat asennuslevyt ja täsmälliset ohjeet, minne voitte koko vitun Passeli-ohjelmistonne ja kaikki siihen liittyvät komponentit työntää. Rasvaamatta."
VITUN PASSELIT! PERKELEEN PASSELI-HELPDESK! VITTU, MÄ TIEDÄN MISSÄ TE ASUTTE!
Ajaa raittiimmankin miehen juomaan. Mä en jumalauta jaksa! Koko saatanan viikko ollut tätä samaa shittiä. Muistutin jo sitä teknistä tukea Jokelasta ja Kauhajoesta, mutta nauravat vaan homot siellä.
Nyt seuraa yllytys rikokseen (mikä on muuten rikoslain mukaan yhtä tuomittavaa, kuin rikos itse):
-Tehkää te, jotka tietotekniikasta jotain ymmärrätte, kaikki mahdollinen tehtävissä oleva vaikeuttakseenne passelihinttien elämää. Warettakaa, levittäkää ilkeämielistä panettelua, boikotoikaa ja sabotoikaa ja kaikkia muita hienoja sanoja. Ja jos satutte tuntemaan jonkun, joka on Passelin helpdeskissä töissä, niin ottakaa kiinni ja sitokaa puuhun. Minä tulen ja panen kuivalla mulkulla perseeseen. Paitsi, että nauttii sekin sika salettiin vaan siitä.
Ah, tekipä hyvää!
-Petja
perjantai 27. helmikuuta 2009
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Pekka menee töihin...
...ja muita ihmisyyttä loukkaavia rikoksia viikon varrelta. Huomautan tähän alkuun, että tän viikon saattaapi olla toi runosuoni hieman tukossa. Johtuen ihan vaan siitä, että himasta on netti poikki. Ja se taas johtunee siitä, että käytän kotonani röyhkeästi paikallisen yläasteen langatonta verkkoa, ja nyt on hiihtoloma, ja koneet koululla ilmeisesti kiinni. Työmaalla en kehtaa kirjoitella, ainakaan joka päivä. Nyt kehtaan.
Pekka tosiaan menee töihin. Ja huhujen mukaan oikein johonkin asiakaspalveluhommaan. Nyt puhun siis toveristamme Pöllö-Pekasta. Miehestä, joka ei voi mennä sateella ulos "koska muuttuu oravaksi." Mies, joka tuulettaa huonettaan pitämällä palsternakkaa ikkunan välissä, ja jonka huoneessa joutuu tuulettamaan ihan vaan siksi, että sängyn alla oleva "kaalijumala" on alkanut mätäntyä. Mies, jonka asiakaspalvelun voisin kuvitella olevan jotain -Sanoiks sä mua homoks? -En! -Sanoithan, saatana!, ja sitten mennään... Ei vaan, haluan tähän väliin kertoa, että Pekka on OIKEASTI HIENO MIES. Ja asiakaspalvelussa varmasti parempi ja pitkäpinnaisempi kuin allekirjoittanut.
Tsärde liittyi Facebookiin. Se jos mikä on akateemikon suurin epäluottamuslause Männistön kaljanlanttaajaporukkaa kohtaan. Tsärde muuten lukee tätä blogia, mutta on sen verran tosiaan akateemisempi kuin meikkis, että ei kirjaudu "lukijaksi". Tuossa viikonloppuna pämpätessämme selvisi syykin siihen. Ja se on YKSI sana, joka löytyy YHDESTÄ tekstistäni. Ilmeisesti Tsadissa koetaan jotenkin loukkaavana se, että puhutaan asioista niinkuin ne ovat. Ja tuokin sana oli ihan vaan itseironinen piikki omaa ylimielisyyttäni kohtaan. (<-all time-historian hienoin lause...) Mutta kerron selvyyden vuoksi tähän väliin, että Tsärde on OIKEASTI HIENO MIES. Ja akateemisesti varmasti koulutetumpi kuin allekirjoittanut.
Naku lähti naisiin. Se taas oli pohjoisen pallonpuoliskon kovin uutinen sitten Raimo Helmisen jäähyväisottelun. Oli siinä kyllä houkuttelukin, että sain Nakun lähtemään kyyläämään minkälainen mimmi oli kyseessä. Kun en sitä tiennyt itsekkään. Kiva likka kuitenkin, Naku oli muuten niin herrasmies kuin kuka vaan meistä kahden ja puolen promillen kekkulissa. Mutta sanon kuitenkin tähän väliin, että Naku on OIKEASTI HIENO MIES. Ja varmasti kovempi naistenmies kuin allekirjoittanut.
Ei jessus, mutta tää meni aikalailla vittuiluksi tämä teksti. Onneksi OIKEASTI HIENOT MIEHET ymmärtävät pikku puukkoja. Toisin kuin allekirjoittanut.
-Petja
Ai, vittu, niin. Se Tsärden "suosikkisana" oli muuten "panopuunverso". Mitä mieltä muut lukijat?
Pekka tosiaan menee töihin. Ja huhujen mukaan oikein johonkin asiakaspalveluhommaan. Nyt puhun siis toveristamme Pöllö-Pekasta. Miehestä, joka ei voi mennä sateella ulos "koska muuttuu oravaksi." Mies, joka tuulettaa huonettaan pitämällä palsternakkaa ikkunan välissä, ja jonka huoneessa joutuu tuulettamaan ihan vaan siksi, että sängyn alla oleva "kaalijumala" on alkanut mätäntyä. Mies, jonka asiakaspalvelun voisin kuvitella olevan jotain -Sanoiks sä mua homoks? -En! -Sanoithan, saatana!, ja sitten mennään... Ei vaan, haluan tähän väliin kertoa, että Pekka on OIKEASTI HIENO MIES. Ja asiakaspalvelussa varmasti parempi ja pitkäpinnaisempi kuin allekirjoittanut.
Tsärde liittyi Facebookiin. Se jos mikä on akateemikon suurin epäluottamuslause Männistön kaljanlanttaajaporukkaa kohtaan. Tsärde muuten lukee tätä blogia, mutta on sen verran tosiaan akateemisempi kuin meikkis, että ei kirjaudu "lukijaksi". Tuossa viikonloppuna pämpätessämme selvisi syykin siihen. Ja se on YKSI sana, joka löytyy YHDESTÄ tekstistäni. Ilmeisesti Tsadissa koetaan jotenkin loukkaavana se, että puhutaan asioista niinkuin ne ovat. Ja tuokin sana oli ihan vaan itseironinen piikki omaa ylimielisyyttäni kohtaan. (<-all time-historian hienoin lause...) Mutta kerron selvyyden vuoksi tähän väliin, että Tsärde on OIKEASTI HIENO MIES. Ja akateemisesti varmasti koulutetumpi kuin allekirjoittanut.
Naku lähti naisiin. Se taas oli pohjoisen pallonpuoliskon kovin uutinen sitten Raimo Helmisen jäähyväisottelun. Oli siinä kyllä houkuttelukin, että sain Nakun lähtemään kyyläämään minkälainen mimmi oli kyseessä. Kun en sitä tiennyt itsekkään. Kiva likka kuitenkin, Naku oli muuten niin herrasmies kuin kuka vaan meistä kahden ja puolen promillen kekkulissa. Mutta sanon kuitenkin tähän väliin, että Naku on OIKEASTI HIENO MIES. Ja varmasti kovempi naistenmies kuin allekirjoittanut.
Ei jessus, mutta tää meni aikalailla vittuiluksi tämä teksti. Onneksi OIKEASTI HIENOT MIEHET ymmärtävät pikku puukkoja. Toisin kuin allekirjoittanut.
-Petja
Ai, vittu, niin. Se Tsärden "suosikkisana" oli muuten "panopuunverso". Mitä mieltä muut lukijat?
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
"Se oli kunniakasta, herrani."
Kirjoitan välillä muutaman tavun blogin aiheestakin, mulkkuuttani. Niin, nyt koitti taas aika olla ihan selvinpäin pari viikkoa, ja siihen on jonkinnäköinen syykin. Siis ainakin 3.3. asti pysyn täysin irti päihteistä. Koska silloin, hmmm... tehdään päätöksiä tulevaisuudesta. Katotaan nyt, kuinka käy. Mutta 3.3. on vaan sellainen hyvä "merkkipaalupäivä", silloin ainakin jokunen asia selviää... (kerro nyt, kun kerran alotit!) No enhän kerro, mutta sen verran sanon, että eilen sain sen verran hyviä uutisia, että joutaa taas skarppaamaan ihan tosissaan. Se vaan on sinänsä sääli, että joutuu ton huumorin nyt sitten repimään jostain ihan muualta kuin tolkuttomasta perseilystä.
Kuten esimerkiksi näin työaikana (olen muuten ollut taas niin helvetin tehokas, oikeesti, että joudan kirjoittelemaan työmaallakin) internetistä. Tossa kun huvikseni selailin interwebbiä, niin tajusin senkin, mikä olen ollut ns. edellisessä elämässäni. Kova jätkä olen ollut silloinkin, ottaen huomioon, että meikäläinen hosui vaan jousipyssyn kanssa, kun muut käyttivät sädeaseita! Helvetinmoinen katkeruus vaan on edelleen Zannahin Darthia kohtaan -näki saatana sekin jo kaukaa, että meikkiksellä on vaan jouskari, niin tulee helvetti ja tempasee murskausvoimalla kupoliin. No, Zannahille sen verran terkkuja, että Laa ei muuten ollut mikään vahinko...hahahahahaaaa!
Ei jumalauta, luulin vielä eilen, että mun blogini on edes suunnilleen turhinta mitä verkosta löytyy. Olin väärässä.
Ja peijooni, rytmiryhmä kasvaa vaan, näinköhän päästään tusinaan ennen juhannusta. Tervetuloa Reeta -yksi tyylikkäimmistä mimmeistä joihin olen joskus tutustunut. Vituttaa vaan, että olet ehkä liian tyylikäs siihen, että kehtaisin vaatia Sinulta samaa kuin muilta naislukijoiltani, siis sitä tissinnäyttöä. No, lasken sen varaan, että aloit lukemaan juurikin siksi, että saisit hyvän syyn tulla joskus soittelemaan ovikelloa läpinäkyvässä paidassa...
Ja edith, Sinusta täällä olen jonkinlaista julkkista koittanut jo tehdäkkin, mutta vielä on matkaa siihen, että Sua pyydetään johonkin "Tanssii tähtien kanssa"-ym. paskaohjelmiin. Tissit ei niin kiinnosta, ne nään varmaan sitten joskus Kuuban nudistirannoilla.
Teille molemmille tiedoksi, että tämä blogi "kertoo henkilöstä, saatoitte tietysti olla etsimässä samannimistä tähteä"... Hohhoijjaa.
Alkaa vissiin kuulostamaan turhan perverssiltä. Ei nimi miestä pervonna?
Palataan.
-Petja
Kuten esimerkiksi näin työaikana (olen muuten ollut taas niin helvetin tehokas, oikeesti, että joudan kirjoittelemaan työmaallakin) internetistä. Tossa kun huvikseni selailin interwebbiä, niin tajusin senkin, mikä olen ollut ns. edellisessä elämässäni. Kova jätkä olen ollut silloinkin, ottaen huomioon, että meikäläinen hosui vaan jousipyssyn kanssa, kun muut käyttivät sädeaseita! Helvetinmoinen katkeruus vaan on edelleen Zannahin Darthia kohtaan -näki saatana sekin jo kaukaa, että meikkiksellä on vaan jouskari, niin tulee helvetti ja tempasee murskausvoimalla kupoliin. No, Zannahille sen verran terkkuja, että Laa ei muuten ollut mikään vahinko...hahahahahaaaa!
Ei jumalauta, luulin vielä eilen, että mun blogini on edes suunnilleen turhinta mitä verkosta löytyy. Olin väärässä.
Ja peijooni, rytmiryhmä kasvaa vaan, näinköhän päästään tusinaan ennen juhannusta. Tervetuloa Reeta -yksi tyylikkäimmistä mimmeistä joihin olen joskus tutustunut. Vituttaa vaan, että olet ehkä liian tyylikäs siihen, että kehtaisin vaatia Sinulta samaa kuin muilta naislukijoiltani, siis sitä tissinnäyttöä. No, lasken sen varaan, että aloit lukemaan juurikin siksi, että saisit hyvän syyn tulla joskus soittelemaan ovikelloa läpinäkyvässä paidassa...
Ja edith, Sinusta täällä olen jonkinlaista julkkista koittanut jo tehdäkkin, mutta vielä on matkaa siihen, että Sua pyydetään johonkin "Tanssii tähtien kanssa"-ym. paskaohjelmiin. Tissit ei niin kiinnosta, ne nään varmaan sitten joskus Kuuban nudistirannoilla.
Teille molemmille tiedoksi, että tämä blogi "kertoo henkilöstä, saatoitte tietysti olla etsimässä samannimistä tähteä"... Hohhoijjaa.
Alkaa vissiin kuulostamaan turhan perverssiltä. Ei nimi miestä pervonna?
Palataan.
-Petja
maanantai 16. helmikuuta 2009
Foorumeista ja vähän hekopasseistakin
Kävin eilen pyhäpilsulla, kokonaista kaksi join. Tai imeskelinhän mä himassa kepulia varovasti koko päivän. Mutta olin ihan skarppina tänään duunissa. Pisteet mulle.
Aamupäivällä oli aika varattuna polliisilaitokselle henkilökortin hakua varten. On muuten ensimmäinen kerta, kun olen mennyt kyttikselle oikein ajanvarauksen kanssa, yleensä ovat vieneet väkisin sen kummemmin kellonaikaa katsomatta.
Siis voi vittu! Siellä oli töissä joku uusi mamma, joka ei ollut meikäläistä ennen tavannut. Kysyi tietysti henkkareita, varmistaakseen, että oikea mies hakee juurikin omalla nimellään henkilökorttia. No eihän mulla mitään henkkareita ole, mutta räväytin hekopassin pöytään (tiedoksi vaan, että kun hukkaa ulkomailla henkkarinsa, ja menee konsulaatista hakemaan jonninmoista henkilötodistusta, niin HEKOPASSI ainakin mulle lyötiin kouraan. Varmaan jotain vittuilua, yleensä kaikkia varmaan hekotuttaa ihan suunnattomasti, kun on hukannut kaikki korttinsa, ja menee krapuloissaan suurlähetystöön lakki kädessä kysymään neuvoa. Mua ei hekotuttanut sillon, ei oikeestaan edes hymyilyttänyt.), ja muija sanoi, että ei kelpaa. Minä siinä sitten kinaamaan, että jo on saatana maailma kummalliseks mennyt, kun edes oman kylän poliisilaitoksella ei enää tunneta. Sanoin akalle, että kato nyt perkele vaikka rikosrekisteristä jos et muuta keksi, siellä on kyllä kuvia edestä ja takaa. Täti sitten katsoi, ja totesi kai vähän nolonakin, että "kyllä tää sun rekisteris tosiaan siltä näyttää, että sut pitäis tässä työssä tuntea ilman papereitakin". Mutta siitä huolimatta tämä snadisti virkaintoinen virkailija pyysi paikalle ERÄÄN POLIISIN VAIMON minua tunnistamaan! Siis mitä vittua, kytän vaimo tulee siihen sitten ja toteaa vaan viileästi, että "juu on toi se, kyllä mä sen tunnen...". On se helvetin hyvä, että hommat toimii, keskimäärin mieluummin mä olenkin kyttien vaimojen kanssa tekemisissä, kun niiden itte konstaapelien...
Jaa niin juu, niistä foorumeista. Tänään vittuillessani laitoin linkin blogiini eräälle keskustelufoorumille -on muuten ehkä toimivin kokonaisuus keskustelupalstojen ja muiden paskanjauhantasentraalien joukossa- ja sain heti oikein palautettakin. Palautetta tuli mm. parilta -ilman mitään nuoleskelua- hyvinkin paljon arvostamaltani "kirjailijalta". Niin, siis olen joskus kirjoitellut tuonne kohtalaisen aktiivisestikkin, mutta se sitten jäi taas kun jouduin internet-yhteyksien ulottumattomiin riittävän pitkäksi aikaa. Edelleen käyn tietysti stalkkaamassa, ja saatanpa joskus jotain piruuttani huomautellakkin, mutta foorumikirjoittelu isommassa määrin on saanut jäädä. Tähän väliin oli tarkoitukseni mainostaa paria huomionarvoista foorumia, joten siinä teille:
DeeKoo
Loistokasta turengilaishuumoria höystettynä ehkä max. kymmenellä ketjulla ihan asiaakin. Muutama todellinen verbaaliakrobaatti ja jokunen kiitettävän mahtavasti näkemyksiään puolustava vastarannankiiski. Oikeesti, fiksua ja viihdyttävää, toimiva paketti, as said.
Jatkiksen kiekka
Ehkä maailman turhimmat jutut, mutta onpa vaan saatanan koukuttavaa. Jatkiksen tason takaa tarkka moderointi, kirjoitusasusta ollaan saatanan tarkkoja, ja hyvä niin. Kierrätyskeskuksen lisäksi kiekko-osioissa pyörii helvetin paljon asiantuntevaa porukkaa, ja muutama oikein viimeisen päälle muka-asiantuntija. Meikäläinen bannattu joskus v. 2007.
Ja vielä Saunaan
Ai paska, mutta pikku pirtelöissä tonne jää ihan jumiin. Itse en kirjoittele, mutta on aivan saatanan herkullisia juttuja. Ja mä luulin olevani sekasin.
Oolrait. Lukijoitakin on taas tullut yksi lisää, tervetuloa, ja kerrankin ei ole aavistustakaan kuka nimimerkin takana on. Ja se on hyvä. Peppi Pitkätossun kaakin toki tiedän, ja jos olet naisihminen, niinkuin profiilissasi kerrotaan, niin jos ollaan joskus tavattu, viimeistään tisseistä tunnistan. Tietänet säännön.
-Petja
Aamupäivällä oli aika varattuna polliisilaitokselle henkilökortin hakua varten. On muuten ensimmäinen kerta, kun olen mennyt kyttikselle oikein ajanvarauksen kanssa, yleensä ovat vieneet väkisin sen kummemmin kellonaikaa katsomatta.
Siis voi vittu! Siellä oli töissä joku uusi mamma, joka ei ollut meikäläistä ennen tavannut. Kysyi tietysti henkkareita, varmistaakseen, että oikea mies hakee juurikin omalla nimellään henkilökorttia. No eihän mulla mitään henkkareita ole, mutta räväytin hekopassin pöytään (tiedoksi vaan, että kun hukkaa ulkomailla henkkarinsa, ja menee konsulaatista hakemaan jonninmoista henkilötodistusta, niin HEKOPASSI ainakin mulle lyötiin kouraan. Varmaan jotain vittuilua, yleensä kaikkia varmaan hekotuttaa ihan suunnattomasti, kun on hukannut kaikki korttinsa, ja menee krapuloissaan suurlähetystöön lakki kädessä kysymään neuvoa. Mua ei hekotuttanut sillon, ei oikeestaan edes hymyilyttänyt.), ja muija sanoi, että ei kelpaa. Minä siinä sitten kinaamaan, että jo on saatana maailma kummalliseks mennyt, kun edes oman kylän poliisilaitoksella ei enää tunneta. Sanoin akalle, että kato nyt perkele vaikka rikosrekisteristä jos et muuta keksi, siellä on kyllä kuvia edestä ja takaa. Täti sitten katsoi, ja totesi kai vähän nolonakin, että "kyllä tää sun rekisteris tosiaan siltä näyttää, että sut pitäis tässä työssä tuntea ilman papereitakin". Mutta siitä huolimatta tämä snadisti virkaintoinen virkailija pyysi paikalle ERÄÄN POLIISIN VAIMON minua tunnistamaan! Siis mitä vittua, kytän vaimo tulee siihen sitten ja toteaa vaan viileästi, että "juu on toi se, kyllä mä sen tunnen...". On se helvetin hyvä, että hommat toimii, keskimäärin mieluummin mä olenkin kyttien vaimojen kanssa tekemisissä, kun niiden itte konstaapelien...
Jaa niin juu, niistä foorumeista. Tänään vittuillessani laitoin linkin blogiini eräälle keskustelufoorumille -on muuten ehkä toimivin kokonaisuus keskustelupalstojen ja muiden paskanjauhantasentraalien joukossa- ja sain heti oikein palautettakin. Palautetta tuli mm. parilta -ilman mitään nuoleskelua- hyvinkin paljon arvostamaltani "kirjailijalta". Niin, siis olen joskus kirjoitellut tuonne kohtalaisen aktiivisestikkin, mutta se sitten jäi taas kun jouduin internet-yhteyksien ulottumattomiin riittävän pitkäksi aikaa. Edelleen käyn tietysti stalkkaamassa, ja saatanpa joskus jotain piruuttani huomautellakkin, mutta foorumikirjoittelu isommassa määrin on saanut jäädä. Tähän väliin oli tarkoitukseni mainostaa paria huomionarvoista foorumia, joten siinä teille:
DeeKoo
Loistokasta turengilaishuumoria höystettynä ehkä max. kymmenellä ketjulla ihan asiaakin. Muutama todellinen verbaaliakrobaatti ja jokunen kiitettävän mahtavasti näkemyksiään puolustava vastarannankiiski. Oikeesti, fiksua ja viihdyttävää, toimiva paketti, as said.
Jatkiksen kiekka
Ehkä maailman turhimmat jutut, mutta onpa vaan saatanan koukuttavaa. Jatkiksen tason takaa tarkka moderointi, kirjoitusasusta ollaan saatanan tarkkoja, ja hyvä niin. Kierrätyskeskuksen lisäksi kiekko-osioissa pyörii helvetin paljon asiantuntevaa porukkaa, ja muutama oikein viimeisen päälle muka-asiantuntija. Meikäläinen bannattu joskus v. 2007.
Ja vielä Saunaan
Ai paska, mutta pikku pirtelöissä tonne jää ihan jumiin. Itse en kirjoittele, mutta on aivan saatanan herkullisia juttuja. Ja mä luulin olevani sekasin.
Oolrait. Lukijoitakin on taas tullut yksi lisää, tervetuloa, ja kerrankin ei ole aavistustakaan kuka nimimerkin takana on. Ja se on hyvä. Peppi Pitkätossun kaakin toki tiedän, ja jos olet naisihminen, niinkuin profiilissasi kerrotaan, niin jos ollaan joskus tavattu, viimeistään tisseistä tunnistan. Tietänet säännön.
-Petja
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Voi elämän perse taas tätäkin touhua
Olipas taas erinomainen ja kaikinpuolin onnistunut viikonloppu -joka luonnollisesti alkoi jo torstaina.
No ei musta siis perjantaina ollut töihin menijäks, heräsin puol yheksältä ja totesin olevani vieläkin ihan helvetinmoisessa jurrissa. Menin sitten baariin. Mutta perjantai oli muuten ihan hyvä päivä, illan vietin vonkaillen erästä tyylikästä daamia -vanhaa tuttua- ja meillä oli mun mielestäni hyvinkin hauskaa. Ja kyseinen lyyli näytti itsestään aivan uusia puolia -ei tunnu mimmi ihan pikkuasioista säikähtävän. Ja ehkä ei kannatakkaan, jos meinaa mun kanssa enemmänkin hengailla. Ja nyt mä olen muuten aivan totaalisen rakastunut!
On muuten aika helevetin reteetä liikkua asioilla noinkin tyylikkäässä seurassa. Kun naisenkaan ulkonäössä ei ole mitään moitittavaa...
Lauantaina jatkettiin samoissa merkeissä ja samoilla silmillä. Tuli pikaisesti poikettua moikkaamassa yhtä vanhaa frendiäkin lauantaipäivänä, oli kiva nähdä, kun ei aikoihin olla paskaa jauhettukkaan samassa porukassa. (tähän väliin huomautan, että ystäväni Edith soitti juuri, ja houkutteli sunnuntaipilsuille, taidan mennä.) Lauantaiehtoona sitten huomasin, että tämä em. mese-misu on muuten aivan saatanan ärsyttävä liikaa juoneena. Pakko koukuttaa se piriin, että pysyis edes toisella meistä joku tolkku päässä (Satu, se oli vitsi...). Niin siis menin lauantaina saunan jälkeen tämän nuoren neidin luokse istumaan iltaa, ja lähdettiin siitä sitten baariin. Voi vittu! Tulihan käytyä tämän tulevan ex-vaimoni kanssa baarissa samantien oikein kaks kertaa -ensimmäisen ja viimeisen. Herrasmiehenä hoidin kuitenkin tytön turvallisesti kotiin. Likka pyysi jäämään vielä viereensä yöksikin, mutta totesin, että vietän yöni mielummin yksin omassa sängyssä, kuin naisseurassa vessan lattialla. Daamini nimittäin sammui vessan lattialle suunnilleen heti kotiin päästyään oksennettuaan ensi sisuskalunsa pihalle. Satu, olet aivan ihana ja herttainen lyyli kun olet selvinpäin. MUTTA ÄLÄ JUMALAUTA JUO VIINAA... Okei, kun likasta ei sitten oikein ollut seuraa, niin pohdiskelin, että jos lähtis vielä baariin takaisin. Lähtemistä suunnitellessani -kun sattui jostain ihme syystä tuota energiaa piisaamaan- aloin tiskaamaan... No eikös jumalauta samaan aikaan tämän tytön veli paukkaa ovesta sisään. Katsoi vuoronperään vessassa koisivaa systeriään, hullunkiilto silmissä tiskaavaa meikäläistä ja tiskikonetta. Niin, siis huomasin sen tiskikoneen olemassaolon vasta silloin... Kundi ei sanonut mitään, mutta ilmeestä tulkitsin, että päässä liikkui suunnilleen "Voi vittu, on teillä bileet!". Pummasin jätkältä sitten kyydin takaisin kapakkaan.
Loppuillan sitten vietin viihdyttäen kapakassa paikallisia nuoria neitokaisia, joita muuten olikin ihmeen paljon yhtä aikaa liikenteessä. Joku TOSI NÄTTI ja hiljainen panopuunverso muuten lupasi ottaa mun vaatteita korjattavaks joskus (niinkun tiedätte, vaatteisiin jää ikävä reikä, kun huonot ritsarit poistaa niistä hälyyttimet), en vaan saatana muista millään, että koska ko. tytsy lupasi ottaa yhteyttä asian tiimoilta. Ja sitä yhteydenottoa en ainakaan helpottanut sillä, että onnistuin viime yönä sähläämään puhelimeni kanssa niin, että se alkoi kyselemään PUK-koodia. Mitä ei tietenkään enää ole tallella, enkä saanut sitä asiakaspalvelustakaan, kun en ollut aikoinani rekisteröinyt liittymää... Että näin. Nyt on meikkiksellä siis uus numero, sitä voi tiedustella vaikka tätä kautta, jos en ole sitä kaikille "tärkeille" ihmisille ilmoittanut.
No sellaista sattuu. Huomasitteko muuten että maltoin olla selvinpäin taas melkein siihen huhtikuulle asti..?
-Petja
No ei musta siis perjantaina ollut töihin menijäks, heräsin puol yheksältä ja totesin olevani vieläkin ihan helvetinmoisessa jurrissa. Menin sitten baariin. Mutta perjantai oli muuten ihan hyvä päivä, illan vietin vonkaillen erästä tyylikästä daamia -vanhaa tuttua- ja meillä oli mun mielestäni hyvinkin hauskaa. Ja kyseinen lyyli näytti itsestään aivan uusia puolia -ei tunnu mimmi ihan pikkuasioista säikähtävän. Ja ehkä ei kannatakkaan, jos meinaa mun kanssa enemmänkin hengailla. Ja nyt mä olen muuten aivan totaalisen rakastunut!
On muuten aika helevetin reteetä liikkua asioilla noinkin tyylikkäässä seurassa. Kun naisenkaan ulkonäössä ei ole mitään moitittavaa...
Lauantaina jatkettiin samoissa merkeissä ja samoilla silmillä. Tuli pikaisesti poikettua moikkaamassa yhtä vanhaa frendiäkin lauantaipäivänä, oli kiva nähdä, kun ei aikoihin olla paskaa jauhettukkaan samassa porukassa. (tähän väliin huomautan, että ystäväni Edith soitti juuri, ja houkutteli sunnuntaipilsuille, taidan mennä.) Lauantaiehtoona sitten huomasin, että tämä em. mese-misu on muuten aivan saatanan ärsyttävä liikaa juoneena. Pakko koukuttaa se piriin, että pysyis edes toisella meistä joku tolkku päässä (Satu, se oli vitsi...). Niin siis menin lauantaina saunan jälkeen tämän nuoren neidin luokse istumaan iltaa, ja lähdettiin siitä sitten baariin. Voi vittu! Tulihan käytyä tämän tulevan ex-vaimoni kanssa baarissa samantien oikein kaks kertaa -ensimmäisen ja viimeisen. Herrasmiehenä hoidin kuitenkin tytön turvallisesti kotiin. Likka pyysi jäämään vielä viereensä yöksikin, mutta totesin, että vietän yöni mielummin yksin omassa sängyssä, kuin naisseurassa vessan lattialla. Daamini nimittäin sammui vessan lattialle suunnilleen heti kotiin päästyään oksennettuaan ensi sisuskalunsa pihalle. Satu, olet aivan ihana ja herttainen lyyli kun olet selvinpäin. MUTTA ÄLÄ JUMALAUTA JUO VIINAA... Okei, kun likasta ei sitten oikein ollut seuraa, niin pohdiskelin, että jos lähtis vielä baariin takaisin. Lähtemistä suunnitellessani -kun sattui jostain ihme syystä tuota energiaa piisaamaan- aloin tiskaamaan... No eikös jumalauta samaan aikaan tämän tytön veli paukkaa ovesta sisään. Katsoi vuoronperään vessassa koisivaa systeriään, hullunkiilto silmissä tiskaavaa meikäläistä ja tiskikonetta. Niin, siis huomasin sen tiskikoneen olemassaolon vasta silloin... Kundi ei sanonut mitään, mutta ilmeestä tulkitsin, että päässä liikkui suunnilleen "Voi vittu, on teillä bileet!". Pummasin jätkältä sitten kyydin takaisin kapakkaan.
Loppuillan sitten vietin viihdyttäen kapakassa paikallisia nuoria neitokaisia, joita muuten olikin ihmeen paljon yhtä aikaa liikenteessä. Joku TOSI NÄTTI ja hiljainen panopuunverso muuten lupasi ottaa mun vaatteita korjattavaks joskus (niinkun tiedätte, vaatteisiin jää ikävä reikä, kun huonot ritsarit poistaa niistä hälyyttimet), en vaan saatana muista millään, että koska ko. tytsy lupasi ottaa yhteyttä asian tiimoilta. Ja sitä yhteydenottoa en ainakaan helpottanut sillä, että onnistuin viime yönä sähläämään puhelimeni kanssa niin, että se alkoi kyselemään PUK-koodia. Mitä ei tietenkään enää ole tallella, enkä saanut sitä asiakaspalvelustakaan, kun en ollut aikoinani rekisteröinyt liittymää... Että näin. Nyt on meikkiksellä siis uus numero, sitä voi tiedustella vaikka tätä kautta, jos en ole sitä kaikille "tärkeille" ihmisille ilmoittanut.
No sellaista sattuu. Huomasitteko muuten että maltoin olla selvinpäin taas melkein siihen huhtikuulle asti..?
-Petja
tiistai 10. helmikuuta 2009
Tähän väliin...
Tähän väliin aloin kirjoittelemaan ihan pelkästään sen takia, että eilen postaamassani tekstissä on niin saatanan ruma fontti, että en kestä katsella sitä kun avaan blogini. Eikä varmaan kestä kukaan muukaan. Fontin ulkonäkö johtunee vanhalla kunnon copy/paste tsydeemillä lisäämistäni teksteistä (jotka kyllä olivat ihan omia tuotoksia, mutta wordilla kirjoitettuja), elikkäs siitä tutkintapyynnöstä ja kantelusta. Meni ihme puuroksi koko goddamn teksti, mutta toivottavasti tämä on jo parempi.
Väsyttää ihan vitusti.
Johtuu ehkä siitä, että voitin juuri vähän aikaa sitten Stanley Cupin, ja mestaruusjuhlat ovat olleet sen mukaiset. Play Offeissa paukutin vaatimattomat pojot 27+15=42, seitsemässätoissa ottelussa. Kirsikkana kakun päällä kolmannen konferenssifinaalin tehot Pittsburghia vastaan 3+4... Olivat muuten Crosby ja Malkin aikalailla oppipoikia, kun voimahyökkääjä Petja sai pelivaihteen päälle. Kauden päätösgaalassa palkintokaappiini tuli Stanley Cup -sormuksen lisäksi Hart-, Art Ross-, Conn Smythe-, Lester Pearson-, Calder- ja Maurice Richard-palkinnot. Myös joukkuetovereitani Sabresista palkittiin, Ryan Miller Vezinalla ja Jenningsillä, Jason Pominville Bill Masterton-trophyllä, Craig Rivet Norrisilla ja Maxim Afinogenov Selkellä. Kauden lopuksi sain sopimustarjoukset mm. Ottawalta ja Floridalta, taisi Bostonkin jonkinlaista lappua tyrkyttää. Jatkan kuitenkin Buffalossa vielä seuraavat kaksi vuotta.
Kiinnostaa varmaan kaikkia taas ihan vitusti. Väsyttää, niinkuin jo taisin todeta. No, selvisipä nyt ainakin lukijoilleni, että mitä helvettiä toi jätkä nyt roudaa kanikonttoriin. Siis jos joku näkee ja ihmettelee.
Hieno laji kuitenkin, tuo jääkiekko.
BTW, ajattelin taas himmailla tuota dokaamista, elikkäs vois koittaa olla vaikka ihan selvinpäin taas siihen asti, kun lähden matkalle 11.4.
-Petja
Väsyttää ihan vitusti.
Johtuu ehkä siitä, että voitin juuri vähän aikaa sitten Stanley Cupin, ja mestaruusjuhlat ovat olleet sen mukaiset. Play Offeissa paukutin vaatimattomat pojot 27+15=42, seitsemässätoissa ottelussa. Kirsikkana kakun päällä kolmannen konferenssifinaalin tehot Pittsburghia vastaan 3+4... Olivat muuten Crosby ja Malkin aikalailla oppipoikia, kun voimahyökkääjä Petja sai pelivaihteen päälle. Kauden päätösgaalassa palkintokaappiini tuli Stanley Cup -sormuksen lisäksi Hart-, Art Ross-, Conn Smythe-, Lester Pearson-, Calder- ja Maurice Richard-palkinnot. Myös joukkuetovereitani Sabresista palkittiin, Ryan Miller Vezinalla ja Jenningsillä, Jason Pominville Bill Masterton-trophyllä, Craig Rivet Norrisilla ja Maxim Afinogenov Selkellä. Kauden lopuksi sain sopimustarjoukset mm. Ottawalta ja Floridalta, taisi Bostonkin jonkinlaista lappua tyrkyttää. Jatkan kuitenkin Buffalossa vielä seuraavat kaksi vuotta.
Kiinnostaa varmaan kaikkia taas ihan vitusti. Väsyttää, niinkuin jo taisin todeta. No, selvisipä nyt ainakin lukijoilleni, että mitä helvettiä toi jätkä nyt roudaa kanikonttoriin. Siis jos joku näkee ja ihmettelee.
Hieno laji kuitenkin, tuo jääkiekko.
BTW, ajattelin taas himmailla tuota dokaamista, elikkäs vois koittaa olla vaikka ihan selvinpäin taas siihen asti, kun lähden matkalle 11.4.
-Petja
maanantai 9. helmikuuta 2009
Konstaapeli Rauno Heinonen
Ensiksikin, tervetuloa joukkoon tummaan Denso81, Sinut olen muutamaan kertaan maininnutkin tarinoissani.
No niin, sitten asiaan. Lauantaina sain kutsun juhliin. No, enhän toki koskaan kieltäydy hyvistä bileistä, joten olin peesissä, ilman muuta. Osoittautui muuten aika vitunmoiseksi virhearvioinniksi mennä kyseisiin kemuihin. Kaikki paikalla olleet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Lähes kaikki. Kohteliaana miehenä tein siinä sitten käsipäivää-kierroksen, ja esittelin itseni. Viimeisenä kättelyvuoroon osuikin sitten tuttu mies: -Jahans, konstaapeli Heinosen kanssahan me tunnetaankin jo vanhastaan...
Oolrait, noin puolessa tunnissa totesin, että ne bileet eivät olleetkaan ihan minua varten. Isäntäväellä asian toteamiseen meni noin kaksi minuuttia. Mutta joku tolkku se on oltava talkkunavellin syönnissäkin. Kirjoitankin tähän sanasta sanaan -muista kuin Heinosesta käytän tässä yhteydessä ainoastaan nimikirjaimia- tänäaamuna Lahden poliisille faksaamani tutkintapyynnön:
TUTKINTAPYYNTÖ
Pyydän poliisia suorittamaan esitutkinnan koskien poliisimies Rauno Heinosen toimintaa Lammilla 7.2.2009.
Ystävättäreni X. X. oli kutsuttu ”illanistujaisiin” vanhempiensa luokse lauantai-iltana 7.2.2009. Häntä oli pyydetty tuomaan mukanaan myös ns. avec. X. pyysi minua lähtemään mukaansa, ja lähdinkin. Ko. tilaisuudessa oli meidän kahden ja X. vanhempien lisäksi 8-10 muuta ihmistä, mukaan lukien poliisimies Rauno Heinonen vaimoineen. Viivyimme X:n kanssa paikalla n 30min, joimme kahvit.
Lähdettyämme pois, oli Rauno Heinonen alkanut mustamaalaamaan minua, ja esittänyt minusta perättömiä väitteitä, jotka mielestäni täyttävät vähintäänkin herjauksen tuntomerkit. Nämä väittämät hän oli esittänyt ainakin X:n äidille Z. X.:lle, en tiedä, onko paikalla ollut silloin muita ihmisiä.
Z. X. oli kertonut X. X.:lle Heinosen sanoneen pääpiirteissään seuraavaa:
- Olen syyllistynyt viime viikolla rikokseen –varastanut auton ja ajellut sillä. (en ole ikinä varastanut autoa, minua ei ole ikinä tuomittu ko. rikoksesta, eikä minua varmasti ole mitään syytä epäillä näin tapahtuneen nytkään. Autoa olen ajanut viimeksi marraskuussa 2006, joten ihan viime viikolla ei sekään tapahtunut.)
- Asunnostani, jota Heinonen oli nimittänyt lääväksi, haetaan Heinosen kertomuksen mukaan viikoittain varastettua tavaraa. (Asunnostani –jossa Heinonen, tai kukaan muukaan poliisimies EI OLE KOSKAAN KÄYNYT- ei ole koskaan haettu varastettua tavaraa, eikä siellä myöskään ole ikinä ollut mitään laitonta omaisuutta. Asuessani osoitteessa Järvitie 3, josta muutin pois kesäkuussa 2006, konstaapeli Heinonen ”vieraili” siellä työnsä puolesta joitain kertoja, jolloin myöskin hallustani takavarikoitiin varastettua tavaraa. Tämä kuitenkin käsittääkseni kuuluu poliisin vaitiolovelvollisuuteen, olla huutelematta ko. asioita illanistujaisissa).
- Heinonen oli myös väittänyt minun käyttävän amfetamiinia. (olen saanut sakot huumausaineen käyttörikoksesta muistaakseni vuonna 2004. Tämän jälkeen minut on useasti testattu, mutta koska en enää käytä mitään huumausaineita, testitulokset ovat poikkeuksetta olleet puhtaita. Minulla ei ole rikosrekisterissäni minkäänlaista merkintää huumeista, poislukien tuo käyttörikos vuodelta 2004.
- Heinonen oli myös väittänyt minun olevan erittäin väkivaltainen, tapailevani monia naisia samanaikaisesti, ja kertonut ettei ”kaveripiirissänikään” ole kehumista. (nämä kaikki asiat pitävät paikkansa, paitsi, etten ole erityisen väkivaltainen, enkä tapaile useita naisia samanaikaisesti. Kaveripiirini Heinonen tuntee ainoastaan työnsä puolesta.)
Huomautan, että en ole ollut Rauno Heinosen kanssa ennen tuota ko. iltaa missään tekemisissä, muuten kuin hänen poliisityöhönsä liittyvissä asioissa. Kaiken, minkä Heinonen minusta tietää, johtuu hänen työstään poliisina.
Mielestäni Heinosen käytös täyttää ainakin törkeän herjauksen, ja virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkit. Pyydänkin tämän vuoksi poliisia käynnistämään asiassa esitutkinnan.
Padasjoella 9.2.2009
Ja asianmukaiset allekirjoitukset ja yhtystiedot.
Olin jo aikaisemmin kirjoittanut kantelun samaisen poliisimiehen toiminnasta, mutta jättänyt sen toistaiseksi lähettämättä. Nyt kuitenkin vitutti niin paljon, että laitoin senkin faksilla saman tien menemään. Tässäpä se, sanasta sanaan:
KANTELU POLIISIN TOIMINNASTAKyseinen perjantai oli Padasjoella koululaisten syyslomaviikolla. Asunnossa olivat tuolloin paikalla 14-vuotias S. N. ja 18-vuotias T. L., jotka nukkuivat, sekä 9-vuotias J. T. Kaikki heistä asuvat asunnossa. Noin kello 13 oli oven takaa alkanut kuulua äänekästä kolkutusta ja ovikelloa oli soitettu. Lisäksi asunnon postiluukusta oli sisään työnnetty ”joku musta esine”, ilmeisesti poliisin työssään käyttämä pamppu. Ulkoa oli kovaäänisesti vaadittu avaamaan ovi, ja huudettu tulijan olevan poliisi. J. T. oli säikähtänyt tilannetta ja avannut oven, jolloin Heinonen ja toinen poliisimies olivat tulleet sisään kertoen ”etsivänsä rosvoa”. Poliisit olivat kysyneet onko pojan äiti kotona, ja saatuaan kieltävän vastauksen pintapuolisesti tutkineet asuntoa taskulamppujen kanssa. Tilanne oli kestänyt muutaman minuutin. Poliisit eivät olleet esittäneet mitään perusteluja toiminnalleen, lukuun ottamatta mainittua kommenttia rosvon etsimisestä. Mielestäni tilanteessa on syyllistytty kotirauhan häirintään ja luvattomaan tunkeutumiseen yksityisasuntoon käyttäen hyväksi 9-vuotiaan lapsen tietämättömyyttä poliisin oikeuksista ja velvollisuuksista.
No niin, jäädään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin tämä johtaa. Ainakin luonnollisesti siihen, että meikäläinen on kahta kauheammin silmätikkuna tästä etiäppäin. Mutta ei anneta sen häiritä. Koska kaikki lukijanihan tietävät, että minun elämässäni ja toiminnassani ei ole mitään valonarkaa...
-Petja
torstai 5. helmikuuta 2009
Dokupäivien TOP-7
1. SUNNUNTAI
Ehdottomasti. Ei kahta sanaa. Aivan loistopäivä mennä kurdibaariin jatkamaan viikonlopun viettoa ja häviämään loputkin rahansa kortilla. Jutut on sunnuntaisin aina parhaita, vitun väsynyttä tarinaa, kun kaikki oleellinen on jo viikonlopun aikana kerrottu. Silloin tyhjäpäisyys loistaa, ja pohmelonkorjailu saa uusia ulottuvuuksia. Koneet käy, mutta kukaan ei ohjaa. Varsinkin toverukset Nysä ja Lärviö ovat aivan fantom-luokan sunnuntaikaljaseuraa. Ankaraa pohdintaa mahdollisista edellisiltaisista jääkiekko-otteluista, tilitystä turpaansaamisista. Ja allekirjoittaneella yleensä saamatta jäämisistä. Nimenomaan Saamatta. Sunnuntaisin tuntuu siltä, että kaikilla tuntemillani ihmisillä olisi joku pakonomainen tarve ylittää kusipäisyydellään kaikkien muiden viikonlopun aikana suorittamat älyttömyydet. Fuck, I love sundays!
2.MAANANTAI
Aletaan punnitsemaan kovuutta. Kaikki amatöörit ja hienojen paukkujen kanssa säheltäjät ovat nyt viimeistään hävinneet kuvioista. Jäljellä on vain olennainen. Tunnelma on yleensä aika vaisu, johtuen ehkä siitä, että jäljellä ovat vain ne, jotka pitävät rokulia ja potevat morkkista. Toisaalta, jos maanantaina sattuu olemaan oikein viimeisen päälle hyvä fiilis, niin silloin on ainakin tilaa örveltää. Kunnolla. Usein tulee örvellettyäkin.
3.TORSTAI
Mikähän vittu siinä on, että jos on viikon kiltisti töissä ja uskovainen ja muutenkin viettää alkuviikon niinkuin joku hinaaja, niin viimeistään torstaina on pakko vetää kunnon lärvit? Ei jumalauta voi millään odottaa perjantaita, että vois huoletta kiskoa, ei tarvis ajatella töihinmenoa ym. turhaa shittiä. Tämä ei tosin koske meikäläistä, kun ei niitä tule torstaisin muutenkaan mietittyä. Viikonloppu alkaa vittu torstaina! Viimeistään. Homot.
4.LAUANTAI
Jos jonain päivänä viikosta saa randompillua, se on todennäköisesti lauantai. Paras päivä ottaa sellainen sopiva easykänni, ja lähteä pillumettälle. Ja jos vähänkin viitsii kotipihaa pitemmälle lähteä, niin aika usein myös saa. Vituttaa vaan, että yleensä ei viitsi. Viinaa saa läheltäkin. Ja jos joku nuori nainen tätä joskus lukee, niin meille saa tulla lauantaisin antamaan persettä. Viinaa on, eikä tarvi mennä sitten edes kotipihaan asti.
5.PERJANTAI
Ja jos jonain päivänä viikosta saa rentouttavan päähänlyöntikilpailun aikaiseksi, niin se on todennäköisesti perjantai. Silloin ihmiset eivät tule baariin "juhlimaan", vaan purkamaan työviikkonsa paineita. Väkeä on yleensä paljon, ja saatanan sekaisin. Hyvin mahtuu joukkoon. Jos haluaa mennä baariin kunnolla poreessa, niin kannattaa valita perjantai. Ja pullo tiukkaa ennen ekoja vetoja, niin vot.
6.KESKIVIIKKO
Pikkulauantai. Mikä vitun pikkulauantai??? Kuka vitun puliukko senkin on keksinyt (olikohan muuten Viking-Lotto syy vai seuraus termistä "pikkulauantai"... varmaan valvon ens yön ja mietin tätä)? Kesäisin taitaa olla jotain tantsuloita ja iltamia, joissa antautuvaisia mökkiläisnarttuja, mutta muuten aika mitäänsanomaton pämppäpäivä.
7.TIISTAI
Ei vaan vittu yksinkertaisesti enää jaksa. Kukaan. Ainoa plussa siitä, että tiistai on viikon ensimmäinen päivä, kun Pubi on auki. Ei sielläkään kyllä ketään ole.
-Petja
Ehdottomasti. Ei kahta sanaa. Aivan loistopäivä mennä kurdibaariin jatkamaan viikonlopun viettoa ja häviämään loputkin rahansa kortilla. Jutut on sunnuntaisin aina parhaita, vitun väsynyttä tarinaa, kun kaikki oleellinen on jo viikonlopun aikana kerrottu. Silloin tyhjäpäisyys loistaa, ja pohmelonkorjailu saa uusia ulottuvuuksia. Koneet käy, mutta kukaan ei ohjaa. Varsinkin toverukset Nysä ja Lärviö ovat aivan fantom-luokan sunnuntaikaljaseuraa. Ankaraa pohdintaa mahdollisista edellisiltaisista jääkiekko-otteluista, tilitystä turpaansaamisista. Ja allekirjoittaneella yleensä saamatta jäämisistä. Nimenomaan Saamatta. Sunnuntaisin tuntuu siltä, että kaikilla tuntemillani ihmisillä olisi joku pakonomainen tarve ylittää kusipäisyydellään kaikkien muiden viikonlopun aikana suorittamat älyttömyydet. Fuck, I love sundays!
2.MAANANTAI
Aletaan punnitsemaan kovuutta. Kaikki amatöörit ja hienojen paukkujen kanssa säheltäjät ovat nyt viimeistään hävinneet kuvioista. Jäljellä on vain olennainen. Tunnelma on yleensä aika vaisu, johtuen ehkä siitä, että jäljellä ovat vain ne, jotka pitävät rokulia ja potevat morkkista. Toisaalta, jos maanantaina sattuu olemaan oikein viimeisen päälle hyvä fiilis, niin silloin on ainakin tilaa örveltää. Kunnolla. Usein tulee örvellettyäkin.
3.TORSTAI
Mikähän vittu siinä on, että jos on viikon kiltisti töissä ja uskovainen ja muutenkin viettää alkuviikon niinkuin joku hinaaja, niin viimeistään torstaina on pakko vetää kunnon lärvit? Ei jumalauta voi millään odottaa perjantaita, että vois huoletta kiskoa, ei tarvis ajatella töihinmenoa ym. turhaa shittiä. Tämä ei tosin koske meikäläistä, kun ei niitä tule torstaisin muutenkaan mietittyä. Viikonloppu alkaa vittu torstaina! Viimeistään. Homot.
4.LAUANTAI
Jos jonain päivänä viikosta saa randompillua, se on todennäköisesti lauantai. Paras päivä ottaa sellainen sopiva easykänni, ja lähteä pillumettälle. Ja jos vähänkin viitsii kotipihaa pitemmälle lähteä, niin aika usein myös saa. Vituttaa vaan, että yleensä ei viitsi. Viinaa saa läheltäkin. Ja jos joku nuori nainen tätä joskus lukee, niin meille saa tulla lauantaisin antamaan persettä. Viinaa on, eikä tarvi mennä sitten edes kotipihaan asti.
5.PERJANTAI
Ja jos jonain päivänä viikosta saa rentouttavan päähänlyöntikilpailun aikaiseksi, niin se on todennäköisesti perjantai. Silloin ihmiset eivät tule baariin "juhlimaan", vaan purkamaan työviikkonsa paineita. Väkeä on yleensä paljon, ja saatanan sekaisin. Hyvin mahtuu joukkoon. Jos haluaa mennä baariin kunnolla poreessa, niin kannattaa valita perjantai. Ja pullo tiukkaa ennen ekoja vetoja, niin vot.
6.KESKIVIIKKO
Pikkulauantai. Mikä vitun pikkulauantai??? Kuka vitun puliukko senkin on keksinyt (olikohan muuten Viking-Lotto syy vai seuraus termistä "pikkulauantai"... varmaan valvon ens yön ja mietin tätä)? Kesäisin taitaa olla jotain tantsuloita ja iltamia, joissa antautuvaisia mökkiläisnarttuja, mutta muuten aika mitäänsanomaton pämppäpäivä.
7.TIISTAI
Ei vaan vittu yksinkertaisesti enää jaksa. Kukaan. Ainoa plussa siitä, että tiistai on viikon ensimmäinen päivä, kun Pubi on auki. Ei sielläkään kyllä ketään ole.
-Petja
tiistai 3. helmikuuta 2009
Muistoja menneisyydestä
En sitten tiedä, johtuuko kaman vetämisestä vai vetämättömyydestä, mutta vähintäänkin outoja unia sitä ihminen näkee välillä. Niinkuin viime yönä.
Joskus teiniaikoina allekirjoittaneella oli lyhyt mutta kiihkeä suhde tällä kylällä olleeseen australialaiseen vaihto-oppilaaseen. No, likka lähti sitten muistaakseni joskus vuodenvaihteen 95-96 tienoilla takaisin ausseihin, ja muutamaa kännistä "fuck, I love you" puhelua lukuunottamatta ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä. Olen toki muutaman kerran koittanut googlettaa mimmin nimellä, mutta ei ole tärpännyt. Suunnilleen jotain NHL-kiekkoilijoita (linkistä avautuu muuten taitavimman Hämeenlinnassa ikinä pelanneen kiekkoilijan avausmaali änärissä, sori vaan Naku, mutta kyllä Ville on taitavampi kuin VV, ja vaikka pelasikin avausottelunsa Detroitissa samassa ketjussa herrojen Datsjuk-Hossa kanssa, ei näköjään edelleenkään syöttele huonommilleen...) oli hakutuloksina, eipä paljon auttanut. Kunnes sitten jokin aika sitten tärppäsi, kiitos tästä kaikkien maailman ihmisten parhaalle ystävälle.
Joo, siihen uneen. Unessa olin kotipaikassani Arrakoskella, ja jostain kumman syystä tämä vaihto-oppilas -codename Merry- oli siellä myöskin. Me emme puhuneet toisillemme sanaakaan koko aikana, vaikka uni tuntui kestävän koko yön. Sitten Merry lähti, ja huomasin, että hän oli lähdettyään jättänyt minulle viestin, eräänlaisen kirjeen. Kirjeen sisältö oli suunnilleen se, että kuinka paljon Merry minua vihaakaan, kun en silloin n.15 vuotta sitten tullut treffeille hänen viimeisenä iltanaan Padasjoella. (Olin muuten silloin muistaakseni "Huvilassa" vitunmoisessa jurrissa, ei sitä aina joka paikkaan ehdi.) Anteeksi, Merry.
No, aamulla oli ihan vitunmoinen morkkis SIIS YLI KYMMENEN VUOTTA VANHASTA JUTUSTA! Ajasta, jolloin oltiin vielä ihan täysiä kakaroita, eikä älytty silloinkaan mistään mitään. Ette vittu ikinä arvaa mitä tein! Rekkasin Facebookkiin heti aamulla seitsemältä, ja laitoin Merrylle viestin! Ok, sen verran puolustelen tekoani, että poistin "itseni" naamakirjasta jo paljon ennen puoltapäivää... No, ehdin siinä jo miettiä, että lähden Lontooseen, jossa Merry tällä tietoa nykyisin vaikuttaa, hiihdän (Tsärde tiesi kertoa, että siellä on vitusti lunta) kukkapuskan kanssa soittamaan ovikelloa, ja pyydän anteeksi, etten silloin aikoinaan tullut tapaamaan... Vittu, saattais siinä mimmi olla huuli pyöreenä.
Mutta mutta, meinasin pudota työtuoliltani, kun tsekkasin mailini kesken työpäivän. Merryltä oli tullut vastaus! Aah, säästynen hiihtämiseltä, ja voinen esittää anteeksipyyntöni sähköpostitse. Maailmassa on sittenkin oikeutta. Merry, pelastit päiväni, viikkoni, ehkäpä koko elämäni! Kiitos.
Ja vittu, siitä oikeuslaitoksesta en nyt avaudu vieläkään, tulevaisuudessa kyllä voidaan vertailla vaikka porukalla minkälaisia tuomioita saa pendoliinot, ja minkälaisia tuomioita saa minunlaiseni hyvät ihmiset, jotka vetelevät niitä joskus vähän korville.
-Petja
Joskus teiniaikoina allekirjoittaneella oli lyhyt mutta kiihkeä suhde tällä kylällä olleeseen australialaiseen vaihto-oppilaaseen. No, likka lähti sitten muistaakseni joskus vuodenvaihteen 95-96 tienoilla takaisin ausseihin, ja muutamaa kännistä "fuck, I love you" puhelua lukuunottamatta ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä. Olen toki muutaman kerran koittanut googlettaa mimmin nimellä, mutta ei ole tärpännyt. Suunnilleen jotain NHL-kiekkoilijoita (linkistä avautuu muuten taitavimman Hämeenlinnassa ikinä pelanneen kiekkoilijan avausmaali änärissä, sori vaan Naku, mutta kyllä Ville on taitavampi kuin VV, ja vaikka pelasikin avausottelunsa Detroitissa samassa ketjussa herrojen Datsjuk-Hossa kanssa, ei näköjään edelleenkään syöttele huonommilleen...) oli hakutuloksina, eipä paljon auttanut. Kunnes sitten jokin aika sitten tärppäsi, kiitos tästä kaikkien maailman ihmisten parhaalle ystävälle.
Joo, siihen uneen. Unessa olin kotipaikassani Arrakoskella, ja jostain kumman syystä tämä vaihto-oppilas -codename Merry- oli siellä myöskin. Me emme puhuneet toisillemme sanaakaan koko aikana, vaikka uni tuntui kestävän koko yön. Sitten Merry lähti, ja huomasin, että hän oli lähdettyään jättänyt minulle viestin, eräänlaisen kirjeen. Kirjeen sisältö oli suunnilleen se, että kuinka paljon Merry minua vihaakaan, kun en silloin n.15 vuotta sitten tullut treffeille hänen viimeisenä iltanaan Padasjoella. (Olin muuten silloin muistaakseni "Huvilassa" vitunmoisessa jurrissa, ei sitä aina joka paikkaan ehdi.) Anteeksi, Merry.
No, aamulla oli ihan vitunmoinen morkkis SIIS YLI KYMMENEN VUOTTA VANHASTA JUTUSTA! Ajasta, jolloin oltiin vielä ihan täysiä kakaroita, eikä älytty silloinkaan mistään mitään. Ette vittu ikinä arvaa mitä tein! Rekkasin Facebookkiin heti aamulla seitsemältä, ja laitoin Merrylle viestin! Ok, sen verran puolustelen tekoani, että poistin "itseni" naamakirjasta jo paljon ennen puoltapäivää... No, ehdin siinä jo miettiä, että lähden Lontooseen, jossa Merry tällä tietoa nykyisin vaikuttaa, hiihdän (Tsärde tiesi kertoa, että siellä on vitusti lunta) kukkapuskan kanssa soittamaan ovikelloa, ja pyydän anteeksi, etten silloin aikoinaan tullut tapaamaan... Vittu, saattais siinä mimmi olla huuli pyöreenä.
Mutta mutta, meinasin pudota työtuoliltani, kun tsekkasin mailini kesken työpäivän. Merryltä oli tullut vastaus! Aah, säästynen hiihtämiseltä, ja voinen esittää anteeksipyyntöni sähköpostitse. Maailmassa on sittenkin oikeutta. Merry, pelastit päiväni, viikkoni, ehkäpä koko elämäni! Kiitos.
Ja vittu, siitä oikeuslaitoksesta en nyt avaudu vieläkään, tulevaisuudessa kyllä voidaan vertailla vaikka porukalla minkälaisia tuomioita saa pendoliinot, ja minkälaisia tuomioita saa minunlaiseni hyvät ihmiset, jotka vetelevät niitä joskus vähän korville.
-Petja
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Syntymäpäivät
Oolsprait. Nyt taas tajuaa senkin, että miksi vietetään syntymäpäiviä, eikä syntymäpäivää. Mulla ainakin heilahti kokolailla viikko.
Itse varsinaisesta päivästä -elikkäs se oli torstai- sen verran, että vieraita kävi kaikki kolme. Elviira, Laakkonen ja Mickey, kiva kun poikkesitte. Myöhemmin sitten vielä tuli se antautuvainen ja lisääntymiskykyinen naaraskin, mutta se oli jo perjantain puolella.
Niin tosiaan silloin torstaina saatiin kuningasidea ystäväni Mickeyn kanssa, että lähdetään Itä-Suomeen "ostoksille". Kuskiksi saatiin yksi ihanista lukijoistani, elikkäs lapa. No, just tasan Vääksyyn asti päästiin, ja siellä kapakkiin, jossa tuli nekkariin että heilahti. Täytyy tosin puolustella sen verran, että "tanssikaveri" oli n. 210cm pitkä ja painoi varmaan sen 130kg, ja tämä on yhtään liioittelematta. Kokoero oli siis melkoinen. Mutta periaatehan on se, että kun isoimman pudottaa heti alkuun, niin muut yleensä lähtevät karkuun. Nyt vaan ei käynyt kortti kirkonmiehellä... Hauskaa oli silti, ja hauskemmaksi olisi muuttunut, jos olisivat poikaset olleet paikalla sillon kun palattiin pelipaikalle hieman arsenaalia mukana.
No Lammilta haettiin sitten kaksi naarasta mukaan, ja palattiin kotinurkille. Toisen naaraan lisääntymiskykyä en sitten edes välittänyt testailla.
Perjantaina oli sitten uudet syntymäpäivät, joissa kävikin oikein kaksi vierasta. Toinen oli sisareni Pate, ja toinen hyvä ystäväni ja kaikinpuolin mainio seuramies Lärviö. Lärviön kanssa ei aikoihin ollakkaan tehty kuppia ja jauhettu puutaheinää, helvetin kiva kun poikkesit. Ja toivottavasti sisareltani sain "sukulaispisteitä" jäätelökakusta. Kiva kun kävit Sinäkin.
Eilen, elikkäs lauantaina, käytiin vielä Hämptonissa kiekkopeliä kyyläämässä. Seura (olet muuten Ripsi aika makee mimmi noin niinkun vaatteet päälläkin)oli hyvää, matsi aivan totaalisen paska. Oli muuten harvinaisen paljon padasjokelaisia Kerho-faneja samaan aikaan paikalla. Kiva reissu, tosiaan, kiitos kaikille osallistujille.
OK. Yksi uusi lukijakin ilmestynyt. Tuukka, hyvä, että luet, mutta Sinä voit sen tissinnäytön vaikka delegoida vaimollesi...
Jatketaan taas. Huomenna voisin avautua aiheesta oikeuslaitos.
-Petja
Itse varsinaisesta päivästä -elikkäs se oli torstai- sen verran, että vieraita kävi kaikki kolme. Elviira, Laakkonen ja Mickey, kiva kun poikkesitte. Myöhemmin sitten vielä tuli se antautuvainen ja lisääntymiskykyinen naaraskin, mutta se oli jo perjantain puolella.
Niin tosiaan silloin torstaina saatiin kuningasidea ystäväni Mickeyn kanssa, että lähdetään Itä-Suomeen "ostoksille". Kuskiksi saatiin yksi ihanista lukijoistani, elikkäs lapa. No, just tasan Vääksyyn asti päästiin, ja siellä kapakkiin, jossa tuli nekkariin että heilahti. Täytyy tosin puolustella sen verran, että "tanssikaveri" oli n. 210cm pitkä ja painoi varmaan sen 130kg, ja tämä on yhtään liioittelematta. Kokoero oli siis melkoinen. Mutta periaatehan on se, että kun isoimman pudottaa heti alkuun, niin muut yleensä lähtevät karkuun. Nyt vaan ei käynyt kortti kirkonmiehellä... Hauskaa oli silti, ja hauskemmaksi olisi muuttunut, jos olisivat poikaset olleet paikalla sillon kun palattiin pelipaikalle hieman arsenaalia mukana.
No Lammilta haettiin sitten kaksi naarasta mukaan, ja palattiin kotinurkille. Toisen naaraan lisääntymiskykyä en sitten edes välittänyt testailla.
Perjantaina oli sitten uudet syntymäpäivät, joissa kävikin oikein kaksi vierasta. Toinen oli sisareni Pate, ja toinen hyvä ystäväni ja kaikinpuolin mainio seuramies Lärviö. Lärviön kanssa ei aikoihin ollakkaan tehty kuppia ja jauhettu puutaheinää, helvetin kiva kun poikkesit. Ja toivottavasti sisareltani sain "sukulaispisteitä" jäätelökakusta. Kiva kun kävit Sinäkin.
Eilen, elikkäs lauantaina, käytiin vielä Hämptonissa kiekkopeliä kyyläämässä. Seura (olet muuten Ripsi aika makee mimmi noin niinkun vaatteet päälläkin)oli hyvää, matsi aivan totaalisen paska. Oli muuten harvinaisen paljon padasjokelaisia Kerho-faneja samaan aikaan paikalla. Kiva reissu, tosiaan, kiitos kaikille osallistujille.
OK. Yksi uusi lukijakin ilmestynyt. Tuukka, hyvä, että luet, mutta Sinä voit sen tissinnäytön vaikka delegoida vaimollesi...
Jatketaan taas. Huomenna voisin avautua aiheesta oikeuslaitos.
-Petja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
