On jouluyö, nyt laulaa saa!

Tai vitut tässä vielä mikään joulu ole, mutta lauletaan nyt kumminkin. Hiphei, kohta neljä viikkoa täynnä ilman minkäänsortin päihdyttäviä ainehia. No joo, sillon ekalla viikolla tosin napsin pari Imovanea unettomuuteen, mutta ei sitä kai lasketa. Vaikka mulla onkin niin hieno nuppi, että imputkin menee päähän. Ja pari on tosiaan tällä kertaa oikeesti pari.
Tilanteet muuttuu, Eskoseni, ja tämä päihteettömyys on tehnyt mun kuulalle saatanan hyvää, on oikeesti ollut helvetin siistiä olla selvin päin. Ei tosiaan ole tullut aikuisiällä oltua koskaan siviilissä näin pitkää aikaa täysin streittinä, siis ei edes saunakaljaa. Mutta ei siitä enempää.
Rakkauselämä on parantunut HUOMATTAVASTI, ehkäpä Namukin on huomannut mikä herkku mä ole kun vaan pysyn kaikin puolin kaidalla polulla. Eikä siitäkään sen enempää.

Laulamisesta puheen ollen, tuli mieleeni taas kerran omasta mielestäni ihan hauska muistelo vuosien takaa. Oltiin toverini Hienon (sain muuten Hienolta joulukortin linnakkeesta, tänks) kanssa viihdytty vauhdin ihmeellisessä maailmassa taas kerran jo hyvä tovi, ja oloa oli tasoiteltu ryyppäämällä rajusti. Oli kaikinpuolin vittumainen olo, jääkaapissa ei mitään, perse totaalisen auki ja fyysinen olemus oli sitä luokkaa, ettei varkaisiinkaan ollut menemistä. Selailin siinä sitten Kaupunkiuutisia ideoiden toivossa, ja kappas perkele. Siellä oli jokun ilmoitus, että samana iltapäivänä olis joku hellumanhei tms. seurakunnan jumalanpalvelustyylinen kekkeri, josta jokainen sais lähtiessään mukaansa kassillisen ruokaa. Siis ihan ruokakassin, vissiin jotain köyhäinapua. No vittu sinne!
Jostain jemmoista löysin sen verran pillereitä -bentsoja vissiin- että sain houkuteltua Hienon peesiin, ja paineltiin sitten Kantolaan bileisiin. Voi jestas mitkä kemut. Siis oli kyllä niin totaalisen kipeetä porukkaa, että mä olin ihan varma niitten olevan jossain psykoosissa tai jotain. Ihmiset kävi vuoron perään siellä edessä kertomassa kuinka kukakin oli nähny Jeesuksen tai jonkun muun julkkiksen. Osa väitti heränneensä joskus kuolleistakin, hurjimmat oli herännyt parikin kertaa. Rajua sakkia kaikin puolin. Tunsi itensä ihan vitun tyhmäks siellä istuessaan, mutta ei oikein uskaltanu poiskaan lähteä ennen aikojaan, pelotti, että jää eväät saamatta. Siinä kun niitä kuunteli ja ryynit nous helttaan, niin alkohan se jumalauta väkisinkin hymyilyttämään. Sitten putos pommi. Se äijä joka siinä siinä oli toiminut ns. puheenjohtajana meni sinne eteen, ja kysyi kovalla äänellä: "Lauletaanko, vai haluaako joku vielä todistaa?"
Voi jessus, katottiin Hienon kanssa toisiamme ja molemmilla oli varmaankin samanlainen ilme naamalla, että nyt helvetin äkkiä pois, tuli safkaa tai ei. Painettiin ovesta pihalle -siinä ovenpielessä meille muuten lyötiin muovikassilliset safkaa peesiin- ja heti pihalla alko ihan jumalaton nauraminen. Ei vittu, siis eihän siinä jutussa ollut mitään hauskaa edes, mutta jotenkin se tilanne oli vaan ihan mieletön. Nytkin naurattaa äänen kun sitä muistelee. Olis hienoa, kun joskus rosiksessa tuomarikin kysyis noin. "Lauletaanko, vai haluaako joku vielä todistaa..?" Tiedän toki sen, että tämäkään ei ole hauska juttu muiden kun mun mielestä, mutta oli se vaan hauskaa olevinaan. Sillon ja nyt.
Siellä kassissa oli muuten mm. ryynimakkaraa, silakoita ja jugurttia, että kannatti mennä.

Tulin tiistaina Tallinnasta ja näin Ruben Stillerin laivalla. Sen kunniaksi:
Hyvää Puuta ja Pahaa Joulua kaikille! Rakastelkaa itsejänne.



-Petja

Koitetaan nyt vielä

Okei, nyt on taas sellanen aika, että on pakko alkaa terapioimaan itseään näin blogimuodossa. Säälittävää, eikö vain? Mutta tilanne on taas se, että alkaa olemaan pää täynnä kaikenlaista shittiä, ja kaiken helvetin hyvän lisäks sisuskaluissa virtaa Antabus, joten kaljalasille ei ole oikein mieltä terapioida just nyt. Siis aivan kusipäistä touhuahan tämä on; yleensä jos akka lähtee, niin mies tarttuu pulloon. Mutta ei, ei meikäläinen, meikkis hakee respan Antabusta ja alkaa höperehtimään selvinpäin.

No juu, pohjustan vähän:
Edellisen kerran kun kirjoittelin (pl. "Liian kiltti"), olin toipumassa naissuhteesta, joka oli elämäni rakkaus. Siihen asti. Ja nyt olen samassa tilanteessa. Mutta nyt on kuitenkin helpompi pohjustaa tuota raittiuttaan, kun on tosiaan noi ryynit. Ja kun ei mun tota douppiakaan tee juuri mieli muuten kuin juovuksissa. Mutta motiiveja pysytellä selvinpäin on kaksi:

1. Tässä mielentilassa jos alan pörheltämään ja kekkuloimaan juovuksissa, teen vaan pelkkää paskaa itselleni ja muille ja ryssin muutkin asiani kuin tuon naissuhteeni -taas kerran. Nainenhan oli -ja on vieläkin- maailman upein nainen. En ole ikinä tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tämän naisen (käytetään tästä eteenpäin vaikka koodinimeä Namu) kanssa. Mutta Namusta kerron lisää myöhemmin. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei edelleenkään Sinusta ole, Namu, joten älä ole huolissasi, ei tämä vittuiluksi mene.

2. Toinen syy on se, että kännipäissäni olen täysi dorka, ja saattaisin olla ilkeä varsinkin rakastamalleni Namulle. Vaikka varsinkaan häntä en missään tapauksessa halua enää loukata enempää kusipäisillä jutuillani.

Mutta taas ollaan tässä helvetin hienossa pisteessä, että MITÄ VITTUA MÄ NYT TEEN??? VINKKEJÄ OTETAAN VASTAAN, VITUN ONANISTIT! Pelaan himassa XBOXia tai kattelen nettipornoa ja runkkailen? Olinhan mä tossa pitkin kesää aika pitkiäkin aikoja selvinpäin, mutta sillon mulla oli laatuseuraa, eikä tehnyt edes mieli dokailla (no joo, bullshittiä, kai kaikilla alkoholisteilla on koko ajan joku pullonkiilto silmissä..?). Naiset ei nyt jaksa kiinostaa, sen verran "loppuunpalanut" olen vielä tästä edellisestä. Enkä mä jumalauta enää tähän ikään edes kuvittele, että mikään uusi korvaisi vanhaa, täydelliseksi havaittua. Se aika tulee sitten joskus, kunhan saa tän kuulansa ensin kondikseen.

Tosin, on aika vitun helppoa tän kuulansa kanssa selvinpäin, kun kaikista tovereistani noin 1% on sellaisia joita kestää selvinpäin. Tai jotka kestää mua selvinpäin. Tai jotain. Eli kokolailla vituillaan on tää sosiaalinen elämä. Mutta eipä se ole tällä hetkellä murheista suurimpia.

Keskiasteista vakavampaan mielisairauteen viittaa se, että mulla on ihan jumalaton ikävä maailman vittumaisinta, mutta silti upeinta ja hellintä ja rakastettavinta naista johon olen ikinä tutustunut.

Tänpäiväinen "mä en enää rakasta sua" riitti tajuamaan, että päivittäinen, viimeksi muutamaa tuntia aikaisemmin tapahtunut maailman ihanin läheisyys ei vaa riitä. Ja tällä tekstillä taidan varmistaa sen, että sitä läheisyyttäkään ei ole enää tiedossa... Tai no, eipä se minun käsissäni ole enää aikoihin ollut.

-Petja

Liian kiltti?

Terve taas vitun apinat!

-Petja

Kevättä kiveksissä

Jos tätä joku apinanaama vielä lukee, niin päivitetäämpä välillä.
Syy tähän saatanan munattomuuteeni ja lyyriseen saamattomuuteeni on taas ihan saatanan selkeä: nuo kaksi, ah, niin ihanaa ja jännittävää toverusta, alkoholi ja huumeet. Lisäksi on taas se helvetin aika vuodesta, kun ei pysty nukkumaan. Siis nukkuminen on luokkaa 2-3 tuntia yössä. Olen sen joka jumalan vuosi huomannut, että suunnilleen tuosta kevätpäiväntasauksesta eteenpäin on muutama viikko yhtä vittua ton nukkumisen kanssa. Viime yö tuli tosin nukuttua pitkästä aikaa ihan kivasti, kyllähän se univelka joskus tulee kirveen kanssa ovelle, pakkohan sen on. Ja kun älysin niin hienon asian, että kunnon pilvisavut yömyssyksi auttaa kummasti. Hasiksessa on vaan se vittumainen puoli, että se toimii aikalailla miten sattuu (ainakin meikäläisen kuulaan), riippuen ihan fiiliksestä. Mutta nyt ainakin jumalaton väsymys yhdistettynä muuten aika kivaan fiilikseen toi toivotun lopputuloksen. Kiva fiilis johtuu siitä, että kivojakin asioita tapahtuu, vaikka muuten juna kulkisi kokolailla raiteen vieressä penkalla.

Kaikkihan luonnollisesti tietävät yhden laatuaviisin tavan arvostella kiekkopelien pelaajia malliin "Leijonat ja Lampaat". Eritellään nyt sitten tähän vaikka viikon tapahtumia samalla tylillä, elikkäs seuraavana vuorossa viikon "Huorat ja Varkaat". Toimittakoon Huorat nyt vaikka sitä viikon positiivisempaa osastoa.

KOLME HUORAA: Aivan mainiota seuraa, ja sen siitä syntyneet ainakin omaan päähäni legendoiksi muodostuneet "sisäpiirisutkautukset" esim. "Saanks' mä kuvata sun persereikäs?" tahi "Et sä nyt vielä lähde mihinkään, nyt katotaan Kyläkäräjät". Mistään ei muuten käy ilmi, että minkä takia se Tommy Tabermann sinne poliisilaitokselle oli viety...

KAKSI HUORAA: Erittäin motivoitunut päätökseni pysytellä raittihina seuraavat kolme viikkoa. Ja tähän ei sitten kuulu pätkääkään tosiaan unettomuuteen poltellut savut.

HUORA: Tsärde, olet sä veikeä mies, vittu sun kanssas on hauskaa. Ah, mä panisin sua joskus, jos olis edes pienenpieni toive, että saisin erektion kaltaisessasi seurassa.

Huoraosastolla annan vielä erityismaininnan toverini Victorin valokuvagallerialle. Kun 24/7 heiluu kamera kourassa, niin joskus tulee näemmä oikein osumiakin... Tuli hyvät fiilikset, thänks.

Ja varkaat:
KOLME VARASTA: Tämä vitun unettomuus. Sekään ei haittaa silloin, kun on jotain laadukasta tekemista öisin, niikuin "joskus on ollut", mutta pääpiirteissään aika vitunmoinen vaiva.

KAKSI VARASTA: No Kerho. Mitä tähän muuta sanois, aika hämmentävää. Suorastaan saatanan hämmentävää. Pienimuotoinen shokki. Tänä keväänä ainakin meikäläisellä oli vahva usko, että päätyyn asti mennään. Ja pääsen taas kolmen vuoden tauon jälkeen pujottamaan kultamitalin Loikkaan Juhiksen kaulaan. Ja uskon, että ainakin ystäväni Nysäkin oli jo henkisesti valmistautunut pikku painimatsiin Sailion Sillin kanssa. Huoh.

VARAS: Hämeenlinnan poliisit. Olette te vaan aika veijareita.

Varaspuolella annankin sitten erityismaininnan ihan itselleni. Suur-Hämeenlinnasta kantautuneen "positiivisen" uutisen johdosta sain todeta, että enpäs olekkaan onnistunut narkkaamaan itseäni täysin "toimintakyvyttömäksi".

Tällätään tähän vielä erinomainen musiikillinen pläjäys. Mun mielestäni orkesterimme näyttää huomattavasti paremmalta kuin kuulostaa, ainakin tossa kunnossa.

-Petja

Kylmä hiki

Kaikki varmaan tietää mikä on kylmä hiki. Siis ei mikään pikkupoikien kylmä hiki, vaan sellainen, mikä tulee kun viisi päivää juo viinaa, syö kaljaa ja nautiskelee vielä paria kolmea sorttia huumausaineita sekaisin. Ja sitten yrittää nukkua. Vittu se on hienoa, kun näkee muun muassa unia, että yrittää soittaa jonnekkin, mutta ainoa jonka saa puhelimella kiinni on Toivosen Hessu. Ja semmonen soija valuu koko ajan, että siihen todennäköisesti hukkuis, jos ei heräis vähän väliä omaan huutoonsa. Mietiskelin tuossa, että tollanen on ilmeisesti joku ihmiskehon reaktio päästä eroon myrkyiksi laskemistaan aineksista. Mutta helvetti, voikohan hiki imeytyä iholta takaisin verenkiertoon, jos vaikka ei herääkkään ajoissa vaihtamaan paitaansa. Jumalauta, se olis ahdistava kierre!

No joo, on meinannut tämä mun saatanan hienosti edistynyt raittiuteni karata käsistä taas ihan tosissaan. Tai siis, aina kun innostun pelehtimään päihdeaineiden kanssa, niin joka jumalan kerta vedän itteni kahta kauheemmin sekasin, enkä millään malttais alkaa selvittelemään. Elikkäs jospa palaan alkuperäiseen suunnitelmaani, siis nettihomostelemaan päivittäin, ja selvinpäin himassa.

Toisaalta, mitä enemmän mä perseilen doupin ja viinaksien kanssa, sitä enemmän tuntuu olevan naisseuraa. Ja osa ihan laadukastakin välillä. Tai saattaa nekin olla tietysti jotain hallusinaatiounia. On se kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää uneksia laadukkaista naisista, kuin puhelinkeskusteluista Modetin Herkon kanssa... Naisissakäynnissä on vaan se vittumainen piirre, että oli pykälässä lyyli kuin lyyli, niin väkisin suututtaa aina jonkun. Ja oli sen naissuhteen taso sitten ihan mikä tahansa -pussailusta ja tuhmien puhumisesta seksisuhteeseen.
Todennäköisemmin asiasta vittuuntuu:

1. Se nainen.
Ei ristus, mutta miten helvetissä voi aina saada jossain vaiheessa joka perkeleen naisihmisen vittuuntumaan, vaikka "kuinka hyvin käyttäytyisi". Enhän mä edes osaa käyttäytyä kuin hyvin.

2.Sen naisen mies.
Joskus käy vahingossa niin, että saakin kuulla sillä eukolla olevan jonkun ukon. Ja sen suuttumista ei tarvitse edes selitellä, koska jossain vaiheessa on kuitenkin suuttunut:

3. Joku muuten vaan kateellinen.
Jolle asia ei edes kuulu. Mutta nimenomaan KATEELLISUUS on asia, mikä saa hyvätkin jätkät käyttäytymään ihan päin persettä ja tekemään idioottimaisuuksia. Sillä jos sillä naisella ei sattumoisin olekkaan miestä just sillä hetkellä, niin on sillä ainakin:

4. Joku mimmin entinen mies.
Johon viimeistään kohdassa kolme mainittu ihminen ottaa sitten yhteyttä. Ja tällehän ei asia kuulu yhtään sen enempää kuin sanansaattajallekkaan.

Pitäisköhän lopettaa miettiminen. Eräs toverini ulkomailta on joskus todennut viisauden, jota on vaikea ylittää: "Autuaita ovat sokeat. He eivät näe, mutta miettivät vaan, että näin on".

Tolkunhiventäkään ei taas ole tässä postauksessa. Joten antaa olla. Keskityn kuuntelemaan neljättä puolivälierää KalPa-HPK.

Ja onneksi olkoon satu, kymppi täynnä. Jos olet joku tuttu -niinkuin oletan- niin tissinnäytöllä ei ole mikään kiire. Olen nimittäin nähnyt jo kaikkien tuntemieni satujen tissit. Muistaakseni.

-Petja

Testing, testing...

Olen tässä ryypiskellyt keskiolutta.
Ja löysin takkini saumasta jotain kokeilemisen arvoista! Elikkäs: Meikäläinen, joka ei koskaan ole käyttänyt metadonia, kokeilee nyt sitä:
5mg Dolmed kielen alla sulamassa, alkaen just NYT.

Joko lähtee taju, tahi sitten alkaa juttu luistamaan kahta kauheemmin. Ja uteliaille konstaapeleille tiedoksi, että valitettavasi se oli ainoa nappi, saatte toki tulla etsimään lisää jos ilkeette, laihoin tuloksin. Ja siihenkin löytyy resepti. Homot.

Voi shit, mutta olen ollut taas viime aikoina lähellä saada pinsettiä. Esim. tänään. Jos mä olisin Jos, ja jos mun sukunimeni olis Verstappen, mä olisin Jos Verstappen. Nyt kun tuli puheeksi, onpa vittumaista paikallislehtien uutisointi. Eivät tiedä mistään mitään, mutta kirjoittavat silti. That's my way to work with monkeys. Eikun oikeesti, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Väkivallasta sen verran, että VOI VOI!

Alkaa joraamaan!

Laitoin Baker Streetin soimaan taustalle.

Huomatkaa: Tämä on all time historian ensimmäinen kirjoitus, jonka raavin oikein kunnolla sekasin. Eikö mulla vittu ole oikeesti muuta elämää, kun kirjottaa blogia?

Ei.

OK. Saatan ehkä olla pikkusen herkillä, johtuen ehkä siitä, että POff kiekko alkaa taas. Ja Kerho saattaa jopa voittaa vaihteeks, ilman värilaseja.

Tossa teille, hintit.

-Petja

Väkivalta

Aina kun mä näen Salattujen elämien Panun, tulee aivan vitunmoinen tarve ja halu piestä joku kunnolla. Ei saatana! Siis miten joku voi näyttää niin helvetin onnettomalta. Siis sillä on suupielet niin alhaalla, että asiaa hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että kyseessä on väkisin joku kuvamanipulaatio. Eihän toi ole fyysisesti mahdollista, että täysikasvuisen "miehen" seistessä suorana on suupielet alempana kuin polvet.

Toisaalta pelottaa taas se, että huomaan katselevani Salkkareita. Se taitaa olla selvä merkki siitä, että olen taantumassa Ossi Puolakan ja co. tasolle. Taalasmaan Kari on sentään hieno mies. Se on todennäköisesti sarjan ainoa hahmo, joka ei ole fiktiivinen.

Oli taas helvetin "jännä" viikonloppu. Vittu, tuntuu, että mun viikonloput on ihan täyttä extremeä. Tilanteet muuttuu suunnilleen vartin välein. Perjantaipäivä ja -ilta oli yhtä helvetin kaaosta, yö hyvinkin miellyttävä ja rauhallinen, lauantai yhtä riekkumista taas koko päivä, ja kohokohtana taas yksi suunnaton typeryys kirsikkana kakun päällä. Sunnuntaina sitten ankaraa asioiden pohtimista (huom. ei muuten minkäänlaista krapulaa) ja armotonta väsymystä. Tulin siihen tulokseen, että jos on toiminut moraalisesti OMASTA MIELESTÄÄN oikein, ei aina tarvitse piitata lainoppineiden mielipiteistä, saatika yleisestä helvetin kukkahattuilusta. Väkivalta lopettaa vittuilun, mutta usein pieni muistutus väkivallasta estää isomman väkivallan tapahtumisen. Joo, saa siteerata.

Lyötiin mutsin kanssa snadi veto, kumpi pudottaa nopeammin kymmen kiloa painoa. No joo, ei isommin kiinnosta panostaa vetoon, ajattelin, että sitten kun äipältä on lähtenyt 7-8kg, niin alan sitten panostamaan asiaan. Hyvin siinä vielä ehtii, kun on hyvät konstit... Kymmenen kiloa on muuten ihan marginaalin sisällä, missä pystyy painoaan liikuttelemaan aika helpostikkin, riippuen elämäntilanteesta. Itse olen roikkunut 88-108kg:n välillä viimeiset n 7. vuotta, ilman mitään kuureja. Tai siis kuureja tietysti, mutta ei mitenkään laihdutustarkoituksessa. Ja mitähän helvettiä mä taas selitän??? Ilmeisesti taustalla äsken pyörinyt Salkkarit taas rouhaisi muutaman aivosolun, suunnilleen saman verran, kuin laatikollinen Kalamiehen Toveria, otaksun.

Aloin muuten viime viikolla yhtenä aamuna miettimään, että mitä jos Dr. Livingstone olisi kiistänyt.
Stanley: -Dr. Livingstone, I presume?
Livingstone: -Njet ponimaju...
Stanley: -Do you know doctor Livingstone, have you seen him?
Livingstone: -Njet ponimaju, tavaritsh.
Stanley: -Well, if you fuckin' ape see him, tell him, that I went back to Scotland and fuck his wife. Adios, asshole.
Livingstone: -Njet ponimaju.

Tai oikeestaan, olishan toi Elokiven Elmokin saattanut tosta saada tappelun aikaiseksi, aika pienestä se on usein kiinni.

-Petja

Kesä tulee, tuunks mä?

Tänään on nyt sitten se kolmas kolmatta, ensimmäinen kalevalanpäivän jälkeinen tiistai. Eikä tänään tapahtunut yhtään mitään ihmeellistä. Mutta sain ihan hyviä uutisia, viitaten tekstiini parisen viikkoa sitten. Jossa taas hölmönä uhosin olevani juomatta tähän päivään asti. No juu en ollut.

Perjantaina lähdin vittuillakseni purkamaan Passeli-ahdistustani Tsadiin, elikkäs kera Joosefin moikkaamaan Tsärdeä. Ihan kun Topi Sorsakoskea ei vois kuunnella himassa. No ei oikeestaan voi, ei se ole yhtään sama ilman Tsärdeä. Meillä on muuten mun mielestäni vähintäänkin perverssi rituaali, kun menen Hälsinkiin juopottelemaan Tsärden kanssa. Joka jumalan yö kun tullaan kapakista, alkaa ihan mieletön Topi Sorsakosken fanitus. Kuunnellaan biisejä, ja lauletaan mukana. Suunnilleen tippa silmässä, isot miehet. Vittu, aika homoa. Ja siinä samalla suunnitellaan, mitkä Topin biisit otetaan repertoaariin, kun saadaan bändi kasaan... Tai siis bändihän on jo kasassa, kaikki muusikot eivät vaan taida tietää sitä vielä. Mutta perkele, tässähän on -pikku kaljoissa tietysti- oiva tilaisuus oikeastaan paljastaa orkesterimme kokoonpano koko laajalle kohta kymmenpäiselle lukijakatraalleni. Elikkäs (työnimi) Kasiniemen Mafia: Petja-vocals and consonants, Tsärde-guitar+backing vocals, Denso81-guitar, Aku-(b)ass guitar+gayboards when needed, Kimble-drums (niin, lapa, se on sun ukkos...).

On muuten ihan kiva kirjotella pikku pöhnässä. Kerhokin voitti Kärpät ja on tiukasti kiinni runkkarin kakkossijassa ennen viimeistä kierrosta, hyvä syy imeä vähän Koskenkorvaa. Siitä tulikin mieleeni, että käytiin sitten Stadista tultuamme Joosefin kanssa vielä Hämptonissa kyyläämässä, kun pirikaupungin pussinokat otti Kepalta käkeensä. Nakukin oli mukana.

(tässä välissä kävin tekstin läpi, ja totesin, että eihän tässä ole jumalauta mitään tolkkua. Tänkin ajan olis voinut käyttää hyödyllisemmin, esim. tsiigailemalla Spankwiresta Olivia Del Rion pätkiä. Hieno nainen, ei taida kyllä olla mikään ihan neitsyt enää.) Hah, ja te saatanan pervot luulitte, että mä linkittelen täällä jotain pornoa teille. En, hakekaa runkkarit itte.

Niin, vittu juu. S/M-liigan playoffsithan on siis ihan selkeä merkki, että kesä lähestyy. Tulipa hieno aasinsilta postauksen otsikkoon. Oliviaa muistellen ja itse itseäni korostaen vastaan: tuun mä. Ja mulla ei muuten ole sitten mitään tekemistä kenenkään toisen hörhön blogitekstien kanssa, kunhan ollaan kaimoja. Ja ihan selkeesti molemmat onnistuttu tuhoamaan kuulamme päihteillä -tai muuten- ihan totaalisesti.

-Petja

Passeli

"Onnitteluni, että olette päättäneet päivittää Passeli Professional -ohjelmanne uusimpaan versioonsa. Tervetuloa käyttämään Passeli+ -ohjelmistoa. Mukana seuraavat asennuslevyt ja täsmälliset ohjeet, minne voitte koko vitun Passeli-ohjelmistonne ja kaikki siihen liittyvät komponentit työntää. Rasvaamatta."

VITUN PASSELIT! PERKELEEN PASSELI-HELPDESK! VITTU, MÄ TIEDÄN MISSÄ TE ASUTTE!

Ajaa raittiimmankin miehen juomaan. Mä en jumalauta jaksa! Koko saatanan viikko ollut tätä samaa shittiä. Muistutin jo sitä teknistä tukea Jokelasta ja Kauhajoesta, mutta nauravat vaan homot siellä.

Nyt seuraa yllytys rikokseen (mikä on muuten rikoslain mukaan yhtä tuomittavaa, kuin rikos itse):
-Tehkää te, jotka tietotekniikasta jotain ymmärrätte, kaikki mahdollinen tehtävissä oleva vaikeuttakseenne passelihinttien elämää. Warettakaa, levittäkää ilkeämielistä panettelua, boikotoikaa ja sabotoikaa ja kaikkia muita hienoja sanoja. Ja jos satutte tuntemaan jonkun, joka on Passelin helpdeskissä töissä, niin ottakaa kiinni ja sitokaa puuhun. Minä tulen ja panen kuivalla mulkulla perseeseen. Paitsi, että nauttii sekin sika salettiin vaan siitä.

Ah, tekipä hyvää!

-Petja

Pekka menee töihin...

...ja muita ihmisyyttä loukkaavia rikoksia viikon varrelta. Huomautan tähän alkuun, että tän viikon saattaapi olla toi runosuoni hieman tukossa. Johtuen ihan vaan siitä, että himasta on netti poikki. Ja se taas johtunee siitä, että käytän kotonani röyhkeästi paikallisen yläasteen langatonta verkkoa, ja nyt on hiihtoloma, ja koneet koululla ilmeisesti kiinni. Työmaalla en kehtaa kirjoitella, ainakaan joka päivä. Nyt kehtaan.

Pekka tosiaan menee töihin. Ja huhujen mukaan oikein johonkin asiakaspalveluhommaan. Nyt puhun siis toveristamme Pöllö-Pekasta. Miehestä, joka ei voi mennä sateella ulos "koska muuttuu oravaksi." Mies, joka tuulettaa huonettaan pitämällä palsternakkaa ikkunan välissä, ja jonka huoneessa joutuu tuulettamaan ihan vaan siksi, että sängyn alla oleva "kaalijumala" on alkanut mätäntyä. Mies, jonka asiakaspalvelun voisin kuvitella olevan jotain -Sanoiks sä mua homoks? -En! -Sanoithan, saatana!, ja sitten mennään... Ei vaan, haluan tähän väliin kertoa, että Pekka on OIKEASTI HIENO MIES. Ja asiakaspalvelussa varmasti parempi ja pitkäpinnaisempi kuin allekirjoittanut.

Tsärde liittyi Facebookiin. Se jos mikä on akateemikon suurin epäluottamuslause Männistön kaljanlanttaajaporukkaa kohtaan. Tsärde muuten lukee tätä blogia, mutta on sen verran tosiaan akateemisempi kuin meikkis, että ei kirjaudu "lukijaksi". Tuossa viikonloppuna pämpätessämme selvisi syykin siihen. Ja se on YKSI sana, joka löytyy YHDESTÄ tekstistäni. Ilmeisesti Tsadissa koetaan jotenkin loukkaavana se, että puhutaan asioista niinkuin ne ovat. Ja tuokin sana oli ihan vaan itseironinen piikki omaa ylimielisyyttäni kohtaan. (<-all time-historian hienoin lause...) Mutta kerron selvyyden vuoksi tähän väliin, että Tsärde on OIKEASTI HIENO MIES. Ja akateemisesti varmasti koulutetumpi kuin allekirjoittanut.

Naku lähti naisiin. Se taas oli pohjoisen pallonpuoliskon kovin uutinen sitten Raimo Helmisen jäähyväisottelun. Oli siinä kyllä houkuttelukin, että sain Nakun lähtemään kyyläämään minkälainen mimmi oli kyseessä. Kun en sitä tiennyt itsekkään. Kiva likka kuitenkin, Naku oli muuten niin herrasmies kuin kuka vaan meistä kahden ja puolen promillen kekkulissa. Mutta sanon kuitenkin tähän väliin, että Naku on OIKEASTI HIENO MIES. Ja varmasti kovempi naistenmies kuin allekirjoittanut.

Ei jessus, mutta tää meni aikalailla vittuiluksi tämä teksti. Onneksi OIKEASTI HIENOT MIEHET ymmärtävät pikku puukkoja. Toisin kuin allekirjoittanut.

-Petja

Ai, vittu, niin. Se Tsärden "suosikkisana" oli muuten "panopuunverso". Mitä mieltä muut lukijat?

"Se oli kunniakasta, herrani."

Kirjoitan välillä muutaman tavun blogin aiheestakin, mulkkuuttani. Niin, nyt koitti taas aika olla ihan selvinpäin pari viikkoa, ja siihen on jonkinnäköinen syykin. Siis ainakin 3.3. asti pysyn täysin irti päihteistä. Koska silloin, hmmm... tehdään päätöksiä tulevaisuudesta. Katotaan nyt, kuinka käy. Mutta 3.3. on vaan sellainen hyvä "merkkipaalupäivä", silloin ainakin jokunen asia selviää... (kerro nyt, kun kerran alotit!) No enhän kerro, mutta sen verran sanon, että eilen sain sen verran hyviä uutisia, että joutaa taas skarppaamaan ihan tosissaan. Se vaan on sinänsä sääli, että joutuu ton huumorin nyt sitten repimään jostain ihan muualta kuin tolkuttomasta perseilystä.

Kuten esimerkiksi näin työaikana (olen muuten ollut taas niin helvetin tehokas, oikeesti, että joudan kirjoittelemaan työmaallakin) internetistä. Tossa kun huvikseni selailin interwebbiä, niin tajusin senkin, mikä olen ollut ns. edellisessä elämässäni. Kova jätkä olen ollut silloinkin, ottaen huomioon, että meikäläinen hosui vaan jousipyssyn kanssa, kun muut käyttivät sädeaseita! Helvetinmoinen katkeruus vaan on edelleen Zannahin Darthia kohtaan -näki saatana sekin jo kaukaa, että meikkiksellä on vaan jouskari, niin tulee helvetti ja tempasee murskausvoimalla kupoliin. No, Zannahille sen verran terkkuja, että Laa ei muuten ollut mikään vahinko...hahahahahaaaa!
Ei jumalauta, luulin vielä eilen, että mun blogini on edes suunnilleen turhinta mitä verkosta löytyy. Olin väärässä.

Ja peijooni, rytmiryhmä kasvaa vaan, näinköhän päästään tusinaan ennen juhannusta. Tervetuloa Reeta -yksi tyylikkäimmistä mimmeistä joihin olen joskus tutustunut. Vituttaa vaan, että olet ehkä liian tyylikäs siihen, että kehtaisin vaatia Sinulta samaa kuin muilta naislukijoiltani, siis sitä tissinnäyttöä. No, lasken sen varaan, että aloit lukemaan juurikin siksi, että saisit hyvän syyn tulla joskus soittelemaan ovikelloa läpinäkyvässä paidassa...
Ja edith, Sinusta täällä olen jonkinlaista julkkista koittanut jo tehdäkkin, mutta vielä on matkaa siihen, että Sua pyydetään johonkin "Tanssii tähtien kanssa"-ym. paskaohjelmiin. Tissit ei niin kiinnosta, ne nään varmaan sitten joskus Kuuban nudistirannoilla.
Teille molemmille tiedoksi, että tämä blogi "kertoo henkilöstä, saatoitte tietysti olla etsimässä samannimistä tähteä"... Hohhoijjaa.

Alkaa vissiin kuulostamaan turhan perverssiltä. Ei nimi miestä pervonna?
Palataan.

-Petja

Foorumeista ja vähän hekopasseistakin

Kävin eilen pyhäpilsulla, kokonaista kaksi join. Tai imeskelinhän mä himassa kepulia varovasti koko päivän. Mutta olin ihan skarppina tänään duunissa. Pisteet mulle.

Aamupäivällä oli aika varattuna polliisilaitokselle henkilökortin hakua varten. On muuten ensimmäinen kerta, kun olen mennyt kyttikselle oikein ajanvarauksen kanssa, yleensä ovat vieneet väkisin sen kummemmin kellonaikaa katsomatta.

Siis voi vittu! Siellä oli töissä joku uusi mamma, joka ei ollut meikäläistä ennen tavannut. Kysyi tietysti henkkareita, varmistaakseen, että oikea mies hakee juurikin omalla nimellään henkilökorttia. No eihän mulla mitään henkkareita ole, mutta räväytin hekopassin pöytään (tiedoksi vaan, että kun hukkaa ulkomailla henkkarinsa, ja menee konsulaatista hakemaan jonninmoista henkilötodistusta, niin HEKOPASSI ainakin mulle lyötiin kouraan. Varmaan jotain vittuilua, yleensä kaikkia varmaan hekotuttaa ihan suunnattomasti, kun on hukannut kaikki korttinsa, ja menee krapuloissaan suurlähetystöön lakki kädessä kysymään neuvoa. Mua ei hekotuttanut sillon, ei oikeestaan edes hymyilyttänyt.), ja muija sanoi, että ei kelpaa. Minä siinä sitten kinaamaan, että jo on saatana maailma kummalliseks mennyt, kun edes oman kylän poliisilaitoksella ei enää tunneta. Sanoin akalle, että kato nyt perkele vaikka rikosrekisteristä jos et muuta keksi, siellä on kyllä kuvia edestä ja takaa. Täti sitten katsoi, ja totesi kai vähän nolonakin, että "kyllä tää sun rekisteris tosiaan siltä näyttää, että sut pitäis tässä työssä tuntea ilman papereitakin". Mutta siitä huolimatta tämä snadisti virkaintoinen virkailija pyysi paikalle ERÄÄN POLIISIN VAIMON minua tunnistamaan! Siis mitä vittua, kytän vaimo tulee siihen sitten ja toteaa vaan viileästi, että "juu on toi se, kyllä mä sen tunnen...". On se helvetin hyvä, että hommat toimii, keskimäärin mieluummin mä olenkin kyttien vaimojen kanssa tekemisissä, kun niiden itte konstaapelien...

Jaa niin juu, niistä foorumeista. Tänään vittuillessani laitoin linkin blogiini eräälle keskustelufoorumille -on muuten ehkä toimivin kokonaisuus keskustelupalstojen ja muiden paskanjauhantasentraalien joukossa- ja sain heti oikein palautettakin. Palautetta tuli mm. parilta -ilman mitään nuoleskelua- hyvinkin paljon arvostamaltani "kirjailijalta". Niin, siis olen joskus kirjoitellut tuonne kohtalaisen aktiivisestikkin, mutta se sitten jäi taas kun jouduin internet-yhteyksien ulottumattomiin riittävän pitkäksi aikaa. Edelleen käyn tietysti stalkkaamassa, ja saatanpa joskus jotain piruuttani huomautellakkin, mutta foorumikirjoittelu isommassa määrin on saanut jäädä. Tähän väliin oli tarkoitukseni mainostaa paria huomionarvoista foorumia, joten siinä teille:

DeeKoo
Loistokasta turengilaishuumoria höystettynä ehkä max. kymmenellä ketjulla ihan asiaakin. Muutama todellinen verbaaliakrobaatti ja jokunen kiitettävän mahtavasti näkemyksiään puolustava vastarannankiiski. Oikeesti, fiksua ja viihdyttävää, toimiva paketti, as said.

Jatkiksen kiekka
Ehkä maailman turhimmat jutut, mutta onpa vaan saatanan koukuttavaa. Jatkiksen tason takaa tarkka moderointi, kirjoitusasusta ollaan saatanan tarkkoja, ja hyvä niin. Kierrätyskeskuksen lisäksi kiekko-osioissa pyörii helvetin paljon asiantuntevaa porukkaa, ja muutama oikein viimeisen päälle muka-asiantuntija. Meikäläinen bannattu joskus v. 2007.

Ja vielä Saunaan
Ai paska, mutta pikku pirtelöissä tonne jää ihan jumiin. Itse en kirjoittele, mutta on aivan saatanan herkullisia juttuja. Ja mä luulin olevani sekasin.

Oolrait. Lukijoitakin on taas tullut yksi lisää, tervetuloa, ja kerrankin ei ole aavistustakaan kuka nimimerkin takana on. Ja se on hyvä. Peppi Pitkätossun kaakin toki tiedän, ja jos olet naisihminen, niinkuin profiilissasi kerrotaan, niin jos ollaan joskus tavattu, viimeistään tisseistä tunnistan. Tietänet säännön.

-Petja

Voi elämän perse taas tätäkin touhua

Olipas taas erinomainen ja kaikinpuolin onnistunut viikonloppu -joka luonnollisesti alkoi jo torstaina.

No ei musta siis perjantaina ollut töihin menijäks, heräsin puol yheksältä ja totesin olevani vieläkin ihan helvetinmoisessa jurrissa. Menin sitten baariin. Mutta perjantai oli muuten ihan hyvä päivä, illan vietin vonkaillen erästä tyylikästä daamia -vanhaa tuttua- ja meillä oli mun mielestäni hyvinkin hauskaa. Ja kyseinen lyyli näytti itsestään aivan uusia puolia -ei tunnu mimmi ihan pikkuasioista säikähtävän. Ja ehkä ei kannatakkaan, jos meinaa mun kanssa enemmänkin hengailla. Ja nyt mä olen muuten aivan totaalisen rakastunut!
On muuten aika helevetin reteetä liikkua asioilla noinkin tyylikkäässä seurassa. Kun naisenkaan ulkonäössä ei ole mitään moitittavaa...

Lauantaina jatkettiin samoissa merkeissä ja samoilla silmillä. Tuli pikaisesti poikettua moikkaamassa yhtä vanhaa frendiäkin lauantaipäivänä, oli kiva nähdä, kun ei aikoihin olla paskaa jauhettukkaan samassa porukassa. (tähän väliin huomautan, että ystäväni Edith soitti juuri, ja houkutteli sunnuntaipilsuille, taidan mennä.) Lauantaiehtoona sitten huomasin, että tämä em. mese-misu on muuten aivan saatanan ärsyttävä liikaa juoneena. Pakko koukuttaa se piriin, että pysyis edes toisella meistä joku tolkku päässä (Satu, se oli vitsi...). Niin siis menin lauantaina saunan jälkeen tämän nuoren neidin luokse istumaan iltaa, ja lähdettiin siitä sitten baariin. Voi vittu! Tulihan käytyä tämän tulevan ex-vaimoni kanssa baarissa samantien oikein kaks kertaa -ensimmäisen ja viimeisen. Herrasmiehenä hoidin kuitenkin tytön turvallisesti kotiin. Likka pyysi jäämään vielä viereensä yöksikin, mutta totesin, että vietän yöni mielummin yksin omassa sängyssä, kuin naisseurassa vessan lattialla. Daamini nimittäin sammui vessan lattialle suunnilleen heti kotiin päästyään oksennettuaan ensi sisuskalunsa pihalle. Satu, olet aivan ihana ja herttainen lyyli kun olet selvinpäin. MUTTA ÄLÄ JUMALAUTA JUO VIINAA... Okei, kun likasta ei sitten oikein ollut seuraa, niin pohdiskelin, että jos lähtis vielä baariin takaisin. Lähtemistä suunnitellessani -kun sattui jostain ihme syystä tuota energiaa piisaamaan- aloin tiskaamaan... No eikös jumalauta samaan aikaan tämän tytön veli paukkaa ovesta sisään. Katsoi vuoronperään vessassa koisivaa systeriään, hullunkiilto silmissä tiskaavaa meikäläistä ja tiskikonetta. Niin, siis huomasin sen tiskikoneen olemassaolon vasta silloin... Kundi ei sanonut mitään, mutta ilmeestä tulkitsin, että päässä liikkui suunnilleen "Voi vittu, on teillä bileet!". Pummasin jätkältä sitten kyydin takaisin kapakkaan.

Loppuillan sitten vietin viihdyttäen kapakassa paikallisia nuoria neitokaisia, joita muuten olikin ihmeen paljon yhtä aikaa liikenteessä. Joku TOSI NÄTTI ja hiljainen panopuunverso muuten lupasi ottaa mun vaatteita korjattavaks joskus (niinkun tiedätte, vaatteisiin jää ikävä reikä, kun huonot ritsarit poistaa niistä hälyyttimet), en vaan saatana muista millään, että koska ko. tytsy lupasi ottaa yhteyttä asian tiimoilta. Ja sitä yhteydenottoa en ainakaan helpottanut sillä, että onnistuin viime yönä sähläämään puhelimeni kanssa niin, että se alkoi kyselemään PUK-koodia. Mitä ei tietenkään enää ole tallella, enkä saanut sitä asiakaspalvelustakaan, kun en ollut aikoinani rekisteröinyt liittymää... Että näin. Nyt on meikkiksellä siis uus numero, sitä voi tiedustella vaikka tätä kautta, jos en ole sitä kaikille "tärkeille" ihmisille ilmoittanut.

No sellaista sattuu. Huomasitteko muuten että maltoin olla selvinpäin taas melkein siihen huhtikuulle asti..?

-Petja

Tähän väliin...

Tähän väliin aloin kirjoittelemaan ihan pelkästään sen takia, että eilen postaamassani tekstissä on niin saatanan ruma fontti, että en kestä katsella sitä kun avaan blogini. Eikä varmaan kestä kukaan muukaan. Fontin ulkonäkö johtunee vanhalla kunnon copy/paste tsydeemillä lisäämistäni teksteistä (jotka kyllä olivat ihan omia tuotoksia, mutta wordilla kirjoitettuja), elikkäs siitä tutkintapyynnöstä ja kantelusta. Meni ihme puuroksi koko goddamn teksti, mutta toivottavasti tämä on jo parempi.

Väsyttää ihan vitusti.
Johtuu ehkä siitä, että voitin juuri vähän aikaa sitten Stanley Cupin, ja mestaruusjuhlat ovat olleet sen mukaiset. Play Offeissa paukutin vaatimattomat pojot 27+15=42, seitsemässätoissa ottelussa. Kirsikkana kakun päällä kolmannen konferenssifinaalin tehot Pittsburghia vastaan 3+4... Olivat muuten Crosby ja Malkin aikalailla oppipoikia, kun voimahyökkääjä Petja sai pelivaihteen päälle. Kauden päätösgaalassa palkintokaappiini tuli Stanley Cup -sormuksen lisäksi Hart-, Art Ross-, Conn Smythe-, Lester Pearson-, Calder- ja Maurice Richard-palkinnot. Myös joukkuetovereitani Sabresista palkittiin, Ryan Miller Vezinalla ja Jenningsillä, Jason Pominville Bill Masterton-trophyllä, Craig Rivet Norrisilla ja Maxim Afinogenov Selkellä. Kauden lopuksi sain sopimustarjoukset mm. Ottawalta ja Floridalta, taisi Bostonkin jonkinlaista lappua tyrkyttää. Jatkan kuitenkin Buffalossa vielä seuraavat kaksi vuotta.

Kiinnostaa varmaan kaikkia taas ihan vitusti. Väsyttää, niinkuin jo taisin todeta. No, selvisipä nyt ainakin lukijoilleni, että mitä helvettiä toi jätkä nyt roudaa kanikonttoriin. Siis jos joku näkee ja ihmettelee.

Hieno laji kuitenkin, tuo jääkiekko.

BTW, ajattelin taas himmailla tuota dokaamista, elikkäs vois koittaa olla vaikka ihan selvinpäin taas siihen asti, kun lähden matkalle 11.4.

-Petja

Konstaapeli Rauno Heinonen

Ensiksikin, tervetuloa joukkoon tummaan Denso81, Sinut olen muutamaan kertaan maininnutkin tarinoissani.

No niin, sitten asiaan. Lauantaina sain kutsun juhliin. No, enhän toki koskaan kieltäydy hyvistä bileistä, joten olin peesissä, ilman muuta. Osoittautui muuten aika vitunmoiseksi virhearvioinniksi mennä kyseisiin kemuihin. Kaikki paikalla olleet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Lähes kaikki. Kohteliaana miehenä tein siinä sitten käsipäivää-kierroksen, ja esittelin itseni. Viimeisenä kättelyvuoroon osuikin sitten tuttu mies: -Jahans, konstaapeli Heinosen kanssahan me tunnetaankin jo vanhastaan...

Oolrait, noin puolessa tunnissa totesin, että ne bileet eivät olleetkaan ihan minua varten. Isäntäväellä asian toteamiseen meni noin kaksi minuuttia. Mutta joku tolkku se on oltava talkkunavellin syönnissäkin. Kirjoitankin tähän sanasta sanaan -muista kuin Heinosesta käytän tässä yhteydessä ainoastaan nimikirjaimia- tänäaamuna Lahden poliisille faksaamani tutkintapyynnön:

TUTKINTAPYYNTÖ

Pyydän poliisia suorittamaan esitutkinnan koskien poliisimies Rauno Heinosen toimintaa Lammilla 7.2.2009.

Ystävättäreni X. X. oli kutsuttu ”illanistujaisiin” vanhempiensa luokse lauantai-iltana 7.2.2009. Häntä oli pyydetty tuomaan mukanaan myös ns. avec. X. pyysi minua lähtemään mukaansa, ja lähdinkin. Ko. tilaisuudessa oli meidän kahden ja X. vanhempien lisäksi 8-10 muuta ihmistä, mukaan lukien poliisimies Rauno Heinonen vaimoineen. Viivyimme X:n kanssa paikalla n 30min, joimme kahvit.

Lähdettyämme pois, oli Rauno Heinonen alkanut mustamaalaamaan minua, ja esittänyt minusta perättömiä väitteitä, jotka mielestäni täyttävät vähintäänkin herjauksen tuntomerkit. Nämä väittämät hän oli esittänyt ainakin X:n äidille Z. X.:lle, en tiedä, onko paikalla ollut silloin muita ihmisiä.

Z. X. oli kertonut X. X.:lle Heinosen sanoneen pääpiirteissään seuraavaa:

- Olen syyllistynyt viime viikolla rikokseen –varastanut auton ja ajellut sillä. (en ole ikinä varastanut autoa, minua ei ole ikinä tuomittu ko. rikoksesta, eikä minua varmasti ole mitään syytä epäillä näin tapahtuneen nytkään. Autoa olen ajanut viimeksi marraskuussa 2006, joten ihan viime viikolla ei sekään tapahtunut.)

- Asunnostani, jota Heinonen oli nimittänyt lääväksi, haetaan Heinosen kertomuksen mukaan viikoittain varastettua tavaraa. (Asunnostani –jossa Heinonen, tai kukaan muukaan poliisimies EI OLE KOSKAAN KÄYNYT- ei ole koskaan haettu varastettua tavaraa, eikä siellä myöskään ole ikinä ollut mitään laitonta omaisuutta. Asuessani osoitteessa Järvitie 3, josta muutin pois kesäkuussa 2006, konstaapeli Heinonen ”vieraili” siellä työnsä puolesta joitain kertoja, jolloin myöskin hallustani takavarikoitiin varastettua tavaraa. Tämä kuitenkin käsittääkseni kuuluu poliisin vaitiolovelvollisuuteen, olla huutelematta ko. asioita illanistujaisissa).

- Heinonen oli myös väittänyt minun käyttävän amfetamiinia. (olen saanut sakot huumausaineen käyttörikoksesta muistaakseni vuonna 2004. Tämän jälkeen minut on useasti testattu, mutta koska en enää käytä mitään huumausaineita, testitulokset ovat poikkeuksetta olleet puhtaita. Minulla ei ole rikosrekisterissäni minkäänlaista merkintää huumeista, poislukien tuo käyttörikos vuodelta 2004.

- Heinonen oli myös väittänyt minun olevan erittäin väkivaltainen, tapailevani monia naisia samanaikaisesti, ja kertonut ettei ”kaveripiirissänikään” ole kehumista. (nämä kaikki asiat pitävät paikkansa, paitsi, etten ole erityisen väkivaltainen, enkä tapaile useita naisia samanaikaisesti. Kaveripiirini Heinonen tuntee ainoastaan työnsä puolesta.)

Huomautan, että en ole ollut Rauno Heinosen kanssa ennen tuota ko. iltaa missään tekemisissä, muuten kuin hänen poliisityöhönsä liittyvissä asioissa. Kaiken, minkä Heinonen minusta tietää, johtuu hänen työstään poliisina.

Mielestäni Heinosen käytös täyttää ainakin törkeän herjauksen, ja virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkit. Pyydänkin tämän vuoksi poliisia käynnistämään asiassa esitutkinnan.

Padasjoella 9.2.2009

Ja asianmukaiset allekirjoitukset ja yhtystiedot.

Olin jo aikaisemmin kirjoittanut kantelun samaisen poliisimiehen toiminnasta, mutta jättänyt sen toistaiseksi lähettämättä. Nyt kuitenkin vitutti niin paljon, että laitoin senkin faksilla saman tien menemään. Tässäpä se, sanasta sanaan:

KANTELU POLIISIN TOIMINNASTA

Kantelu poliisimies Rauno Heinosen ja toisen, toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen poliisimiehen toiminnasta Padasjoella 24.10.2008.

Rauno Heinonen ja hänen työparinsa ovat perjantaina 24.10.2008 noin kello 13.00 Padasjoella osoitteessa XXXXXXXX XXX X tunkeutuneet perusteettomasti yksityisasuntoon poliisin toimivaltaan vedoten.

Kyseinen perjantai oli Padasjoella koululaisten syyslomaviikolla. Asunnossa olivat tuolloin paikalla 14-vuotias S. N. ja 18-vuotias T. L., jotka nukkuivat, sekä 9-vuotias J. T. Kaikki heistä asuvat asunnossa. Noin kello 13 oli oven takaa alkanut kuulua äänekästä kolkutusta ja ovikelloa oli soitettu. Lisäksi asunnon postiluukusta oli sisään työnnetty ”joku musta esine”, ilmeisesti poliisin työssään käyttämä pamppu. Ulkoa oli kovaäänisesti vaadittu avaamaan ovi, ja huudettu tulijan olevan poliisi. J. T. oli säikähtänyt tilannetta ja avannut oven, jolloin Heinonen ja toinen poliisimies olivat tulleet sisään kertoen ”etsivänsä rosvoa”. Poliisit olivat kysyneet onko pojan äiti kotona, ja saatuaan kieltävän vastauksen pintapuolisesti tutkineet asuntoa taskulamppujen kanssa. Tilanne oli kestänyt muutaman minuutin. Poliisit eivät olleet esittäneet mitään perusteluja toiminnalleen, lukuun ottamatta mainittua kommenttia rosvon etsimisestä. Mielestäni tilanteessa on syyllistytty kotirauhan häirintään ja luvattomaan tunkeutumiseen yksityisasuntoon käyttäen hyväksi 9-vuotiaan lapsen tietämättömyyttä poliisin oikeuksista ja velvollisuuksista.

Kuultuani tapahtuneesta 17.11.2008, olin puhelimitse yhteydessä Rauno Heinoseen. Heinonen kertoi partion etsineen tuolloin ”lahtelaista rikolliskoplaa”, ja etsintöjen kohdistuneen Koivutie 9:ään talon pihasta löytyneen varastetun auton takia. Heinonen kertoi partion käyneen myös talon muissa asunnoissa, mutta selvitettyäni asiaa kävi ilmi, että juuri tämä kyseinen asunto oli ainoa, jossa poliisimiehet olivat käyneet. Kysyttyäni Heinoselta perusteluja asunnon sisälle tulemiseen, sain vastaukseksi ”asunnosta kuuluneen ääniä”.

Pidän poliisin toimintaa virheellisenä siitä syystä, että tilanteessa on selvästi käytetty hyväksi lapsen tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä poliisin oikeudesta tulla sisälle yksityisasuntoon. Lisäksi katson poliisin toimineen täysin perusteettomasti edes pyrkiessään asuntoon sisään.

Padasjoella 8.2.2008

No niin, jäädään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin tämä johtaa. Ainakin luonnollisesti siihen, että meikäläinen on kahta kauheammin silmätikkuna tästä etiäppäin. Mutta ei anneta sen häiritä. Koska kaikki lukijanihan tietävät, että minun elämässäni ja toiminnassani ei ole mitään valonarkaa...

-Petja

Dokupäivien TOP-7

1. SUNNUNTAI
Ehdottomasti. Ei kahta sanaa. Aivan loistopäivä mennä kurdibaariin jatkamaan viikonlopun viettoa ja häviämään loputkin rahansa kortilla. Jutut on sunnuntaisin aina parhaita, vitun väsynyttä tarinaa, kun kaikki oleellinen on jo viikonlopun aikana kerrottu. Silloin tyhjäpäisyys loistaa, ja pohmelonkorjailu saa uusia ulottuvuuksia. Koneet käy, mutta kukaan ei ohjaa. Varsinkin toverukset Nysä ja Lärviö ovat aivan fantom-luokan sunnuntaikaljaseuraa. Ankaraa pohdintaa mahdollisista edellisiltaisista jääkiekko-otteluista, tilitystä turpaansaamisista. Ja allekirjoittaneella yleensä saamatta jäämisistä. Nimenomaan Saamatta. Sunnuntaisin tuntuu siltä, että kaikilla tuntemillani ihmisillä olisi joku pakonomainen tarve ylittää kusipäisyydellään kaikkien muiden viikonlopun aikana suorittamat älyttömyydet. Fuck, I love sundays!

2.MAANANTAI
Aletaan punnitsemaan kovuutta. Kaikki amatöörit ja hienojen paukkujen kanssa säheltäjät ovat nyt viimeistään hävinneet kuvioista. Jäljellä on vain olennainen. Tunnelma on yleensä aika vaisu, johtuen ehkä siitä, että jäljellä ovat vain ne, jotka pitävät rokulia ja potevat morkkista. Toisaalta, jos maanantaina sattuu olemaan oikein viimeisen päälle hyvä fiilis, niin silloin on ainakin tilaa örveltää. Kunnolla. Usein tulee örvellettyäkin.

3.TORSTAI
Mikähän vittu siinä on, että jos on viikon kiltisti töissä ja uskovainen ja muutenkin viettää alkuviikon niinkuin joku hinaaja, niin viimeistään torstaina on pakko vetää kunnon lärvit? Ei jumalauta voi millään odottaa perjantaita, että vois huoletta kiskoa, ei tarvis ajatella töihinmenoa ym. turhaa shittiä. Tämä ei tosin koske meikäläistä, kun ei niitä tule torstaisin muutenkaan mietittyä. Viikonloppu alkaa vittu torstaina! Viimeistään. Homot.

4.LAUANTAI
Jos jonain päivänä viikosta saa randompillua, se on todennäköisesti lauantai. Paras päivä ottaa sellainen sopiva easykänni, ja lähteä pillumettälle. Ja jos vähänkin viitsii kotipihaa pitemmälle lähteä, niin aika usein myös saa. Vituttaa vaan, että yleensä ei viitsi. Viinaa saa läheltäkin. Ja jos joku nuori nainen tätä joskus lukee, niin meille saa tulla lauantaisin antamaan persettä. Viinaa on, eikä tarvi mennä sitten edes kotipihaan asti.

5.PERJANTAI
Ja jos jonain päivänä viikosta saa rentouttavan päähänlyöntikilpailun aikaiseksi, niin se on todennäköisesti perjantai. Silloin ihmiset eivät tule baariin "juhlimaan", vaan purkamaan työviikkonsa paineita. Väkeä on yleensä paljon, ja saatanan sekaisin. Hyvin mahtuu joukkoon. Jos haluaa mennä baariin kunnolla poreessa, niin kannattaa valita perjantai. Ja pullo tiukkaa ennen ekoja vetoja, niin vot.

6.KESKIVIIKKO
Pikkulauantai. Mikä vitun pikkulauantai??? Kuka vitun puliukko senkin on keksinyt (olikohan muuten Viking-Lotto syy vai seuraus termistä "pikkulauantai"... varmaan valvon ens yön ja mietin tätä)? Kesäisin taitaa olla jotain tantsuloita ja iltamia, joissa antautuvaisia mökkiläisnarttuja, mutta muuten aika mitäänsanomaton pämppäpäivä.

7.TIISTAI
Ei vaan vittu yksinkertaisesti enää jaksa. Kukaan. Ainoa plussa siitä, että tiistai on viikon ensimmäinen päivä, kun Pubi on auki. Ei sielläkään kyllä ketään ole.

-Petja

Muistoja menneisyydestä

En sitten tiedä, johtuuko kaman vetämisestä vai vetämättömyydestä, mutta vähintäänkin outoja unia sitä ihminen näkee välillä. Niinkuin viime yönä.

Joskus teiniaikoina allekirjoittaneella oli lyhyt mutta kiihkeä suhde tällä kylällä olleeseen australialaiseen vaihto-oppilaaseen. No, likka lähti sitten muistaakseni joskus vuodenvaihteen 95-96 tienoilla takaisin ausseihin, ja muutamaa kännistä "fuck, I love you" puhelua lukuunottamatta ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä. Olen toki muutaman kerran koittanut googlettaa mimmin nimellä, mutta ei ole tärpännyt. Suunnilleen jotain NHL-kiekkoilijoita (linkistä avautuu muuten taitavimman Hämeenlinnassa ikinä pelanneen kiekkoilijan avausmaali änärissä, sori vaan Naku, mutta kyllä Ville on taitavampi kuin VV, ja vaikka pelasikin avausottelunsa Detroitissa samassa ketjussa herrojen Datsjuk-Hossa kanssa, ei näköjään edelleenkään syöttele huonommilleen...) oli hakutuloksina, eipä paljon auttanut. Kunnes sitten jokin aika sitten tärppäsi, kiitos tästä kaikkien maailman ihmisten parhaalle ystävälle.

Joo, siihen uneen. Unessa olin kotipaikassani Arrakoskella, ja jostain kumman syystä tämä vaihto-oppilas -codename Merry- oli siellä myöskin. Me emme puhuneet toisillemme sanaakaan koko aikana, vaikka uni tuntui kestävän koko yön. Sitten Merry lähti, ja huomasin, että hän oli lähdettyään jättänyt minulle viestin, eräänlaisen kirjeen. Kirjeen sisältö oli suunnilleen se, että kuinka paljon Merry minua vihaakaan, kun en silloin n.15 vuotta sitten tullut treffeille hänen viimeisenä iltanaan Padasjoella. (Olin muuten silloin muistaakseni "Huvilassa" vitunmoisessa jurrissa, ei sitä aina joka paikkaan ehdi.) Anteeksi, Merry.

No, aamulla oli ihan vitunmoinen morkkis SIIS YLI KYMMENEN VUOTTA VANHASTA JUTUSTA! Ajasta, jolloin oltiin vielä ihan täysiä kakaroita, eikä älytty silloinkaan mistään mitään. Ette vittu ikinä arvaa mitä tein! Rekkasin Facebookkiin heti aamulla seitsemältä, ja laitoin Merrylle viestin! Ok, sen verran puolustelen tekoani, että poistin "itseni" naamakirjasta jo paljon ennen puoltapäivää... No, ehdin siinä jo miettiä, että lähden Lontooseen, jossa Merry tällä tietoa nykyisin vaikuttaa, hiihdän (Tsärde tiesi kertoa, että siellä on vitusti lunta) kukkapuskan kanssa soittamaan ovikelloa, ja pyydän anteeksi, etten silloin aikoinaan tullut tapaamaan... Vittu, saattais siinä mimmi olla huuli pyöreenä.

Mutta mutta, meinasin pudota työtuoliltani, kun tsekkasin mailini kesken työpäivän. Merryltä oli tullut vastaus! Aah, säästynen hiihtämiseltä, ja voinen esittää anteeksipyyntöni sähköpostitse. Maailmassa on sittenkin oikeutta. Merry, pelastit päiväni, viikkoni, ehkäpä koko elämäni! Kiitos.

Ja vittu, siitä oikeuslaitoksesta en nyt avaudu vieläkään, tulevaisuudessa kyllä voidaan vertailla vaikka porukalla minkälaisia tuomioita saa pendoliinot, ja minkälaisia tuomioita saa minunlaiseni hyvät ihmiset, jotka vetelevät niitä joskus vähän korville.

-Petja

Syntymäpäivät

Oolsprait. Nyt taas tajuaa senkin, että miksi vietetään syntymäpäiviä, eikä syntymäpäivää. Mulla ainakin heilahti kokolailla viikko.

Itse varsinaisesta päivästä -elikkäs se oli torstai- sen verran, että vieraita kävi kaikki kolme. Elviira, Laakkonen ja Mickey, kiva kun poikkesitte. Myöhemmin sitten vielä tuli se antautuvainen ja lisääntymiskykyinen naaraskin, mutta se oli jo perjantain puolella.

Niin tosiaan silloin torstaina saatiin kuningasidea ystäväni Mickeyn kanssa, että lähdetään Itä-Suomeen "ostoksille". Kuskiksi saatiin yksi ihanista lukijoistani, elikkäs lapa. No, just tasan Vääksyyn asti päästiin, ja siellä kapakkiin, jossa tuli nekkariin että heilahti. Täytyy tosin puolustella sen verran, että "tanssikaveri" oli n. 210cm pitkä ja painoi varmaan sen 130kg, ja tämä on yhtään liioittelematta. Kokoero oli siis melkoinen. Mutta periaatehan on se, että kun isoimman pudottaa heti alkuun, niin muut yleensä lähtevät karkuun. Nyt vaan ei käynyt kortti kirkonmiehellä... Hauskaa oli silti, ja hauskemmaksi olisi muuttunut, jos olisivat poikaset olleet paikalla sillon kun palattiin pelipaikalle hieman arsenaalia mukana.

No Lammilta haettiin sitten kaksi naarasta mukaan, ja palattiin kotinurkille. Toisen naaraan lisääntymiskykyä en sitten edes välittänyt testailla.

Perjantaina oli sitten uudet syntymäpäivät, joissa kävikin oikein kaksi vierasta. Toinen oli sisareni Pate, ja toinen hyvä ystäväni ja kaikinpuolin mainio seuramies Lärviö. Lärviön kanssa ei aikoihin ollakkaan tehty kuppia ja jauhettu puutaheinää, helvetin kiva kun poikkesit. Ja toivottavasti sisareltani sain "sukulaispisteitä" jäätelökakusta. Kiva kun kävit Sinäkin.

Eilen, elikkäs lauantaina, käytiin vielä Hämptonissa kiekkopeliä kyyläämässä. Seura (olet muuten Ripsi aika makee mimmi noin niinkun vaatteet päälläkin)oli hyvää, matsi aivan totaalisen paska. Oli muuten harvinaisen paljon padasjokelaisia Kerho-faneja samaan aikaan paikalla. Kiva reissu, tosiaan, kiitos kaikille osallistujille.

OK. Yksi uusi lukijakin ilmestynyt. Tuukka, hyvä, että luet, mutta Sinä voit sen tissinnäytön vaikka delegoida vaimollesi...

Jatketaan taas. Huomenna voisin avautua aiheesta oikeuslaitos.

-Petja

Mulla on syntymäpäivä tänään, vituttaako?

Ja sitten lahjatoiveita tähän ikäänkuin ranskalaisittain:
Linkeistä voi ottaa esimerkkejä. Huom, siis vain esimerkkejä, toveruus Clark Kentin ym, kanssa ei ole välttämättömyys.

-Antautuvainen ja lisääntymiskykyinen naaras (x) jätän tähän aina tilaa perään, johon voin rastittaa kun toive täyttyy, niin saatte sitte seurata mitä pukki toi. Pukkihan tuo yleensä lahjat jouluna, mutta kyllä munkin nurkissani ravaa sellaisia pukkeja, että lahjat tulevat varmaan juuri siltä suunnalta.

-Kahvia ja tupakkaa ja viinaa (x) (x) (x) Perkele, päivä ei ole vielä edes puolessa, ja nämä on saanut jo rastittaa. Ensimmäisestä -jota tuli muuten lätkäkassillinen-, ja viimeisestä kohdasta kiitän tässä yhteydessä nimimerkkiä Satiainen. Ja tupakoista (6 askia, oli muuten samaa linkistä avautuvaa merkkiä) kiitän nimimerkkiä Äiti.

-Jääkiekkomaila ( ) Toistaiseksi ko. suoritukset ovatkin olleet ainoastaan paskasta mailasta kiinni.

-Jääkiekkoluistimet mallia uudempi ( )

-Rahaa, jolla ostan huumeita (x) ( ) Laitoin perään varmuuden vuoksi kaksi kohtaa "rastitettaviksi", jos satun saamaan paalua, mutta en jaksa lähteä kaakkikaupoille.

-Uimahousut ja uimahallilippuja ( ) ( )

Päivittelen tätä vielä tänään, nyt jatkan töitä.

Ja Terhi, sun tissit on jo näyhtykkin, mutta muistinvirkistys ei ole ikinä pahasta. Kiva kun luet.

-Petja

Projektia pukkaa

Niinkun todettua, projekti Tipaton Tammivuosi meni käsille heti alkuunsa. Mutta ei hätää, aloittelen tässä jo kahta uutta projektia. Ensimmäisen projektin työnimi voisi olla vaikka Kilo Pilveä. Ja toisen esimerkiksi Nussitaan Siwan Myyjää THC-pöllyssä.

Niin, siis ensiksikin ajattelin hommata haltuuni kilon pilveä. Elikkäs hashista tahi savuja, niinkuin jotkut sitä leikkisästi nimittävät. Sitten alan varteenotettavaksi huumekauppiaaksi, kokeilen, kuinka kauan kestää poistaa kilo näin pienessä kylässä. Ja kun kilo on myyty, lähden Thaimaahan. Vaikka toverini Hieno oli sitä mieltä, että taitaa olla Konnunsuo todennäköisempi vaihtoehto, jos tän kokoisessa pitäjässä meinaan kilojen kanssa alkaa leikkimään. No kuitenkin, ilmoittelen täällä sitten julkisesti, kun minulta voi tulla ostamaan huumeita.

Toiseen projektiin sain idean, kun kävin äskettäin Siwassa ostamassa saunakaljoja. Siellä oli töissä naisihminen, joka on aina niin iloinen ja juttelee ja kaikkea sen sellaista. Ajattelin, että miksi en ole aikaisemmin ajatellut, että tuuppaan sitä vielä joskus. Sitten kun minulla on se kilo pilveä, niin pyydän sen kylään ja poltellaan savut ja naidaan. Ja sitten lähdetään hirveissä THC-övereissä katsomaan Siwan kassakaappia. Että aika hyvä suunnitelma, mun mielestäni. Ja sitten mä heräsin.

Nyt saunaan, ja sen jälkeen saatan vaikka lähteä kylille. Jos näkis vaikka Hokkasen Heikin, se on sentään hieno mies.

-Petja

Tyvistä puihin noustaan

Voi ristus, minkälaisia ihmisiä tällätään töihin asiakaspalveluihin ym. puhelinvaihteisiin.

Tänään duunissa yritin lähettää sähköisiä vuosi-ilmoituksia verottajalle, käyttäen Tyvi-palvelua. No, salasana ei sitten natsannut, ja soitin asiakaspalveluun, että mikäs peijooni tässä mättää. Hetken aikaa jutusteltuani salasana korjattiin, ja kirjauduin sisään. Huomasinkin sitten, että perskeles, olenkin sitten -vahingossa tosin, ja Tyvi-asiakaspalvelun suosiollisella avustuksella- onnistunut pääsemään sisään "pikkasen" toisen kokoluokan firman tietoihin... Siis totesin, että pääsen tutkimaan ko. puljun kaikkia verottajalle sähköisesti lähettämiä tietoja, osingonjakoja ym. shittiä. MINKÄ EI TOSIAANKAAN KUULUISI OLLA ULKOPUOLISILLE TARKOITETTUA TIETOA. No juu, totesin, että olisin muun muassa voinut vaihtaa firman verkkolaskuihin oman tilinumeroni, ja salasananhan olin jo yhdessä avuliaan Tyvi-asiakaspalvelijan kanssa vaihtanutkin... No, pomoni ei kuitenkaan antanut minun käyttää hyväkseni oivaa tilaisuutta, vaan jouduin soittamaan asiakaspalveluun ja selvittämään tilanteen. Siellä ei kundi tainnut edes tajuta, minkä sortin munauksen oli tehnyt. "No, joudun varmaan ottamaan yhteyttä tähän toiseen yritykseen, ja kertomaan, että heidän salasanansa on muuttunut". Vittu, voin kuvitella sitä keskustelua:
- Tyvi-asiakaspalvelusta tässä hei. Tota noin, tossa yhden padasjokelaisen alkoholisoituneen tilitoimistotyöntekijän kanssa muutettiin teidän tyvi-salasananne. Sori.

Joo, ja tämä siis kävi ihan yhdellä puhelinsoitolla, kukaan ei missään välissä ollut kiinnostunut esim. meikäläisen henkilötiedoista, saatika niiden varmistamisesta... että näin.

No, toi kyseinen "hauska kommellus" piristi sentään hiukkasen muuten täysin vituilleen alkanutta päivää. Näin taas koko yön semmosia unia, että teki aamulla heti herättyä mieli hypätä ikkunasta. Tosin, mun tuurilla siinä olis vaan nilkka nyrjähtänyt, ja olisin rampana paleltunut sinne hankeen. En nyt sitten kuitenkaan hypännyt. Pitäis varmaan joka ehtoo ottaa yömyssyksi pitkä puikko tiukkaa viunaa, niin ei näkis niin kaihoisia unia...

Muutenkin, nää taitoluisteluskaba-ajat on viime vuosina ollut aika hankalia. Haikeeta on, sano mustilainen.
Ja vittu mitä lässynlässyä taas keskellä päivää.

-Petja

No niin, tässä se nyt sitten oli

Tipaton tammivuosi kesti sitten reilun viikon. MUTTA EI EDES HARMITA! Siis, minkä helvetin takia ihmisen pitäis olla selvinpäin väkisin, kun kännissä on välillä ihan saatanan paljon hauskempaa ja parempi fiilis? Kertokaa, rakkaat ihmiset, ja perustelkaa perkeleen hyvin.

Niin, siis perstaina menin ihan suosiolla duunin jälkeen oluselle, ja aloin pohjustamaan HK:n keikkaa varten. Oli muuten mainio setti, vaikka Donaria se tietysti jäi vajaaksi. Naisseuraa oli pilvin pimein (jos ei muuta keksi, niin sitten vongataan kavereitten siskoilta...) ja muutenkin onnistunut ilta siihen asti, kun poistettiin saluunasta jonkun mitättömän painimatsin seurauksena. Juuri sitä perjantaita enempää en sitten dokaillutkaan, vaan viihdytin itseäni ihan muilla tavoin. Tutustuin aivain mahtaviin uusiin ihmisiin, löysin vanhoista tutuista uusia piirteitä ja muutenkin oli helvetin kivaa. Maanantaina ostin vielä pojalleni helvetin halvalla kannettavan tietokoneen. Hieman tosin nolottaa, että käytin toisen punttarin ahdinkoa hyväkseni...VITUT.

Oli muuten taas kiva huomata, kuinka kiinnostuneita Hämptonin miliisit ovat minun alastomasta kropastani. Pysäyttivät auton, jossa olin kyydissä, ja veivät laitokselle syyniin. Kyllä niitä taas harmitti, kun mitään ei löytynyt, ja tikkaritestikin oli puhdas. Mitähän lie miettineet, kun autossa on neljä jannua, joista kolmella on huumeidenkäyttövälineistöä mukana, ja sillä yhdellä -elikkäs minulla- jolla ei ole, on ainoastaan rahaa... Saavat mun puolestani ressukat pitääkkin mua huumekauppiaana, saavat oikeat kaverit sitten toivottavasti touhuilla vähän vapaammin. Seurasivat meinaan meikäläistä koko maanantai-illan ja yön, missä liikuinkin... Hauskaa sakkia kaikin puolin.

OK, se siitä, hauskaa oli. Haluankin tässä yhteydessä esittää julkisen kiitoksen kaikille Hämptonin upeille mimmeille, hauskoille seuramiehille ja yksinkertaisille poliisivoimille. Ah, ilman teitä maailma olis aivan saatanan tylsä paikka.

Työntekokin on vaihteeks ihan kivaa.

Tänään uudestaan Hämeenlinnaan, Kerho-Pelicans.

Niin, ja taas on ilmestynyt uusi lukija, hienoa. Jatka lukemista vaan, nyt alkaa taas pienen paussin jälkeen tulemaan tekstiäkin. Mutta Mork, muista ne tissit.

-Petja

Naamakirja (Felchbook)

Ei jumalauta, voiko maailmassa olla upeampaa asiaa kuin internet, ja sen naamakirja??? Tottenhamin kielellä muistaakseni Felchbook.

Mielenkiintoisia huomioita:
- Kaikki tuttuni, jotka ovat rekisteröityneet Facebookiin, ovat kehuneet, kuinka hieno tapa se on pitää yhteyttä YSTÄVIINSÄ. Ei saatana! Eikö ystäviin pidetä yhteyttä ihan jotenkin muuten, kuin internetin välityksellä? Mä ainakin tekisin niin, jos mulla olis ystäviä. Mutta minulla ei kai sitten ole, kun en ole ns. sisäpiirissä.
- Olin tänään YSTÄVÄLLÄNI Nysällä, ihan livenä ja henkilökohtaisesti ja paikan päällä hänen kotonaan katsomassa televisiosta kiekkopeliä (Kerho-KalPa, 0-3, raittiutta koetellaan) ja puhumassa paskaa niinkuin ystävillä ja tovereilla ja kamuilla on tapana tehdä. Hänen vaimonsa oli kotona myös, ja keskusteli ystäviensä kanssa. Hänen ystävänsä tiesivät todennäköisesti reaaliajassa, että isot miehet taas jaksoivat kiukutella jostain jääkiekkopelistä. Vaikka hänen ystävänsä eivät jumankekka olleet edes paikalla!
- Maailmassa on hyviä ihmisiä ja huonoja ihmisiä. Ja jako hyviin ja huonoihin ihmisiin käy helposti: lasketaan vaan kuinka monta Facebook-kaveria kenelläkin on. Hyvillä on tietysti paljon ja huonoilla ei ole yhtään. Tässä asiassa naamakirja siis selvästi auttaa yhteiskuntaa, tietää heti kun avaa koneen, että kuka on hyvis ja kuka on pahis.
- Erittäin lähellä toteutumistaan oleva visio n. kolmen vuoden viiveellä: minä, Nysä, Naku, Joosef ja ehkä Tsärde (Tsärde, mä olen oikeesti huolissani Susta, pelottaakin vähän) istumme autotallissa juomassa keskiolutta. Meillä kaikilla on neljä ystävää. Kaikilla muilla maailman ihmisillä on yli kuusi miljardia. He ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa, pitävät hauskaa, naureskelevat, ehkäpä hieman leikkisästi tökkäävätkin toisiaan välillä. Me viisi jurotamme synkkinä, ja manaamme ystäviemme vähyyttä. Mutta meillä on ainakin hyvä syy juoda. Ja meillä on jopa aikaa käydä viinakaupassa, toisin kuin niillä muilla. Jotka ovat niin läheisiä ystäviä toistensa kanssa, etteivät edes pilsupuotiin ehdi siltä välittämisen ja ystävyyden ja rakkaudentäyttämältä kanssakäymiseltä.
- Kaikki nämä mielenkiintoiset huomiot selvensivät minulle, että Facebook on ehkä maailman hienoin asia. Mä olen aivan varma, että jos ei liity naamakirjaan, joutuu iäksi helvettiin ja kadotukseen.

Otan sen riskin, helvetti ei voi olla pahempi paikka kuin Facebook.

Mielenkiintoisena huomiona lisäisin vielä, että jos HPK:n päävalmentaja Jukka Rautakorvelle laittaisi Urho Kaleva Kekkosen kakkulat naamalle ja canal+ -mallia olevat haastattelukuulokkeet päähän, Jukka olisi ihan valmis lähtemään Ohranjyvään.

Pakko lopettaa, naama puutuu.

-Petja

Terveisiä pirikaupungista

Kävin Lahdessa, ihan oikealla asialla. Siis asia-asialla, joka jo aikaisemmin aiheutti stressiä, olisko ollut perjantai kun siitä mainitsin. No se stressikin nyt siirty sitten etiäppäin, enkä tällä kohtaa avaudu siitä sen enempää. Mutta tulevaisuudessa pidän siitä oikein luennon.
En ole silti vieläkään ajautunut päihteidenkäytön lavealle polulle. Joten ei hätiä mitiä. Oli vaan vieraita -tai siis tuttuja miehiä- kylässä, niin en ehtinyt kirjottelemaan tänään enempää. Sen verran kerron, että KIELTÄYDYIN tarjotuista päihdeaineista. Mutta paskanjauhannan puute on ollut taas sellanen, että kelpaa "huonompikin" seura.

Siis, jos joku teistä ihanista kahdesta (Mikko, sä voit passata sen tissinnäytön, mutta lukemista toki saat jatkaa) nussunassulukijastani epäilee, että projektini on mennyt vituilleen jo nyt, niin SE EI PIDÄ PAIKKAANSA!

Ostin tänään niitä verhoklipsuja. Löysin, piru.
Ja treffasin vanhan tuttuni (soitin ihan piruuttaan, että "mitäs lyyli, vieläkö muistat, lähetäänkö sumpille?") jolla on muuten all-time historian toiseksi kauneimmat tissit. Kiva mimmi, mutta...äh.

En jaksa jauhaa enempää, pakko niin sanotusti panna maata, että sais tolla työpuolellakin jotain aikaiseksi edes huomenna.

-Petja

Kai sä vedät, onhan tiistai?

Nonnih, viikko alkaa olemaan pulkassa, mutta perjantaina kovuus punnitaan...
Nimittäin, huomasin, että HeviKorolla heittää keikan perjantaina Hämptonin Rocktownissa. Ja kun tietää kundien keikkatahdin, niin eihän sitä jumalauta voi missata. No, soittelin tänään jo Hämeeseen ystävälleni Rokkitähdelle -joka on muuten harvoja kaupunkilaistovereitani, joka EI ole ihan täys veturi- ja ilmoitin, että "ole valmis, perjantaina mennään sitten selvinpäin baariin". "Oleksä tosissas?". "Olen.". "No, vittu, mennään! Olet sä Petja hullu mies!". No juu, ei se kyllä ihan suoralta kädeltä luvannut, mutta onhan tässä vielä näitä päiviä.

Okei, jos tätä lukee joku sellanen, joka ei tiedä mun baarikäyttäytymistäni, niin selvennetään: Mulla ja mun kamuilla ei tosiaan ole tapana käydä missään julkisessa tilaisuudessa selvinpäin. Alustavana suunnitelmana -okei, tämä on ihan mun oma suunnitelma- pelataan änäriä alkuilta ja juodaan kahvia, baariin mennään n. 4 sekuntia ennen kun bändi alkaa soittamaan, ja sitten katotaan kuinka käy. Itestäni tiedän sen verran ihan kokemuksesta, että jos on perjantai-iltana munaa mennä baariin selvinpäin, niin kyllä siellä pystyy olemaankin. Ja jumalauta olen niinä kahtena kertana kun olen näin toiminut, huomannut, että eihän sitä kukaan vittu edes tajua, että mä olen selvinpäin. Idiootit. Ja kun pääsee käyntiin, niin se jumalaton pinsenvonkaus onnistuu ihan selvinpäinkin. Paitsi, että selvinpäin ei edes tarvi vongata. Antennit kun toimii ilman viinaa sen verran paremmin, että huomaa heti keltä saa. Tai siis keltä saa vonkaamatta ja keltä sen kanssa. Yleensä saa kaks kertaa. Kysyä ja olla ilman.
Lähtiessä saa vielä pokelta takkinsa. Ja pihalla takkiinsa. Vittu, mikä sanaleikki. Juon kohta Kodin Putkimiestä.
No, ainakin saanti on siis varma.

HeviKorollahan muuten antoi musiikillisesti ja verbaalisesti lahjakkaimmalle (mm. Kai sä vedät onhan tiistai) jäsenelleen Chueylle kenkää, ja faktoja sen tarkemmin tietämättä en kommentoi tähän, että miksi. Liiallinen päihteidenkäyttö on ainakin helvetin huono tekosyy... Kun tietää kuinka skarpista jätkästä on kyse. Ja tähän saatanan iso hymiö.
Sain muuten, tuossa kun muutin nykyiseen kämppääni, Chueyltä helvetin tyylikkäät Ramones-verhot, thänks, toveri. En vaan ole saanut laitettua niitä vielä kiinni tohon makuunurkkani eteen, kun en saatana ole löytänyt mistään sopivia "klipsuja". Siis niitä semmosia härpäkkeitä, missä verhot on kiinni. Kun tossa on semmonen varmaan jonkun mielisairaan asentama kisko, perkele. No, en kyllä ole mitenkään ylen aktiivisesti etsinytään niitä klipsuja. "Sä et saa ikinä pinseä, jos sulla on sänkys edessä Ramones-verhot". Hei haloo, niistä se varmaan jääkin kiinni...

No joo, diipadaapa ja niinpäinpois.
Mutta hei, Rokkistarbu, jos ei mennä selvinpäin, niin vittu mä en mene ollenkaan. Siis enhän mä voi pettää kaikkia yhtä lukijaani (oli muuten hienoa huomata, että mulla on yksi lukija. Meilläpäin on sitten tapana, että uudet lukijat tulee kylään ja näyttää tissit. Osotteen vissiin tiedätkin) alkamalla pämistelemään.
No joo, jos on vähänkin epävarma olo itestäni, niin en edes yritä mitään niin hölmöä, kun mennä selvinpäin HeviKorollan keikalle. Koska ennenkaikkea, itseäni en aio pettää. Vielä... vittu kyllä tarvis olla patjalla pellit, että jaksais... Victorin "hauska" sanaleikki. Yritetään.

"On taas pakit perseestä". Kerhokin konttaa Tampereella.
Jatketaan taas joskus.

-Petja

Laamanen on vieläkin ihan sukka

Oli muuten eilen ihan helvetin hienoa nykästä pitkästä aikaa hokkarit jalkaan ja käydä neppailemassa kaukalolla kiekon kanssa. Ah, kiekko pysyy vieläkin lavassa kuin liimattuna, vittu mä oon hyvä. Parempi kuin muistinkaan. Ainoo miinus nyt vaan oli se, että oli lainamaila. Ei uskaltanu pahemmin lämiä, paskaks se olis menny kuitenkin. Kattokaas kun semmonen vaara piilee aina, kun on tota voimanpaskaa näin saatanasti...

Lauantaisesta pelistä sen verran, että ei se Lamppu mikään jumala ole, vaikka nyt sattuikin sen kolme häkkiä heittämään vahingossa. Sama saatanan lapanen se on edelleen omassa päässä, ja tasakentällisin miehellä ei ole mitään käyttöä. Näyttääkin ihan homolta. No joo, vitun hieno yv-pelaaja kuitenkin. Ja Hämeenlinnan hallissa hotsi kahella oli ihan yhtä hyvää kun aina ennenkin. Siihen kun olis vielä kyytipojaks imassut ison mukillisen keskimmäistä, niin vot. Mutta ei.

Niin, siis blogin aiheesta sen verran, että olen edelleen pysytellyt päihteistä täysin irti, fuck, kohta jo viikon. Alkaa hipomaan jonkinlaisia ennätyksiä viimevuosilta, siis siviilissä ollessa. No joo, tulihan sillon onnellisen ja toimivan avoliiton aikana oltua parikin viikkoa vissiin raittiina. Mutta nyt näin rajoittamattomana vapaana agenttina olen ihmeen hyvin viihtynyt itseni kanssa selvin päin. Mutta hei, jos tää sosiaalinen elämä on tosiaan tätä luokkaa, että on joka päivä aikaa kirjotella typeryyksiä internettiin, niin tässähän on pakko alkaa oikein tosissaan toivomaan, että nettirunkkauksesta tulis joskus olympialaji. Vois vuoden päästä alkaa olemaan jo toinen jalka kisakoneessa.

Oikeesti, miten vitussa löytää jotain sosiaalista elämää, jos ei käy baareissa, eikä hengaile samojen vosujen kanssa kun ennen? OK, siis lähinnä meinaan, että jos noi 4-5 ihmistä -joitten kanssa osaa hengailla selvinpäin- ei jossain välissä riitäkkään. Kuten esim. vaikka nyt heti.
Lähdin niin helevetin toiveikkaana tänään opiskelemaankin, että jospa siellä olis jotain kiinnostavia uusia tuttavuuksia. No joo-o... Varmaan ihan OK tyyppejä, keski-ikä tosin suunnilleen 55 (niin, ja siihen on laskettu meikäläinen mukaan), mutta jotenkin noi jutut ei tunnu liikkuvan oikein samoissa sfääreissä. Kaikki saatana kattovat kuin muikut vasusta, kun kerroin niille, ettei mun tartte osallistua sille tunnille ollenkaan, mikä käsittelee "laskujen karhuamista ja perintälakeja". -Meidän firmassa riittää, että on kattonut Kummisetä-trilogian. Vittu, että tuntee ittensä typeräks, kun yrittää "keventää hieman tunnelmaa", ja sitten joutuu hetken hiljaisuuden jälkeen sanomaan ääneen, että "hei, se oli niinkun vitsi". Vittu mitä sakkia.
No, istu siinä mun takana semmonen snadisti mua vanhempi, hiukan milffahtava lyyli. Sormukset sillä näky olevan nimettömässä, mutta eiköhän se ens kerralla jätä ne jo kotiin. Johtuen joko a)siitä, että yrittää elätellä jotain toiveita pääsemisestä punkkaan tällasen komistuksen kanssa, tai b)ehkä mä vaan sittenkin näytän siltä, ettei mun seurassa kannata paljon kanniskella arvotavaroita peesissä...
No, mietitään nyt porukalla sitten sitä vaikka, vittu.

Tekemisen puutteesta sen verran, että eilinen kyllä jotenkin huipentui, kun tajusin, että yritän kuumeisesti saada XBOX:in NHL09:iin Sabresin maalilauluks Lappareitten Lipputangon nuppia...

Onnistuin, muuten.

-Petja

No voi ristus, mitä juttuja

Ei varmaan kannattais kirjotella mitään yöllä, kun on jutellut entisen heilansa kanssa ja omassa sairaassa päässään saanut mielestään negatiivista palautetta.

Siis:
Älkää nyt sentään ihan kaikki imekö perseitänne, vaikkakin vain siksi, että olis vaan aika saatanan rivon näköstä. Ja kyllä mä olen ihan yhtä kiva kun aina ennenkin, vaikka ottaakkin aika vitun koville tehdä päätöksiä, joista kiinni pitäminen tällä kuulalla on kuin runkkaamista ilman käsiä. Hieno levy, by the way.

Ja G, "kaikki" on hyvin, viimeinen keskustelumme oli näissä olosuhteissa ehkä paras mahdollinen "tilannekatsaus" ja avautuminen.

Voisin oikeastaan tähän väliin avautua teille kaikille lukijoilleni, joita ei näköjään ole yhtään, ihan vaan motiiveistani, miksi lähdin tähän kusipäisyyteen.
OK. Tuossa syssyllä oli kamankäyttöni/viinanjuontini karannut taas kerran aika hienosti lapasesta. Eräs minulle erittäin rakas ihminen piti minuun kuitenkin yhteyttä puhelimitse, koska ilmeisesti onnistuin kusettamaan häntä, että en narkkaa, ja että elämäni on ihan hienosti hallinnassa. No eihän se vittu ollut, tietenkään, ei kai kellään seministeillä. No jep. Erään kerran kun tämä aarteeni minulle soitteli, olin kuitenkin niin vitun jumissa, että asiasta ei jäänyt epäselvyyttä. Kiistin tietysti, totta vitussa, "saatana soitat mulle ja haukut narkkariks!!!". Puhelun jälkeen tämä mimmi laittoi mulle tekstiviestin, jonka päällimmäinen sanoma oli, että MIKSI?. Siis, että miksi mä valehtelen ihmiselle, jota väitän rakastavani, ja jolle en ole enää aikoihin ollut tilivelvollinen. Niin, silloin kelasin ensimmäisen kerran oikein tosissani, että miksi. Ja se, miksi valehtelin, johtui pelkästään siitä, että en halunnut satuttaa häntä kertomalla totuutta. Koska TIEDÄN JA TIESIN SILLOINKIN, että kaikista meidän erimielisyyksistä huolimatta, tuo kyseinen ihminen välittää minusta niin paljon, että reagoisi asiaan lähes samalla lailla, kuin työntäisin piikkiä hänen nahkaansa.
Mutta silloin tosiaan aloin kelaamaan, että minkä helvetin takia mä valehtelen ihmiselle jota rakastan. Koska onhan se nyt jumalauta vähintään yhtä loukkaavaa kuin se, että painan kuset ja paskat sekaisin OMAAN taipeeseeni.
No joo, päätin silloin, että enää en ainakaan valehtele, oli totuus sitten mikä hyvänsä. Koska en halua loukata tuota ihmistä, enkä ketään muutakaan läheistäni valehtelemalla ja kusettamalla päihteidenkäytöstä. Mutta helvetti, jos kerran en valehtele, niin sittenhän on puhuttava totta. Ja jos se totuus on yhtä loukkaava läheisiäni kohtaan kuin valehtelu, niin jotainhan jumalauta asialle on tehtävä.
No ratkaisu on nyt sitten tämä. "Vuodessa ei kuittaa kymmenen vuoden perseilyä", mutta mun mielestäni on se ainakin hyvä alku. Ja olen aika varma, että jos pysyn projektissani, niin vuoden päästä totean, että tätä mä olen halunnutkin.
Niin. Ja se viimeinen niitti tälle päätökselle tuli loppiaisyönä. Olin aika "hyvissä", oikein reilusti sekakäytön seurauksena. Otin kirjahyllystä jotain -en nyt muista mitä sieltä haeskelin-, mutta hyllyllä oli purkki, jonka poikani Jimmy oli mulle tehnyt joskus isänpäivälahjaks. Katse sattui osumaan purkissa olevaan viestiin: "Olet paras, iskä". Siinä kohtaa ykskaks välähti, että "no jopas olen, nytkin ihan vitun sekasin". Tää nyt ei sitten hei ole mikään vitun nyyhkytarina, vaan ihan fuckin' realismia. Parhaat iskäthän ne lusii ensin ikänsä, ja sitten vetää nuppi sekasin överit ja kuolee jonkun luukun paskahuussiin, kun on ensin jo tartuttanut itseensä ja muihin kaikki mahdolliset nistitaudit...
Niin, siellä purkissa ei ollut Jeesus, eikä kukaan muukaan raamatun henkilö, vaan ihan vaan muistutus elämän oikeista asioista. Elikkä jos joku joskus tätä lukee, niin voi imeä nippaansa jos miettii jotain vitun valaistumisia. Just oikeeseen kohtaan vaan osui muistutus asioista, jotka olen tiennyt aina, mutta kusipäisyyttäni ja mukahauskuuttani unohtanut tai sivuuttanut. Siis niistä Elämän Oikeista Asioista.

Ja jos jotain läheistäni loukkaa se, että syön lihaa, kuuntelen junttimusiikkia, kuljen Chelsean toppatakki päällä ja tykkään panna pelkästään naisia, niin sitten vika on jo "kuulijan korvassa". Huonot tapani haluan/aion muuttaa, mutta itse en muutu.
Nih.

Jatketaan huomenna vaikkapa raportoimalla lauantaisesta kiekkopelistä, ja uudesta idolistani. Ja oikeestaan vois pohtia pikkasen semmosta asiaa, kun päihteettömyyden vaikutus sosiaaliseen elämään.

-Petja

Onko mulla sielu?

Sain tänään tekstiviestin, jossa kysyttiin, että onko mulla sielu?
Siis mitä vittua??? Mistä helvetistä minä sen tiedän, tällä järjenjuoksulla ei ole aavistustakaan edes siitä, että mikä on sielu. Mikä se muuten on? Pitäis varmaan ottaa vähän pirtelöä ja alkaa selvittämään.

Ja just äsken puhuin sellasen puhelun, joka sai mut täysin varmaksi siitä, että sielulla ei tee hevon vittua.

Pelkkä katkeruus riittää.

Vittu, haistakaa perseenne kaikki, pysyn silti projektissani. Mutta ikinä enää en ole kiva ketään kohtaan.

-Petja

Maailman ainoa interwebyhteys

Olenko mä jumalauta Päijät-Hämeen ainoa seministi, jolla on internetyhteys???

Eilen taas soiteltiin: "Viittitkö kattoo mulle netistä auton?", "Jos oot koneella, niin katokko paljon maksaa Telaketjut apteekissa?", "Voitko laittaa nettiin myyntiin pari juttua?".

Vittu hei, katotaan kundit sitten tilannetta uudestaan vuoden päästä, OK? Kyllähän asia nyt vaan on niin, että vaikka aina olen yrittänyt frendejäni jeesailla, niin en mä jumalauta jaksa EDES KUUNNELLA PUHELIMEN VÄLITYKSELLÄ mitään punttausjuttuja just nyt. Ja mielestäni sen aika selväks olen tehnytkin. Homot.

OK. On ollu aika saatanan ressaava päivä.
Vittu, että työkkärin kanssa saa tapella jostain päivänselvästä asiasta saatana viikkotolkulla. Siis väittävät, että meikäläisestä ei myönnetä työnantajalle palkkatukea. Syynä siihen on se, että olen "tarpeeksi ammattitaitoinen ilman oppisopimuskoulutustakin". Siis mitä vittua??? Enhän mä nyt jumalauta mitään opiskelua edes alottais, jos osaisin kaikki jo valmiiks. No, enpäs anna tämän lannistaa. Jos ei natsaa, niin tehdään sitten duunia vähän snadimmalla liksalla. Tän homman ajattelin nyt kuitenkin hoitaa, kun siihen aloin. Vittu.
Ja siitä kielteisestä palkkatukipäätöksestä vielä mielenkiintoinen huomio. Sen oli allekirjoittanut mies nimeltä Juha Kouvo. Mitään yhteystietoja ei ollut, mutta ilmeisesti se onanisti on Päijät-Hämeen työvoimatoimiston piällysmies.
No, ajattelin ottaa yhteyden sitten suoraan tähän Kouvoon, ja että pikaisella googletuksella varmaan löytyy noinkin "tärkeän" miehen yhteystiedot. Olipas mielenkiintoinen heti ensimmäinen hakutulos... Mistäköhän helvetistä muuten tollanen apina voi tietää mitään mun ammattitaidostani. Ja asian selvittäminen varmaan onnistuu sen miehen kanssa ihan vitun helposti.
Sylettää tollaset runkkarit (ei siinä, että runkkareissa itsessään olisi mitään vikaa, masturbointihan on hieno harrastus).

No joo, sen verran vielä, että tämä nyt ei ollut edes ressaavin tän päivän asioista, mutta ei nyt jumalauta ihan itkemiseks tätä postausta kuitenkaan vedetä, kun ollaan kuitenkin vieläkin pysytty projektissa. Itseasiassa ei ole edes tehnyt tiukkaa. Sain sen verran hyvät fibat yhdestä tekstiviestistä heti duunin jälkeen, että en ollut edes muistanutkaan koska olis viimeks sellasia saanut.

Jepjep. Ystäväni Joosefkin soitteli aika pian duunista tultuani, ja asianhan tiesi. Samalla asialla oli hiukkasen myöhemmin myös Naku. Kuinkahan pian jätkät uskoo, että mä olen tosissani. Sen mä kyllä tiedän (no, vahvasti uskon ainakin...), että siinä vaiheessa kun ne sen uskovat, niin ovat kyllä juonessa mukana. Uskoisin, että ovat sen verran joutuneet kattelemaan mun kohellustani erilaisten dopingien vaikutuksen alaisena.

Fysiikkapuolta tuli aloiteltua sen verran tänään, että ostin hanskat ja pipon, ja otin selvää missä mun luistimet on. Maila on vielä kaupassa, ja kiekot ammuttu jo vuosia sitten erinäisten kaukaloiden laitojen yli hävööksiin. Mutta ei ole paljosta kiinni. Nyt on sentään jäätäkin muualla kun meikäläisen GT-lasissa.

Oolrait, heti huomenna muuten Hämptoniin avaamaan kautta. Ja jos sattuis olemaan sen verran ylimääräistä fyrkkaa, että sais vihdoin ostettua Kerhon oranssin pelipaidan, tietysti nimellä ja numerolla...

Katsotaan, sanoi sutari.

-Petja

364 jäljellä, ei paha...

Hah.

Poikkesin tuossa alkuillasta kyläilemässä erään ystävättäreni luona (josta käytän tässä yhteydessä salanimeä Edith), ja sain senkin perkeleen yllytettyä mukaan projektiin "Tipaton tammivuosi". Funtsailtiin siinä sitten Edithin kanssa, että millä helvetillä korvataan se joutoaika, mikä jää kun ei käytä päihteitä. Eikä muuten keksitty ensimmäistäkään yhteistä harrastusta, paitsi Emmerdalen katselu ja ihmisten arvostelu. No, alku sekin. Mutta toisaalta, ei siitä ainakaan mitään vahinkoa ole, jos on yksi kamu vähemmän, joka ei jatkuvasti houkuttele baariin.

En ole muuten tänä talvena käynyt paikan päällä kyyläämässä ensimmäistäkään kiekko-ottelua. Nyt vois alkaa oikeestaan ravaamaan Rinkulalla sitten enemmänkin. Siinäkin on vaan pari aika snadia riskitekijää, jotka saattavat aiheuttaa projektin epäonnistumisen. Ensiksikin, kun meikkiksellä on tällainen vähintäänkin prototyyppinen "lätkäossin" ajatusmaailma, niin keskiolut ja jääkiekko kuuluvat aika selkeästi yhteen. Siis se erätauolla muovituopista juotu helvetin kallis lämmin kura (no, kaks siinä ehtii hyvin juomaan, jos ei käy kun kerran röökillä) kuuluu ilman muuta livekiekko-otteluun. Varsinkin, jos seurue jossa pelejä on ollut tapana käydä katsomassa koostuu veijareista, kuten Nysä, Naku ja Joosef (nimet muutettu).

Mutta mutta, tähankin asiaan saadaan ratkaisu sillä, että eräs läheinen sukulaiseni on hyvinkin innokas jääkiekon seuraaja ja "kerhonmies" henkeen ja vereen. Ja hän on monesti sanonut, että kävisi peleissä useamminkin, jos vaan saisi jonkun mukaan, ettei yksin tarvis mennä. Joo, ja syy, miksi meikäläinen ei ole välttämättä ollut kauhean miellyttävää seuraa, johtuu juurikin juomatavoistani lätkämatsessa. Kun tämä sukulaiseni on kuitenkin ollut täysin päihteetön jo kolmekymmentä vuotta...

Onko muuten noloa käydä kolmekymppisenä lätkäpeleissä mutsinsa kanssa..?

(tähän väliin huomautus, että Sailio on justiin paukuttanut Kepan 1-0 johtoon sarjajohtaja Jypiä vastaan. S/M-liigan liveseuranta netistähän löytyy täältä).
Sailio on muuten -asiaan vihkiytymättömille tiedoksi- sama jamppa, jota ystäväni Nysä pyrki paukuttamaan nekkariin Kerhon mestaruusjuhlissa keväällä 2006. Tietysti kovaäänisen "Kukas vittu sinä sitten luulet olevas??" uhoamisen säestyksellä. Onneksi allekirjoittanut ehti kuitenkin hätiin -"Hei ei sitä, se on just eilen ollu voittamassa meille mestaruutta...". No "Silli" oli sillon vielä aika tuntematon jannu, vaikka helvetin tärkeessä roolissa olikin kyseisellä kaudella.

No juu, kuitataan siis sitä joutoaikaa vaikka sukulaisten -siis ilman muuta poikani Jimmy on mukana- kanssa käymällä kiekkopeleissä.

Ja Edithille vitunmoinen iso peukku, jos pysyy juonessa mukana, ja jaksaa potkia meikäläistäkin perseelle. Ainakin yks perseellepotkija (vaikkakin ehkä tietämättään) mulla jo onkin, vaikkakin aika kaukana. Pusuja, olet mulle tärkeä.

Ja vittu, vois alkaa panostaan hiukan taas tohon fysiikkapuoleenkin, mutta jatketaan siitä joskus syssymmällä.

-Petja